Scripta Selecta

Kirjoituksia Kansalliskirjaston kokoelmista

Ukrainan kuvauksia Kansalliskirjaston kokoelmissa

Julkaisupäivä
Kirjoittaja
Anna Vuolanto

Jo kaksi kuukautta tiedotusvälineissä on nähty kuvia ja kuvauksia Ukrainan päivittäin muuttuvasta tilanteesta Venäjän hyökkäyssodan paineessa. Entä kuinka Ukrainaa on kuvattu menneisyydessä? Kansalliskirjaston kokoelmissa on Ukrainan kuvauksia jo 1600-luvulta.

1600-luvulla painettu kartta, väritetty.

Kuva 1. Ukrainae pars quae Barclavia Palatinatus vulgo dicitur (N. Kt. 46.). Kuva: Marko Oja.

Noin viikko Ukrainan sodan alkamisen jälkeen blogissamme esiteltiin Ukrainan historiaa käsitteleviä teoksia, jotka kuuluvat Slaavilaiseen kirjaston kokoelmaan. Nämä ja monet muut eri näkökulmista kirjoitetut teokset auttavat ymmärtämään tämän hetken käsittämättömiltä tuntuvia maailman tapahtumia. Sanotaankin, että menneisyyden tuntemus auttaa ymmärtämään nykyisyyttä. Nyt kirjoitetut tekstit, uutiset ja kirjat ovat tulevaisuudessa lähdeaineistoa heille, jotka tutkivat menneisyyden tapahtumia: tätä meidän nyt elämäämme aikaa. Muun muassa näiden julkaisujen avulla he yrittävät ymmärtää aikaamme, jonka moninaisissa konteksteissa näitä tekstejä tuotamme, ja kirjoittavat historiaamme. Tällaisten menneisyyden kuvausten, siis historiankirjoituksen, kriittinen tarkastelu on hyödyllistä silloin, kun keskustellaan ajan ilmiöistä.

Description d’Ukranie on ensimmäisiä kuvauksia Ukrainasta

Kansalliskirjaston kokoelmissa on julkaisuja useilta vuosisadoilta. Menneisyyden tutkimuksen lähteenä on käytettävissä esimerkiksi vuonna 1660 ranskaksi julkaistu Description d’Ukranie. Koko nimi kertoo, mistä kirjassa on kyse: Description d’Ukranie, qvi sont plvsievrs Prouinces du Royame de Pologne. Contenvës depvis les confins de la Moscouie, iusques aux limites de la Transilvanie. Ensemble levrs moevrs, facon de viures, & de faire la Guerre. (Suom. Kuvaus Ukrainasta, joka käsittää useita maakuntia Puolan kuningaskunnasta. Rajautuu aina Moskovian reunoilta Transilvanian rajoille. Koottu heidän elämisen & sodankäynnin tapojaan.) Teos on ensimmäisiä (läntisiä) kuvauksia Ukrainasta. Se kuuluu kirjaston humanistiseen kokoelmaan, ja saattaa olla nyt ajankohtaisempi kuin pitkään aikaan.  

Kuva 2. Nimiösivu teoksesta Description d’Ukranie. Kuva: Marko Oja. 

Description d’Ukranie on ranskalaisen sotilasinsinöörin ja kartografin Guillaume Le Vasseur de Beauplanin (noin 1600–1673) laatima. Esimerkiksi Odessan kansallinen tieteellinen kirjasto on digitoinut teoksen ja se on vapaasti luettavissa verkossa. Kansalliskirjastossa teosta voi tutkia kirjaston Erikoislukusalissa, kuten kaikkia humanistisen kokoelman ja Slaavilaisen kirjaston ennen vuotta 1800 julkaistuja aineistoja. 

