Scripta Selecta

Skrifter ur Nationalbibliotekets samlingar

Kenen lauluja Suomen kirkoissa laulettiin keskiajalla?

Datum publicerat
Författare
Jaakko Tahkokallio

Otsikon kysymystä tutkii syyskuun alussa Kansalliskirjastossa aloittanut Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke Traditio ja muuntelu – Keskiajan liturginen laulu Turun hiippakunnassa. Aiemmassa tutkimuksessa on arvioitu, että liturginen laulu toisti Suomen alueella dominikaaniveljestön yleiseurooppalaisia melodioita. Mutta pitääkö tämä oletus paikkansa lähteiden valossa?

Kansalliskirjasto, MS Cö IV 12 (Urjalan käsikirjoitus). Niinkin myöhään kuin 1600-luvun alussa kopioitu Urjalan käsikirjoitus sisältää lukuisia katolisen ajan lauluja. Kuvassa ensimmäisen adventtisunnuntain introitus Ad te levavi.

Kansalliskirjaston vanhin kotimainen kokoelma koostuu yli yhdeksästä tuhannesta keskiaikaisesta pergamenttilehdestä. Nämä lehdet ovat valtaosin peräisin liturgisista kirjoista, joita käytettiin Turun hiippakunnan kirkoissa. Lisäksi Kansalliskirjastossa säilyy useita kokonaisia keskiajan lopun ja uuden ajan käsin kopioituja liturgisia kirjoja.

Keskiajan käsikirjoituksista tulee ensimmäiseksi mieleen latinankielinen teksti, mutta yhtä suuri osa lehtien sisällöstä on musiikkia. Turun hiippakunnasta – keskiajan Suomesta – onkin säilynyt poikkeuksellisen edustava otos keskiajan liturgisen laulun lähteitä.

Lähteiden runsaudesta huolimatta Suomen alueen keskiaikaisen kirkkolaulun melodioita ei ole tutkittu järjestelmällisesti. Yleensä on oletettu, että laulumelodiat seurasivat dominikaaniveljeskunnan liturgiaa. Jossain määrin näin varmasti olikin, sillä Turun hiippakunnan liturgia perustui kyseisen järjestön perinteille. Mutta kirkkolaulu alkoi hiippakunnassa jo ennen dominikaanien saapumista. Mistä olivat varhaisimmat melodiat, joita hiippakunnassa 1200-luvun alussa laulettiin? Jatkuiko niiden vaikutus myöhemmällä keskiajalla?


Kansalliskirjasto, F.m. I.26. Messukirja 1100-luvun lopusta. Vanhin tunnettu liturginen kirja, joka on ollut käytössä Suomen alueella, mitä ilmeisimmin Ylä-Satakunnassa.

Entä oliko hiippakunnan traditio koskaan niin yhdenmukainen kuin piispa kenties olisi halunnut? Oliko keskiajan Suomessa paikallisia liturgisen laulun perinteitä, ja mistä nämä olivat peräisin? Kiinnostavasti uusin tutkimus on tunnistanut ei-dominikaanisia piirteitä jopa hyvin myöhäisissä lähteissä. Monet katolisen ajan liturgiset laulut säilyivät käytössä pitkälle reformaation yli, aina 1600-luvun alkuun asti. Dominikaanisen lauluperinteen lisäksi tässä myöhäisessä aineistossa on näkyvissä muita vaikutteita. Oliko niiden taustalla melodisesti kuviteltua kirjavampi keskiaika?

Traditio ja muuntelu -hanke tutkii, millainen hiippakunnan virallinen laulutraditio oli, miten se kehittyi keskiajan aikana ja miten sen vaikutti reformaation jälkeiseen jumalanpalveluselämään.

Hankkeen tulokset auttavat liturgisten käsikirjoitusten hyödyntämistä myös muussa historiantutkimuksessa. Liturginen laulu oli kulttuurimuoto, joka liitti nykyisen Suomen alueet osaksi katolista kristikuntaa ja lopulta Länsi-Eurooppaa. Melodiat voivat kertoa meille esimerkiksi siitä, mistä kristinusko saapui maamme eri osiin. Mitä monipuolisemmin ymmärrämme keskiajan liturgisia lähteitä, sitä paremmin ymmärrämme oman maamme historiaa.

Jorma Hannikainen, Jaakko Tahkokallio, Hilkka Liisa Vuori.
Projektin tutkijat Jorma Hannikainen, Jaakko Tahkokallio ja Hilkka Liisa Vuori.

Jorma Hannikainen jäi 2021 eläkkeelle Sibelius-Akatemian yliopiston lehtorin tehtävästä. Aiemmin hän toimi myös kirkkomusiikin aineryhmän johtajan tehtävässä. Traditio ja muuntelu -hankkeessa Hannikainen tutkii erityisesti myöhäiskeskiajan ja reformaatioajan messun melodioita.

Hilkka Liisa Vuori tunnetaan muun muassa Vox Silentii -yhtyeestä. Vuori keskittyy 1200- ja 1300-lukujen liturgisten lähteiden tutkimukseen.

Projektia johtaa Kansalliskirjaston vanhempi tutkija Jaakko Tahkokallio.