Scripta Selecta

Kirjoituksia Kansalliskirjaston kokoelmista

Miksi Kansalliskirjaston Galleriassa on niin hämärää?

Julkaisupäivä
Kirjoittaja
Marleena Vihakara

Kansalliskirjaston Galleriassa on tällä hetkellä esillä näyttely nimeltä Ihminen ja luonto. Näyttelyssä käsitellään ihmisen ja luonnon välistä suhdetta suomalaisen ja ulkomaisen julkaisuperinnön ja esineistön kautta. Galleriaan sisään tultaessa yleisvalon määrä vähenee selvästi. Onko kyse tunnelman luomisesta vai jostain muusta? Kansalliskirjaston konservaattori Marleena Vihakara kertoo, miksi näyttelytilan ikkunat on peitetty ja näyttelytilassa on hämärämpää ja viileämpää kuin muissa kirjaston tiloissa.

Ihminen ja luonto -näyttelyn vitriinejä hämärässä Galleriassa.

Ihminen ja luonto -näyttely Kansalliskirjaston Galleriassa.

Kuva
Marko Oja

Kansalliskirjaston Galleriassa on esillä Ihminen ja luonto -näyttely. Galleriaan tultaessa muuten lähes pimeän tilan yleisvalot syttyvät. Samoin syttyvät vitriinien sisällä olevat pienet kohdevalot, jotka valaisevat esillä olevia, historiallisesti merkittäviä kirjansidoksia, karttoja, käsikirjoituksia, pienpainatteita, painokuvia, ilmanpuntaria, riimusauvaa ja muita esineitä. Valaistus säilyy kuitenkin hämäränä. Kävijä saattaa huomata myös eron lämpötilassa: galleriassa on viileää. Poikkeavassa valaistuksessa ja lämpötilassa on kyse näyttelyn aikaisesta esineturvallisuudesta, jota konservaattori valvoo.

Kuva 1: Ihminen ja luonto -näyttelyn vitriini Galleriassa.

Näyttelyn yli 90 eri arvoaineistoksi luokiteltua kulttuuriperintöesinettä esitellään normaalia alhaisemmassa valaistuksessa ja lämpötilassa ihan syystä. Esillä olevat paperi- ja pergamenttiesineet ovat orgaanista materiaalia, joka on herkkää luonnonvalolle, ilmanlämmölle ja ilmankosteuden vaihteluille. Runsas valon määrä ja luonnonvalon sisältämä ultraviolettisäteily haalistuttavat nopeasti paperilla olevia musteita ja väriaineita. Tästä syystä Gallerian ulkoikkunat on peitetty luonnonvalon ja sen sisältämän ultraviolettivalon pääsyn ehkäisemiseksi. Gallerian yleisvalo taas on säädetty valaistusvoimakkuudessa 70–50 luxin tasolle ja näyttelyesineisiin kohdistettu valaistusvoimakkuus on 50–30 luxin tasolla, joka on kymmenesosa normaaliin huoneen valaistuksen tasoon verrattuna. Lux on valaistusvoimakkuuden suureen mittayksikkö, jota käytetään kuvaamaan esineiden pinnalle lankeavan valovirran määrää.

Kuva 2. (Vas.) Vitriinien sisäistä kosteutta säädellään vitriinikohtaisella Mini Clima -laitteistolla. (Oik.) Lux-mittarilla mitataan valonvoimakkuutta. Kuvat: Marleena Vihakara.

Gallerian valaistusvoimakkuuden tasolla kohdetta voidaan valaista turvallisesti kahdeksan tuntia päivässä 60–90 päivän ajan. Tämän ajan jälkeen näyttelykohteen tulee olla pimeäsäilytyksessä vähintään vuoden ajan. Kansalliskirjaston pitäessä aineistoa esillä 90 päivää pidemmän ajan kompensoidaan näyttelyajan valaistusvoimakkuuden rasitusta käyttämällä Galleriassa liiketunnistimella aktivoituvaa valaistusta, jolloin näyttelyaineistolle kohdentuu valoa vain silloin, kun tilassa liikutaan. Näin ollen aineisto ei ole kahdeksaa tuntia päivässä valaistuna.