Teoksessa kuvailtu Ukraina oli osa laajoja alueita Euroopassa hallitsevaa Puola–Liettuan valtakuntaa. Siinä kuvataan tämän alueen kaupunkeja ja näiden asukkaita, joista kasakat ja tataarit on käsitelty omina alalukuinaan. Sivulla 51 Le Vasseur kuvaa koko Ukrainaa halkovaa Borysthene-jokea, joka nykyään tunnetaan Dneprinä. Hän selostaa yksityiskohtaisesti tataarien keinoa ylittää hevosineen joki uimalla. Tavarat kulkevat hevosen häntään sidotulla lautalla (ks. kuva 3). Muslimeina tataarien tavat olivat länsieurooppalaiselle vieraita, ja kuvatessaan näitä Le Vasseur eksotisoimalla vieraannuttaa lukijaa kuvauksen kohteesta. Kuvauksen sävy ei ole järin kunnioittava. Tämä on tyypillistä viholliskuvaa rakennettaessa.

Kuva 3. Sivu 51 teoksesta Description d’Ukranie, kuvassa ratsukko ylittämässä jokea. Kuva: Marko Oja. 

Kirjan lähtökohtana ovatkin kirjoittajan omat kokemukset. Ranskalaisen hugenottisuvun (protestantteja) jälkeläisen Le Vasseurin sotilasuran tärkeimpiin tehtäviin kuului sotiminen Krimin niemimaata hallitsevia tataareja vastaan, olihan hän astunut Puola–Liettuan (katolisen) kruunun armeijan palvelukseen noin vuonna 1630. Kirjoittaja siis tunsi Ukrainan alueen varsin hyvin, sillä hän palveli tykistönkapteenina ja sotilasinsinöörinä yhteensä 17 vuoden ajan Puola–Liettuan kuninkaita. Hän palasi Ranskaan pysyvästi vasta vuonna 1652 palvellakseen Ludvig XIV hovissa ansioituneena kartografina.  

Le Vasseurin teos sisältää tarkkoja kuvauksia käsittämänsä alueen ympäristöstä, ilmastosta, eläimistä ja kasveista sekä taudeista, joita alueella kulkee. Myös puolalaisia tapoja, hallitsijoita ja uskontoa kuvataan.

Pieni, mutta merkittävä teos

Edellä mainittu Ranskan Rouenissa vuonna 1660 julkaistu Description d'Ukranie oli kuitenkin jo teoksen toinen painos. Ensimmäisen kerran teos oli ilmestynyt vuonna 1651 nimellä Description des contrées du royame de Pologne sadan kappaleen painoksena, joka ilmeisesti jaettiin Le Vasseurin lähipiirille. Koska teos herätti laajaa kiinnostusta, siitä valmistettiin uusi 33 sivua laajempi laitos. Uusi painos levisikin tehokkaasti ja teos julkaistiin tämän jälkeen vielä kahdeksan kertaa 1600-luvulla, ranskan lisäksi mm. latinaksi, hollanniksi ja espanjaksi. Se kuuluu nykyäänkin useiden eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten kirjastojen kokoelmiin.

Kuva 4. Sivu 77 teoksesta Description d’Ukranie, kuvassa kasakoiden telttamainen asumus, poloh, jonka kangasseinät suojasivat nukkujaa Beauplanin mukaan joenvarressa kiusaavilta peukalon kokoisilta hyttysiltä. Kuva: Marko Oja.

Miksi kuvaus Ukrainasta herätti niin paljon kiinnostusta? Teos on pienikokoinen (8:o, 14,5 x 18 cm), siinä on 112 sivua, kahdeksan kuvaa ja yksi kartta. Varakas aateli niin Länsi-Euroopassa kuin Puola–Liettuassakin toi esille varallisuuttaan pikemminkin suurikokoisilla ja värikkäillä kartta-atlaksilla kuin vaatimattomalla puuleikkauksilla koristellulla painatteella. 

Tämä pieni teos oli jo aikanaan kokoaan huomattavasti merkittävämpi, kuten 1600-luvun painatusmäärät viestivät. Se antoi ensi käden tietoa melko huonosti tunnetusta ja harvaan asutusta alueesta; erityisesti kulttuuristen rajaseutujen kuvaukset olivat tärkeitä. Ukraina-sanan merkityksenkin arvellaan polveutuvan slaavilaisissa kielissä esiintyvästä rajaa tarkoittavasta sanasta. Tietoja varmasti hyödynnettiin lukuisissa 1600- ja 1700-lukujen Euroopan sodissa, joita näillä rajaseuduillakin paljon käytiin.  

