Lapponica-kokoelma saamelaisen kirjallisuuden alkulähteillä

Kansalliskirjaston historialliset kokoelmat taas pyrkivät säilyttämään erityisesti kirjoitettua historiaa, ja vuonna 2009 Suomalais-Ugrilaiselta Seuralta lahjoituksena saatu Lapponica-kokoelma tallentaa tuleville sukupolville tietoa muun muassa saamelaisen kirjallisuuden alkuajoista ja kehityksestä. 

Lapponica-kokoelma sisältää kirjoja ja muita painotuotteita, yhteensä 1 302 nimekettä. Kokoelman keräämisen aloitti Jakob Fellman, joka toimi pappina Utsjoella ja Inarissa 1820- ja 30-luvuilla. Kokoelman kartuttamista jatkoi Jakob Fellmanin poika Isak Fellman, jonka vaimo Julia Fellman lahjoitti sen lopulta Suomalais-Ugrilaiselle Seuralle vuonna 1920. Kokoelma on karttunut jonkin verran myös tämän jälkeen.

Kokoelmassa on muun muassa aapisia, almanakkoja, raamatunkäännöksiä, kielioppeja, sanakirjoja ja kaunokirjallisuutta. Kokoelman vanhin teos on Olaus Magnuksen Historia de gentibus septentrionalis vuodelta 1567. Mukana on myös vuodelta 1673 Johannes Schefferuksen Lapponia-teos, jossa julkaistuja Sodankylästä kotoisin olleen pappi ja runoilija Olaus Sirman keräämiä joikuja Guldnasaš ja Moarsi fávrrot pidetään ensimmäisinä kaunokirjallisina saamenkielisinä teksteinä. Kokoelman aarteisiin kuuluu myös Henricus Gananderin pohjoissaamen kielioppikirja Grammatica Lapponica vuodelta 1743.

Suomessa ensimmäiset saamenkieliset kirjat julkaistiin 1800-luvun alkupuolella. Saamenkielisen kirjallisuuden alkuaikoina pääpaino oli vahvasti uskonnollisessa kirjallisuudessa, ja pyrkimykset päästä levittämään kristillistä sanomaa saamelaisille tulevat ilmi muun muassa yhteispainoksena julkaistusta kappalainen Edvard Wilhelm Borgin inarinsaamenkielisestä aapisesta ja katekismuksesta vuodelta 1859.

1800-luvun jälkipuoliskolla Suomen Lapissa ei julkaistu saamenkielisiä kirjallisuutta, mutta Ruotsissa ja Norjassa oli toisin. Ruotsissa ja Norjassa sai alkunsa myös saamenkielinen kaunokirjallisuus: Lapponica-kokoelmaan ovat päätyneet muun muassa vuonna 1910 julkaistu Johan Turin Muittalus samid birra, jota pidetään ensimmäisenä saamelaisen kirjailijan julkaisemana saamenkielisenä kirjana. Turi myös kuvitti kirjansa itse. Anders Larsenin Bæivve-Alggo: Muittalus taas ilmestyi vuonna 1912, ja sitä pidetään ensimmäisenä saamenkielisenä romaanina. Larsen myös toimitti saamenkielistä Saǥai Muittalægje -sanomalehteä 1900-luvun alkupuoliskolla.

Muittalus Sami Birra voisi kutsua muisteluskirjallisuudeksi, jossa suullista kertomaperinnettä siirretään kirjalliseen muotoon. Niin Johan Turin teos kuin muutkin Lapponica-kokoelmaan sisältyvät teokset tukevat aineettoman kulttuuriperinnön, eli tietojen, taitojen ja käytäntöjen säilymistä: kokoelman teokset kirjaavat muistiin muun muassa suullista perintötietoa, joka voi muuten olla vaarassa kadota. Samalla ne turvaavat saamelaisen kulttuurin ja historian säilymistä myös jälkipolville, samoin kuin Kansallismuseon näyttelyssä esillä olevien esineiden tarinat.

Osaan Lapponica-kokoelman aineistosta pääsee tutustumaan myös digitaalisessa muodossa: kokoelman nimikkeistä 125 on digitoitu ja ne ovat luettavissa Fenno-Ugrica-palvelussa, Lapponica-kokoelmaa ja teosten provenienssia esittelee kattavasti myös tutkija Sophie Capdevillen Le fonds Lapponica des Fellman -luettelo.

Kansallismuseon näyttely Mäccmõš, maccâm, máhccan – kotiinpaluu on avoinna 27.2.2022 saakka. Lisätietoja Kansallismuseon verkkosivuilla.

Lähteet:

Capdeville, S. 2001. Le fonds Lapponica des Fellman: Catalogue raisonnée [Fellmanin su-
vun Lapponica-kokoelma]. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia, 239. Vammala: Vammalan kirjapaino.

Capdeville, S. A. (2014). Saamenkielisen kirjakulttuurin synty Suomessa. In P. Keskitalo, V.-P.
Lehtola, & M. Paksuniemi (Eds.), Saamelaisten kansanopetuksen ja koulunkäynnin historia
Suomessa (pp. 87-103). Siirtolaisuusinstituutti. Siirtolaisuusinstituutin julkaisuja, A50.