Marraskuun Tutkijan aamukahvit: Sebastian Lindberg
Tutkijan aamukahvit tekevät paluun keskiviikkona 23.11.2022 pitkän tauon jälkeen, kun Sebastian Lindberg esittelee väitöstutkimustaan suomalaisen ulkopolitiikan vaikuttajasta monelta vuosikymmeneltä.
Tutkijan aamukahvit on puolen tunnin mittainen vapaamuotoinen tilaisuus, joka on suunnattu tutkijapaikoilla työskenteleville. Tapahtuma tarjoaa paitsi tilaisuuden kertoa omasta tutkimuksesta, myös vaihtaa ajatuksia muiden tutkijoiden kanssa.
Sebastian Lindberg esittelee väitöstutkimustaan Kansalliskirjastossa Tutkijan aamukahvit -tilaisuudessa 23.11.2022. Kuva: Marko Oja.
Syksyn 2022 ensimmäisillä Tutkijan aamukahveilla esittäytyy eteläsalissa tutkimusta tekevä Sebastian Lindberg. Lindberg on valmistunut filosofian maisteriksi pääaineenaan historia Helsingin yliopistosta ruotsinkieliseltä puolelta. Hänen ei pitänyt opintojen päätyttyä päätyä tutkijaksi, mutta professori Henrik Meinander onnistui houkuttelemaan hänet uuden tutkimusaiheen pariin. Pienen perehtymisen jälkeen Carl Enckell veikin Lindbergin mukanaan. Lindberg aloitti työn syksyllä 2020 ja arvelee viettävänsä sen parissa vielä kolmisen vuotta.
Lindbergin tutkimustyön otsikko on The Grey Eminence in the Eye of the Storm: Carl Enckell and Finland's Foreign Policy 1944-1950. Carl Enckell toimi mm. Suomen viimeisenä ministerivaltiosihteerinä Pietarissa vuonna 1917 sekä ulkoasiainministerinä 1920-luvun molemmin puolin ja uudelleen 1940-luvulla. Tutkimus keskittyy nimenomaan Enckellin uran myöhäisempiin vaiheisiin, sillä näitä on tutkittu jopa hämmästyttävän vähän ottaen huomioon, kuinka merkittävä hahmo Enckell suomalaisessa politiikassa oli. Jo tutkimuksen nimessä vilahtava harmaa eminenssi viittaa Enckellin rooliin taustavaikuttajana ja erityisesti J. K. Paasikiven aisaparina. Enckell ei ollut puoluepoliitikko, ja Lindbergin mukaan hän mielsikin itsensä enemmän liikemieheksi, joka päätyi politiikkaan sattumalta.
Diplomatian historian tutkimuksen uudet menetelmät
Lindberg tutkii Enckellin henkilöhistoriaa, mutta käyttää biografista tutkimusotetta ikään kuin tutkimusmetodina. Carl Enckell on tutkimuksen päähenkilö, jonka kautta pyritään kuvaamaan laajempaa ulkopolitiikan kulttuuria 1940-luvulla, sanoo Lindberg.
Tämän aikakauden ulkopolitiikan historian tutkimuksen traditiossa korostuvat tapahtumat, joiden sarjassa diplomaatit usein näyttelevät korostuneen rationaalisten toimijoiden roolia. Tapahtumahistorian tutkimuskysymyksiä ovat mitä päätöksiä tehtiin ja mitkä niiden seuraamukset olivat, kun taas Sebastian Lindberg asettelee kysymyksenä pikemminkin siten, millä tavoilla päätöksiin päästiin. Hän keskittyy avaamaan ulkopolitiikan prosesseja ja kulttuuria, joissa henkilösuhteet ja verkostot tulevat näkyviksi.
Lindberg kuvailee tutkimusmetodinsa olevan yksi elementti laajasta New Diplomatic History -verkostosta. Lindberg kirjoittaa tutkimustaan englanniksi. Vaikka empiirisen aineiston näkökulma on kansallinen, kytkeytyy tutkimus kansainväliseen tutkimuskenttään metodin ja teorian kautta. Koska ajankohdasta on tehty vain vähän vastaavia tutkimuksia ja tutkimussuuntaus on uusi, on mielekästä päästä keskustelemaan tutkimuksesta kansainvälisen yhteisön kanssa.
Kansalliskirjasto tutkimuksen tukena
Kansalliskirjasto tarjoaa Lindbergille paitsi inspiroivan työskentely-ympäristön, myös kattavasti materiaaleja. Kirjaston kokoelmissa on Enckellin muistelmateoksia ja päiväkirjajulkaisuja, samoin kuin aikakauden sanomalehtiä. Näistä osa on digitoitu ja julkaistu digi.kansalliskirjasto.fi-palvelussa, mutta paljon 1940- ja 1950-luvun sanomalehtiä on toistaiseksi luettava mikrofilmeiltä. Myös kirjaston keskeinen sijainti lähellä muita relevantteja arkistoja kuten Kansallisarkistoa on tärkeä.
Kansalliskirjaston kokoelmiin kuuluu myös Carl Enckellin karttakokoelma. Sen hän keräsi jo 1920-luvulla ollessaan Pariisissa diplomaattina, kun Ahvenanmaan-kysymystä käsiteltiin Kansainliitossa. Näidenkin vuosien opiskelu on ollut tärkeää Lindbergille tutkimuksen kannalta, sillä diplomaattiuralla ja Ahvenanmaa-kysymyksen parissa onnistumisella on ollut merkittävä vaikutus Enckellin myöhemmälle uralle.
Kuten usein tutkimuksessa käy, myös Lindbergin yllätti relevantin aineiston määrä. Kuriositeettina kerrottakoon, että myös Enckellin käsialan tulkitsemiseen on joutunut käyttämään huomattavan paljon aikaa. Enckell kirjoitti hyvin harvoin suomeksi, eikä hän tiettävästi hallinnut kieltä kovin hyvin. Enckellin kotikieliä olivat ruotsi ja venäjä, ja hän hallitsi myös saksan hyvin. Suurin osa muistiinpanoista on kirjoitettu ruotsiksi, ranskaksi ja venäjäksi. Mielenkiintoista onkin, että sodanjälkeisen ulkopolitiikan taustakeskusteluja käytiin Suomessa usein venäjäksi – Enckellin ja Paasikiven hallitsemaa kieltä kun pystyi käyttämään ulkoministeriössä usein salakielen tavoin.
Tervetuloa kuuntelemaan, kun Sebastian Lindberg kertoo tutkimuksestaan Kansalliskirjaston Agricola-huoneessa keskiviikkona 23.11. klo 9.30!
Käyttöoikeutta Kansalliskirjaston tutkijatiloihin vuodelle 2023 voi hakea 7.12.2022 saakka. Klikkaa lisätietoja tästä!