Ukrainan kuvaus ja kartat

Niin tataarien kuin kasakoidenkin eksoottiset tavat lienevät kiinnostaneet lukijoita myös niissä nojatuoleissa – julkaistiinhan Le Vasseurin tekstiä myös muun muassa osana Joan Blaeun suurta ja värikästä, lähes 600 karttaa sisältävää karttakirjaa, Atlas maioria. Tätä 9–12-osaista teosta julkaistiin vuosien 1662 ja 1673 välillä, ja vuoden 1662 latinankielinen 11-osainen laitos kuuluu sekin Kansalliskirjaston kokoelmiin.  

 

Kuva 5. Kansalliskirjaston Atlas maior, joka kuuluu A.E.Nordenskiöldin kokoelmaan. Kuva: Kari Timonen.

Kartografi kun oli kuvaili Guillaume le Vasseur de Beauplan Ukrainaa sanojen lisäksi myös karttojen avulla. Blaeu julkaisi Atlas maiorissaan Le Vasseurin tekstin lisäksi myös tämän Borysthenes-jokea kuvaavat kartat. Verkossa ne ovat katsottavissa esimerkiksi Utrechtin yliopiston digitoimasta hollanninkielisestä laitoksesta (sivulla 404, 407, 409). Kansalliskirjaston Atlas maiorkin sisältää nämä kartat.  

Description d'Ukranie -teokseen kuuluva kartta Carte d’Vkranie Contenant plusieurs Prouinces comprises entre les Confins de Moscouie et sles Limittes de Transiluanie Dressez par... on myös Le Vasseurin laatima. Se on taiteltu kirjan sisään, ja siihen on liimattu (ainakin joissain versioissa) erillinen suikare, joka kuvaa Krimiä. Ikävä kyllä, tämä kartta puuttuu Kansalliskirjaston kappaleesta kokonaan. Samoin se puuttuu Odessan kansallisen tieteellisen kirjaston digitoimasta kappaleesta. Se on kyllä löydettävissä verkosta, esimerkiksi Kongressin kirjasto on digitoinut yhden version (ei sisällä Krimiä). Siinä etelä on kuvattu kartan yläosaan ja pohjoinen alas, toisin kuin yleensä muissa Le Vasseurin kartoissa. Kuva- ja karttaliitteiden puuttuminen etenkin arvokkaita karttoja sisältävistä 1400–1700-luvun kirjoista on varsin tavallista. Kartta-atlaksia on myöhemmin pilkottu osiin, koska yksittäisistä kartoista on saanut suhteellisesti paremman hinnan.  

Le Vasseur de Beauplanin kartat Kansalliskirjaston kokoelmissa 

Kansalliskirjastossa on atlaksissa olevien Guillaume le Vasseur de Beauplanin laatimien karttojen lisäksi ainakin viisi historiallista Ukrainaa kuvaavaa karttalehteä. Näistä viidestä kartasta neljä kuvaa Ukrainan historiallisia osia Podoliaa, Kioviaa, Barclaviaa ja Pokutiaa, jotka muodostavat ikään kuin nauhan idän Borysthenes-joelta Karpaattien vuoristoon lännessä. Karttojen kuvaama alue käsittää siis vain pienen osan nykyisestä Ukrainan alueesta. Etelässä karttojen kuvaama alue rajautuu Campi deserti Citra Boristenemiin, kartan mukaan asumattomiin seutuihin Dneprin alapuolella ja pohjoisessa vastaavasti puola–liettualaisiin ruhtinaskuntiin.