Korkean valon määrän lisäksi korkea lämpötila ja alhainen suhteellinen ilmankosteus ovat paperin viholliset. Näille tekijöille altistuminen näkyy paperipohjaisessa aineistossa muun muassa haurastumisena ja kellastumisena, jotka lisäävät esimerkiksi repeämien ja palojen irti lohkeamisen riskiä. Jatkuvat ja rajusti heittelehtivät lämpötilan ja ilmankosteuden tasot voivat näkyä paperissa myös esimerkiksi sen aaltoiluna. Korkea ilmankosteus saattaa taas aiheuttaa homeen kasvamisen paperissa. Näistä syistä Gallerian lämpötila on säädetty paperiaineistolle sopivalle +18–20°C:n tasolle. Vitriinien sisällä sijaitseva laitteisto pitää ilmankosteuden paperille sopivalla, noin 45 % suhteellisen ilmankosteuden tasolla.

Kuva 2: Pergamenttifragmentti ja konservaattorin työvälineitä.

Näyttelyesineitä ympäröivien olosuhteiden eli valon määrän, lämpötilan ja ilmankosteuden monitoroinnin lisäksi konservaattori varmistaa, että näyttelyesineet kestävät esille asettelun. Ennen näyttelyä konservaattori dokumentoi esineiden vauriot sekä suorittaa eheyttäviä toimenpiteitä kuten paperin pölystä ja liasta puhdistamisen, repeämien paikkaamisen ja taitteiden suoristamisen. Konservaattorin vastuulla on myös näyttelyn pystytyksen aikainen esineen siirto-, käsittely- ja installaatiotyö.

Ihminen ja luonto -näyttelyssä on käytössä paljon kirjansidoksille räätälöityjä akryylitukia. Näyttelyesineiden installaatiossa oikeanlaisen ja esineen mittojen mukaan suunnitellut ja valmistetut alustat ja tuet ovatkin tärkeä osa esineturvallisuutta. Sopivan alustan ja tuen avulla vähennetään näyttelyn aikaista, esineelle kohdistuvaa fyysistä rasitusta ja ehkäistään vaurioiden syntymistä. Materiaalina akryyli on paperiaineistolle turvallinen. Näyttelyn tuet valmisti Tunkua Oy.

Kulttuuriperintöorganisaationa Kansalliskirjastolla on tärkeä rooli sekä kulttuuriperinnön tallettajana, säilyttäjänä että sen sisältämän tiedon välittäjänä. Yhteiskunnan ajankohtaisia aiheita ja niihin liittyviä ilmiöitä lähestytään ja selitetään niistä kertovien teemanäyttelyiden ja kulttuuriperintöesineistön kautta. Kansalliskirjaston näyttelyt tarjoavat tiedon lisäksi mahdollisuuden tutustua (ja ihailla!) harvemmin esillä olevaan suomalaiseen kulttuuriperintöesineistöön. Kansalliskirjasto noudattaa näyttelyissään kulttuuriperintöaineiston näytteille asettelua koskevia, kansainvälisesti hyväksyttyjä ja sovittuja normeja ja säädöksiä, joiden tarkoituksena on vaurioiden syntyriskin minimoiminen. Ihminen ja luonto -näyttelyesineet ovat alkuperäisiä, muutamaa kuvajäljenteellä turvallisuussyistä korvattua käsikirjoitusta lukuun ottamatta, joten esineturvallisuuskriteerit ovat olleet näyttelytyön aikana keskiössä. Galleriatilan olosuhteet on säädetty noudattamaan mm. kirjastojen kansainvälinen kattojärjestön IFLA:n (International Federation of Library Associations and Institutions) ja kansainvälisen museoneuvoston konservointialajaoston ICOM-CC:n (International Council of Museums - Committee of Conservation) antamia olosuhteiden raja-arvoja. Säilyttäjän tärkeä rooli ei siis unohdu näyttelyidenkään ajaksi.

Idean Ihminen ja luonto -näyttelyn aiheelle antoi Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Cecilia af Forselles. Näyttelyn sisällön tuottamisesta ja näyttelykohteiden valinnasta vastasi joukko suomalaisia eri yliopistojen akateemikkoja ja luonnontieteen asiantuntijoita. Toteutus on tehty yhteistyössä tuotantoryhmän, kirjaston henkilökunnan sekä näyttelyarkkitehdin kanssa.

Lisätietoja:

Ihminen ja luonto -näyttelyn tapahtumasivu.

Adcock, Edward P., Virginie Kremp, ja Marie-Thérèse Varlamoff. IFLA Principles for the Care and Handling of Library Material (pdf). Washington, D.C.: International Federation of Library Associations and Institutions, Core Programme on Preservation and Conservation, 1998.

ICOM-CC. Environmental Guidelines ICOM-CC and IIC Declaration.

Tunkua Oy