Scripta Selecta

Skrifter ur Nationalbibliotekets samlingar

Arvokkaat inkunaabelit suojaan

Datum publicerat
Författare
Milla Koistinen ja Marleena Vihakara

Kesällä 2022 Kansalliskirjastolla oli käynnissä inkunaabeleiden suojausprojekti. Projektin aikana projektikonservaattori Milla Koistinen asetti 250 inkunaabelia uusiin, arkistokelpoisiin säilytyslaatikoihin. Inkunaabelit eli kehtopainatteet ovat Euroopassa aivan kirjapainotaidon alkuvaiheessa, ennen vuotta 1501, painettuja kirjoja ja postinkunaabelit puolestaan 1500-luvun alkuvuosina painettuja kirjoja. Kansalliskirjaston Erikoiskokoelmiin kuuluva inkunaabelikokoelma sisältää 420 kohdetta, joista noin 20 on postinkunaabeleita.

Yksityiskohta inkunaabelin sivusta, koristeellinen A-kirjain.

Kuva 1: Inkunaabeleille tunnusomaista on käsin piirretyt ja maalatut tekstiosuuden alkukirjaimet eli initiaalit. (Kuva: Milla Koistinen.)

Kansalliskirjaston inkunaabelikokoelma on jaettu osiin ja hyllymerkitty Ink.-, Ink. k.- sekä Ink.F-alkuisesti. A. E. Nordenskiöldin kokoelmassa inkunaabeleita on yhteensä 128 kappaletta ja muutamia inkunaabeleita löytyy myös Monrepos-kokoelmasta.

Kolofoni eli loppukirjoitus.
Kuva 1: Kolofoni eli loppukirjoitus. (Kuva: Marleena Vihakara)

Yksi inkunaabeleiden tunnusmerkki on alkulehdistä puuttuva nimekkeen, tekijän ja painotiedot sisältävä nimiösivu. Nimiölehden sijaan tiedot kirjanpainajasta ja painovuodesta löytyvät tekstiaihion viimeiseltä sivulta niin sanotusta kolofonista eli loppukirjoituksesta (kuva 1). Inkunaabeleille tunnusomaista on myös käsin piirretyt ja maalatut tekstiosuuden alkukirjaimet eli initiaalit ja muut käsin kirjoitetut tekstin osat sekä tekstien lomassa olevat kuvitukset. Inkunaabelien tekstien ulkoasussa ja asettelussa mukailtiin usein kirjanpainotaitoa edeltäneiden käsin kirjoitettujen kirjojen perinteitä. Postinkunaabeleiksi luetaan ne 1501 ja sen jälkeen painetut kirjat, joiden teksteissä on vielä nähtävissä edellä lueteltuja inkunaabeleiden ulkoisia tunnusmerkkejä.

Inkunaabelikokoelma sisältää isokokoisia, folioiksi kutsuttuja kirjansidoksia sekä pienempiä, kvartto- ja oktaavo -kokoisiksi luokiteltuja, käsin eri aikakausilla sidottuja kirjansidoksia.  Osa inkunaabeleista on myös paperi- ja pergamenttifragmentteina eli ne ovat osia alkuperäisistä lehdistä ilman vihkoja yhteen liittävää sidontaa ja sitä suojaavia kansia. Kansalliskirjaston inkunaabelikokoelma on karttunut sekä kirjaston pitkän historian aikana saaduista lahjoituksista että vuosien varrella tehdyistä hankinnoista.

Suojaaminen on ennaltaehkäisevää konservointia

Kirjastoaineistojen suojauksella tarkoitetaan pitkäaikaissäilytykseen soveltuvista materiaaleista valmistettuja paperisia suojakuoria sekä pahvisia suojakoteloita ja -laatikoita, joiden avulla pyritään suojaamaan aineistoja niiden vanhenemista vauhdittavilta tekijöiltä. Näitä tekijöitä ovat muun muassa auringonvalo, pöly ja muu lika. Suojakotelot ja laatikoilla ehkäisevät aineistoa myös mahdollisilta fyysisiltä vaurioilta tilanteissa, joissa niitä siirretään esimerkiksi säilytyspaikaltaan Erikoislukusaliin tutkittavaksi. Kansalliskirjastossa suojaukseen käytettävät materiaalit ovat arkistokelpoisia, museo- ja arkistoalan standardit täyttäviä. Tällä tarkoitetaan materiaalien korkealaatuisuutta ja muuttumattomuutta pitkällä, vuosikymmeniä ja jopa vuosisatoja käsittävällä aikavälillä. Kokoelmien suojaamisesta puhutaankin usein osana vaurioita ennaltaehkäisevää konservointia.