Kartoissa korostuvat Puolan näillä alueilla käymien sotien vuoksi rakennetut lukuisat linnoitukset. Tämä ei ole yllättävää, kun huomioi Le Vasseurin taustan. Hän itse kirjoittaakin Puolan kuninkaalle omistetussa esipuheessa:
"Voin puhua siitä [Puolan kruunun menestyksestä sodissa] varmuudella, koska olen ollut sen silminnäkijä seitsemäntoista vuoden ajan --- jona aikana loin perustan yli viidellekymmenelle merkittävälle slobodalle, jotka ovat kuten niin monet siirtokunnat, jotka vain vähäisissä vuosissa ovat kasvaneet enemmäksi kuin tuhanneksi kyläksi asumusten lisääntyessä."1 

Kuva 7. Yksityiskohta kartasta Ukrainae pars quae Kiovia Palatinatus vulgo dicitur (N. Kt. 45.).
Selitykset:
punainen kuvio – Vrbs munita (linnoitettu kaupunki);
rakennusryhmä – Oppidvm (linnoitus);
ympyrä, jonka päällä risti – Sloboda nova Colonia (uusi [verovapaa] sloboda-siirtokunta);
ympyrä – Pagus (kylä). Kuva: Marko Oja.

Vain yhdessä neljästä kartasta on karttamerkintöjen selitykset (ks. kuva 7). Linnoitetut kaupungit, urbae munita, erottaa kartoista helposti punaisen värin ansiosta, jonka keskellä on vielä kullanvärinen piste. Punainen on yleinen vallan ja tärkeyden tehoväri kartografisessa aineistossa. Linnoitukset, oppida, joissa yleensä asui vain sotilaita, erottuvat nekin selkeästi. Myös Le Vasseurin mainitsemat slobodat, eräänlaiset verovapaat siirtokunnat, sekä niiden ympärille ryhmittyneet kylät, pagi, on merkitty. Selitteet kertovat kartan piirtäjän näkökulmasta ja valottavat karttojen mahdollista käyttökontekstiakin. Aikalaislähteet kuitenkin kertovat, että kaikkia tärkeitä puolustusrakenteita ei Le Vasseur karttoihin merkinnyt. Kartat ovat keskenään osin eri mittakaavassa ja reuna-alueilta päällekkäisiä, mutta itse karttalehdet ovat samankokoisia (noin 50x62cm). 

  • Ukrainae pars quae Kiovia Palatinatus vulgo dicitur
    Kartta kuvaa historiallisen Kiovan Rus -valtakunnan ydinalueita. Kiovan kaupunkia halkovan joen, kartassa Borystenes flu nunc Nieper flu, varrelle linnoitettuja kaupunkeja on merkitty noin 16, suurimpana itse Kiiow vel Kyowia (ks. kuva 7). Viimeinen linnake on asumattoman seudun Campi deserti citra Boristenem reunalla. Lisäksi joen varressa on ainakin neljä slobodaa sekä lukuisia kyliä. Pari joen varren linnoituskaupunkia on jäänyt värittämättä. 
Kuva 6. Yksityiskohta kartasta Ukrainae pars quae Kiovia Palatinatus vulgo dicitur (N. Kt. 45.), ylhäällä keskellä Kiova. Kuva: Marko Oja.
Kuva 8. Ukrainae pars quae Pokutia vulgo dicitur (N. Kt. 43.). Kuva: Marko Oja. 

Karttojen julkaisemisesta 1600-luvulla

Näiden karttojen tarkkaa painovuotta ei tiedetä, mutta eri lähteitä vertailemalla voidaan päätellä, että ne on todennäköisesti painettu vuosien 1658–1761 välillä, todennäköisimmin 1600-luvulla. Le Vasseurin karttojen kaivertaja oli kuuluisa alankomaalainen kartantekijä Willem Hondius (noin 1597–1658), joka toimi Gdanskissa. Kuparilaatoilla painetut kartat ovatkin täynnä yksityiskohtia. Neljä yllä kuvattua karttaa ovat vuoden 1665 jälkeen julkaistuja versioita Le Vasseurin kahdeksanosaisesta Delineatio specialis et accurata Ukrainae -karttasarjasta, jonka Hondius kaiversi ja julkaisi vuosina 1650–1651 (digitoitu versio Jagellonica-yliopiston sivuilla). Joan Blaeu taas valmisti ja julkaisi nämä versioidut neljä karttaa vuosien 1665–1675 välillä; Kiovia-karttaan (N.Kt.45.) onkin painettu Joh. Blaeu exc. Se on sarjan ensimmäinen kartta, jossa on kaikkia neljää karttaa koskevat selitteet.

