Näyttely: Kirkkotaiteen tutkimuksen venäläiset juuret
Miten kirkkoarkkitehtuurin ja ikonien tutkimus ja keräily alkoivat Venäjällä? Millä tavoin kirkollista kulttuuriomaisuutta dokumentoitiin ja millaisia museoita perustettiin? Näyttely pyrkii vastaamaan muun muassa näihin kysymyksiin. Se esittelee ortodoksisen kirkkotaiteen tutkimus- ja oppihistoriaa Venäjän keisarikunnassa julkaistun tutkimuskirjallisuuden sekä Slavican harvinaiskirjakokoelmasta ja kuvakokoelmasta poimittujen keskeisten esimerkkien avulla. Näyttely nostaa esiin Suomessa vähemmän tunnettua venäläistä antikvaarista ja taidehistoriallista tutkimusta, joka virisi Venäjän keisarikunnassa 1800-luvulta lähtien osana yleiseurooppalaista oman maan kulttuuriin ja kansalliseen taiteeseen suuntautunutta kiinnostusta. Ilmiö inspiroi uudella tavalla taide-elämää ja akateemista tutkimusta. Yleiseurooppalaiset aatevirtaukset kuten saksalainen idealismi, romantiikka ja kansallisuusaate innoittivat keisarikunnan taiteilijoita ja tutkijoita ammentamaan menneisyydestä, kansanelämästä ja kirkollisesta kulttuuriperinnöstä. Ilmiö oli myös kirkkotaiteen tutkimuksen kannalta keskeinen, sillä sitä varten kehitettiin uusi kirkollisen arkeologian oppiala, joka perehdytti Lähi-idän, Bysantin ja Venäjän arkeologian ja taidehistorian ohella myös Länsi-Euroopan kristilliseen taiteeseen.
Kirkollisen arkeologian oppialan juuret ovat 1800-luvun loppupuolen taidehistoriallisessa ja arkeologisessa tutkimuksessa, joka aikakauden mittapuulla katsottuna oli monitieteistä ja kansainvälistä. Akateemista tutkimusta tehtiin paitsi yliopistoissa myös monissa tieteellisissä seuroissa. Lisäksi kirkon piirissä kartoitettiin luostareita, kirkkorakennuksia ja niiden esineitä monipuolisesti. Tutkimustyön tuloksena järjestettiin näyttelyitä ja perustettiin museoita. Tieteellisten seurojen sekä museoiden mittava julkaisutoiminta rakensi kuvaa lännen ja idän kirkkotaiteesta. Näiden lähtökohtien ohella avainasemassa oli uusien restaurointimenetelmien kehittäminen. Esimerkiksi ikonit alettiin selkeästi käsittää paitsi uskonnollisiksi, pyhinä kunnioitetuiksi kirkkoesineiksi, myös taiteeksi ja historiallisesti arvokkaiksi esineiksi.
Näyttely tuo esiin myös Suomen suuriruhtinaskunnassa ortodoksisen kirkon piirissä tehdyn kulttuuriperintötyön eli tutkimuksen ja museoiden perustamisen. Sitä tunnetaan vähemmän kuin valtion viranomaisten työtä kansallisten muinaismuistojen suojelemiseksi. Näyttelyn kokoamisen yhteydessä on löytynyt aineistoja, jotka ovat kuuluneet tässä tutkimustyössä mukana olleille henkilöille. Nämä laajentavat näköalaa ortodoksisen kirkkomuseotyön juuriin Suomessa.
Näyttelyä ovat tukeneet Helsingin Metropoliittakunnan Säätiö ja Venäläinen Hyväntekeväisyysyhdistys Suomessa ry:n Veljekset Ivan, Andrei ja Vladimir Kudrjavzewin rahasto.
Näyttelyn suunnittelu ja toteutus: FM Hanna Kemppi ja FT Katariina Husso
Graafinen suunnittelu: Maara Kinnermä
Näyttelytekstien käännös venäjäksi: Margarita Stolbow