Clamshell-kotelo.
Kuva 2: Clamshell-mallinen suojakotelo. (Kuva: Milla Koistinen.)

Kirjansidosten suojakoteloiden ja -laatikoiden on tarkoitus olla myös kirjansidoksen rakennetta tukeva. Mitoiltaan laatikon tulee olla sopiva eli kirja on suojalaatikon sisällä napakasti, muttei liian ahtaasti. Kirjan ei tule päästä kaatumaan, avautumaan, valumaan eikä liikkumaan laatikon sisällä sen ollessa hyllyllä säilytyksessä tai kuljetuksen aikana.

Suojausprojektin kohteena olleet inkunaabelit suojattiin mikroaaltopahvilla tehdyillä laatikoilla. Materiaalina mikroaaltopahvi on kevyt, mutta tukeva. Osa koteloista oli ennalta tilattuja ja osa koteloista, esimerkiksi suurikokoisille kirjansidoksille sekä pergamentti- ja paperifragmenttikohteille, valmistettiin kirjaston konservoinnissa mittojen mukaisiksi. Inkunaabeleiden suojauksessa käytettyä suojakotelotyyppiä kutsutaan clamshell-malliksi (kuva 2). Käyttöominaisuuksiltaan se soveltuu erinomaisesti kirjojen säilytykseen: se tukee kirjansidosta, on helposti avattavissa ja kirja on mahdollista ottaa säilytyslaatikosta niin, ettei se vaurioidu. Tarvittaessa kotelon sisään voidaan valmistaa tukirakenteita kirjan erityispiirteiden mukaan (kuva 3).

Kansioon on asetettu tukipala tukemaan kirjaa säilytyksen aikana.
Kuva 3: Yksi kirjan kannessa olleista metallikoristeista on irronnut. Sen tilalle on asetettu tukirakenne, joka tukee kirjaa säilytyksen ja kuljetuksen aikana. (Kuva: Milla Koistinen.)

Suojaamisen yhteydessä kirjojen kunto kartoitettiin

Oleellista aineistojen suojausprojekteissa on, että konservaattori tutkii, havainnoi ja dokumentoi kirjansidoksen vauriot ja puhdistaa kohteet ennen suojausta. Nämä toimenpiteet ovat tärkeitä kirjansidosten säilymisen kannalta. Pelkästään kotelolla tai laatikolla suojaaminen ei yksinään ole riittävä toimenpide säilyttämään kirjaa vuosikymmeniä ja -satoja eteenpäin. Laatikoilla suojatut kirjat saattavat helposti luoda harhakäsityksen, että kokoelma olisi hyvässä kunnossa, vaikka tilanne kotelon sisällä olisikin toinen. Jos kirjat eivät ole käytössä, ei kirjan vaurioihin ja huonoon kuntoon tule välttämättä kiinnitettyä huomiota ilman kuntokartoitusta. 

Kirjansidoksen vaurioita.
Kuva 4: Kirjansidoksen vaurioita. (Kuva: Milla Koistinen.)

Inkunaabelikokoelman sisältämien kirjansidostyyppien ja materiaalien kirjo on laaja. Kokoelman kirjansidoksia on tehty eri aikakausina, joista varhaisimpien on oletettu olevan 1400-luvun lopulla ja 1500-luvun alussa tehtyjä aikalaissidoksia. Osa kirjansidoksista on valmistettu myöhempinä vuosisatoina. Osa kirjansidoksista on käynyt läpi uudelleen sidonnan ja vaurioita on restauroitu ja konservoitu. Osa kirjoista on edelleen hauraita ja konservointia vaativia kirjoja, osa taas ikäänsä nähden hyvässä kunnossa olevia kirjoja.