1600-luvulla ei tunnettu tekijänoikeuksia, joten painolaattojen haltija saattoi ottaa useita painoksia menekin mukaan tai myydä laatat. Jo julkaistujen karttojen pohjalta saatettiin myös valmistaa uusia, eikä alkuperäistä tekijää tarvinnut mainita. Blaeu ei esimerkiksi mainitse Borysthenes-karttojensa tekijää Le Vasseuria Atlas maiorissaan, kun taas esimerkiksi maineikkaan pariisilaisen Sansonin kartantekijäsuvun atlaksessa vuodelta 1676 Le Vasseur mainitaan. Myös tämä kaksiosainen Cartes générales de la géographie ancienne et nouvelle kuuluu Kansalliskirjaston kokoelmiin.

Yllä käsitellyissä neljässä irtonaisessa kartassa tekijä, Le Vasseur, kuitenkin on mainittu. Viidennessä Kansalliskirjaston kokoelman Ukrainaa 1600-luvulla kuvaavassa kartassa (N.Kt. 42.) julkaisutiedot on painettu kartan alareunaan: Ex Officina Janssonia-Waesbergiana, et Moses Pitt; siinä Le Vasseuria ei lainkaan mainita. Se on yksi variaatio Le Vasseurin Ukrainan yleiskartasta, jonka alun perin kaiversi ja julkaisi Hondius vuonna 1648. Tämä versiointi julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1680 Oxfordissa painetussa atlaksessa. Le Vasseurin kartat Ukrainasta olivat pitkään tärkeimpiä aluetta kuvaavia karttoja ja niitä julkaistiin useina painoksina vielä yli sata vuotta tekijän kuoleman jälkeen.

Karttoja harvemmin painettiin värillisinä. Onkin siis huomionarvoista, että tässäkin kirjoituksessa esiintyvät kartat on väritetty käsin joskus myöhemmin. Värittämisen ajankohtaa on hyvin vaikea arvioida. Väritys ei aina vastaa kartan piirrosjälkeä, kuten esimerkiksi Pokutian (N.Kt.43.) kartassa. Aluetta rajaava puna–keltainen viiva, joka pääasiassa noudattelee luonnollisia rajoja eli jokia, on alueen luoteiskulmassa vedetty vapaalla kädellä rajaamaan Russiae pars -kulman. Näin on tehty myös alueen itäiselle rajalle. Kartan värittäjälläkin – kuka hän lieneekin – on ollut näkemyksensä, muttei välttämättä lainkaan tuntemusta alueesta.

Kansalliskirjaston kokoelmat ja vanhat aineistot 

Miksi Kansalliskirjaston kokoelmissa sitten on yllä kuvattuja aineistoja ja paljon muuta? Kansalliskirjastolla on lakisääteinen tehtävä säilyttää koko suomalainen julkaistu kulttuuriperintö. Kirjasto ylläpitää kansallisbibliografiaa ja säilyttää niin fyysiset kuin sähköisetkin aineistot tuleville sukupolville. Kansalliskokoelma on siis arkistokokoelma, jota ei saa kotilainaan, mutta jota voi tutkimustarkoituksessa lukea kirjaston Erikoislukusalissa. 

Kansalliskirjasto on myös tieteellinen kirjasto, jonka humanistista ja yhteiskuntatieteellistä tutkimuskirjallisuutta käsittävä kokoelma karttuu jatkuvasti. Se on karttunut aina vuodesta 1640, jolloin Turun Akatemia perustettiin. Kun Turku – mukaan lukien Akatemia ja sen kirjaston kokoelmat – vuonna 1827 paloivat, Akatemia siirrettiin Helsinkiin ja  tutkimuskokoelma koottiin uudelleen.  

Kuva 9. Kreivi Rehbinderin ex libris teoksen Description d’Ukranie etusisäkannessa. Kuva: Marko Oja.

Pääasiassa kokoelma koottiin uudelleen lahjoitusten avulla. Pietarin tiedeakatemian ja keisarin hoviin liittyvien kirjastojen lahjoitukset olivat näistä suurimpia. Yksi Suomen autonomian ajan alun keskeisimpiä vaikuttajia Kreivi Robert Henrik Rehbinder (1777–1841) oli aktiivisesti mukana lahjoitusten järjestämisessä ollessaan Keisarillisen Aleksanterin-yliopiston kansleri. Myöhemmin hän oli Suomen asioita esittelevä ministerivaltiosihteeri Pietarissa. Kuolemansa jälkeen hänen oma laaja (noin 3000 nidettä) yksityiskirjastonsa ostettiin yliopiston kirjastolle. Se sisälsi muun muassa maantiedettä, historiaa ja matkakirjallisuutta – kuten
Description d’Ukranien. Kirjan sisäkannessa on hänen ex libriksensä. Nimiösivulla (kuva 2) on näkyvissä myös kirjan aiemman omistajan merkintö vuodelta 1733, joka on osittain leikkautunut pois kun kirja on sidottu uudelleen.

1900-luvun alussa Kansalliskirjastoon, silloiseen Keisarillisen Aleksanterin-yliopiston kirjastoon, taas ostettiin tutkimusmatkailija Adolf Erik Nordenskiöldin (18321901) kirjaston tieteellisen kirjallisuuden käsittävä osa. A.E. Nordenskiöld oli suomalaista syntyperää mutta emigroitunut Ruotsiin, koska hänen Venäjän keisarin vastaiset mielipiteensä tuottivat Suomen suuriruhtinaskunnassa ja Aleksanterin-yliopistossa ongelmia Krimin sodan aikaan. Nordenskiöldin kokoelma on merkittävä lähdeaineisto kartografian historian tutkimukseen. Kaikki yllä esitellyt kartta-aineistot kuuluvat tähän kokoelmaan. Kokoelmassa on noin 24 000 ennen vuotta 1800 julkaistua karttaa, sekä kartografista ja maantieteellistä ja matkakirjallisuutta. Suurin osa kartoista sisältyy kirjoiksi sidottuihin kartastoihin eli atlaksiin, lisäksi on muutama sata irtonaista karttaa, kuten tässä blogitekstissä esitellyt Ukrainan kartat. A.E. Nordenskiöldin kokoelma on merkitty vuonna 1997 Unescon Maailman muisti-rekisteriin.

Post scriptum

1700-luvun aikana Description d’Ukranie käännettiin ensi kerran myös englanniksi ja saksaksi, yhteensä siitä otettiin eri kielillä kuusi painosta. 1800-luvulla ilmestyivät puolan ja venäjän kielen käännökset, yhteensä viisi painosta, myös aiemmin mainittuja kieliä. Osittainen ukrainankielinen käännös kuvauksesta julkaistiin vuonna 1981. Kolme painosta julkaistiin 1900-luvulla venäjäksi, englanniksi ja puolaksi. Kokonaan Description d'Ukranie julkaistiin ukrainaksi vuonna 1990. Samalla vuosikymmenellä ilmestyivät myös ranskan- ja englanninkieliset kriittiset editiot. Yhteensä painoksia on näin kertynyt ainakin 28.

Viite

1 J'en puis parler asseurément pour en auoir esté le tesmoin oculaire pendant dixsept années --- dans lequel temps i'ay ietté les fondemens de, plus de cinquante notables Solobodes, qui sont comme autant de colonies, les quelles en peu d'années ont formé plus de mille Villages, par l'accroissement de leurs nouuelles habitations
(Descrition d'Ukranie, vuoden 1660 painos, s. [iv])

Tekstissä esiintyvät teokset:

Beauplan, Guillaume Le Vasseur (1660), Description d’Ukranie, qvi sont plvsievrs Prouinces du Royame de Pologne. Contenvës depvis les confins de la Moscouie, iusques aux limites de la Transilvanie. Ensemble levrs moevrs, facon de viures, & de faire la Guerre. Roûen: Iacques Cailloüé. H 137.V.8.