Inkunaabelikokoelman kirjansidoksista suurin osa on pergamentilla, paperilla tai nahalla päällystettyjä puu- tai paperimassakantisia kirjoja. Osa kansista on koristeluiltaan ja muilta elementeiltään vaatimattomia ja osa sisältää kansinahkaan sokeapainettuja koristeluja sekä metallisia, koristeellisilla elementtejä ja kiinnityssoljet. Osassa inkunaabeleita tektiaihion lehdet sisältävät vain painotekstiä, kun taas toisissa tekstialueet sisältävät runsaasti eri värein ja kultauksin koristeltuja kuvia, initiaaleja sekä muita käsinkirjoitettuja merkintöjä. Myös kirjojen koko vaihtelee kämmenen kokoisista pikku kirjoista valtaviin, raskaisiin kirjandsidoksiin.

Kuva 5: Metallinen yksityiskohta kirjansidoksesta. (Kuva: Milla Koistinen.)

Kokoelmien moninaisuus on konservaattorin huomioitava myös työskentelyssä: puhdistusta ja kuntoarviota tehdessä kirjan tulee levätä hyvin tuettuna kirjatyynyllä. Isojen ja painavien sidosten tai hyvin huonokuntoisten sidosten liikuttelu ja käsittely täytyy tehdä maltilla. Se onkin siis luonnollisesti hitaampaa kuin uusien ja hyväkuntoisten kirjojen käsittely. Puhdistuksen yhteydessä tulee huomioida kirjan vauriot sekä huolehtia työturvallisuudesta, sillä vesivaurioita kärsineet tai homevaurioiset kirjat saattavat sisältää terveydelle haitallisia mikrobeja (kuva 4). Tällaisten kirjansidosten puhdistus tehdään hyvän kohdepoiston omaavan vetokaapin sisällä, työhön soveltuvia henkilökohtaisia suojaimia käyttäen. Kirjansidoksissa käytettyjen väriaineiden mahdollinen raskasmetallipitoisuus on myös huomioitava ja kädet onkin hyvä suojata nitriilikäsineillä töitä tehdessä.

Kulttuuriperintörahaston rahoittama arvokokoelmien suojausprojekti oli käynnissä Kansalliskirjastossa 6.6.-2.9.2022. Työn suoritti paperikonservaattori Milla Koistinen.

"Arvokokoelmien parissa Kansalliskirjastolla työskentely oli hyvin antoisaa. Projektin aikana käsiteltiin suuri määrä kirjoja, tämä oli ammatillisesti hieno mahdollisuus päästä tarkastelemaan kirjojen monimuotoisia rakenteita, materiaaleja ja vaurioita ja nähdä historian saatossa muuttuneet tyylisuunnat, tekniikat ja materiaalit korjatuissa ja konservoiduissa kirjoissa. On aina pysäyttävää olla vanhojen esineiden äärellä, ajatella miten pitkään kirjat ovat selvinneet ja kuinka monien käsien kautta ne ovat valmistushetkestä tähän päivään asti kulkeneet. On hienoa saada itsekin olla pieni osa näiden kirjojen historiaa suojausprojektin myötä, huolehtimalla niiden säilyvyydestä vielä mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen." Pohti Milla Koistinen projektin päätyttyä.

Lähteet:

Kansalliskirjasto (2022) Aineistot ja kokoelmat – Inkunaabelikokoelma

Tieteen termipankki 11.10.2022: Kirjallisuudentutkimus: inkunaabeli

Havu, S., & Laine, T. (1996). Kirjahistoria: Johdatus vanhan kirjan tutkimukseen / toimittanut Tuija Laine; [kirjoittajat: Sirkka Havu et al.]. Helsinki : Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Kecskeméti, I. (2008). Papyruksesta megabitteihin: Arkisto- ja valokuvakokoelmien konservoinnin prosessin hallinta. Jyväskylän yliopisto : jakaja: Jyväskylän yliopiston kirjasto. 

Adcock, E. P., Kremp, V. & Varlamoff, M. (1998). IFLA principles for the care and handling of library material. International Federation of Library Associations and Institutions, Core Programme on Preservation and Conservation.

Klug Conservation

Lisätietoja:

Konservaattori Marleena Vihakara, Kansalliskirjasto marleena.vihakara@helsinki.fi