Blaeu, Joan (1662), Atlas maior, sive cosmographia Blaviana, qva solvm, salvm, coelvm, accvratissime describvntvr. Amstelaedami: Ioannis Blaev. Osat I-XI. N. 2556.

Sanson, Nicolas et alia (1676), Cartes generales de la geographie ancienne et nouvelle, ou le empires, monarchies, royames, estats, repvbliqves, et pevples, tant Anciens que Nouveaux. De toutes les parties du monde, sont exactement remarqués & distingués suivant leur estenduë & subdivisés en leurs Regions parriculieres, ou Provinces. Paris: au Galleries du Louvre, et Pierre Mariette. Osat 1-2. N. 1307.

Irtokartat:

Ukrainae pars quae Barclavia Palatinatus vulgo dicitur, [Joan Blau ennen 1675?]. N.Kt. 46.

Ukrainae pars quae Kiovia Palatinatus vulgo dicitur, Joh. Blau exc. [ennen 1675?]. N. Kt. 45.

Ukrainae pars quae Podolia Palatinatus vulgo dicitur, [Joan Blau ennen 1675?]. N. Kt. 44.

Ukrainae pars quae Pokutia vulgo dicitur, [Joan Blau ennen 1675?]. N. Kt. 43.

Typus Generalis Ukrainae sive Palatinatuum Podoliae, Kioviensis et Braczlaviensis terras novas delineatione exhibens, Ex Officina Janssonia-Waesbergiana, et Moses Pitt, [1680?]. N. Kt. 42.

Guillaume Le Vasseur de Beauplania ja tämän julkaisua ja kartografiaa koskevia tietoja on saatu mm. seuraavista lähteistä.  

D.F. Essar ja A.B. Pernal (1982), “Beauplan’sDescription d’Ukranie’: A Bibliography of Editions and Translations”, Harvard Ukrainian Studies, December 1982, Vol. 6, No. 4, 485-499. 

A.B. Pernal ja D.F. Essar (1983), “The 1673 Variant of Beauplan’s General Map of Ukraine”, Cartographica, Winter 1983, Vol. 20, No. 4, 92-98. H P - 9251.

A.B. Pernal ja D.F. Essar (1985), “The 1652 of Beauplan Maps of the Ukraine”, Harvard Ukrainian Studies, June 1985, Vol. 9, No. 1/2, 61-84 

D.F. Essar ja A.B. Pernal (1990), “The First Edition (1651) of Beauplan’s Description d’Ukranie”, Harvard Ukrainian Studies, June 1990, Vol. 14, No ½, 84-96. 

Beauplan, Guillaume Le Vasseur, sieur de; Essar, Dennis Frederick; Pernal, Andrew Boleslaw (1990), La description d'Ukranie, Ottawa: Les Presses de l'Université d'Ottawa. H. 91-1316.

Yllä listattujen julkaisujen elektroniset kopiot ovat luettavissa Kansalliskirjaston verkossa, lukuun ottamatta artikkelia Cartographicassa, joka on tilattavissa varastosta ja saatavissa kotilainaan.

Beauplan, Guillaume Le Vasseur, sieur de; Pernal, Andrew B.; Essar, Dennis F. (1993), A description of Ukraine, [Cambridge, Mass.]: Distr. by the Harvard University Press for the Harvard Ukrainian Research Institute. 

Katso myös:
edellisten kirjallisuusluettelot
Beauplan’s Ukraine, 2018 -projekti, jossa Le Vasseur de Beauplanin kartat on georeferoitu

Kirjoittaja kiittää ranskan kielen käännösavusta kollegaa Iris Séraphiniä.