Scripta Selecta

Kirjoituksia Kansalliskirjaston kokoelmista

Hyvät vai pahat puuvillakäsineet?

Julkaisupäivä
Kirjoittaja
Marleena Vihakara

Tulisiko vanhaa aineistoa käsitellessä käyttää suojakäsineitä vai ei? Kansalliskirjaston konservaattori Marleena Vihakara avaa käsineiden käytön ongelmia.

Valkoinen ja sininen käsine.
Kuva
Marko Oja, Kansalliskirjasto

Puhtaan valkoisten puuvillakäsineiden käytöllä on pitkät perinteet museo-, arkisto- ja kirjastomaailmassa. Ne on mielletty sekä kansallisesti että kansainvälisesti hyvän esinekäsittelyprotokollan mukaisiksi suojakäsineiksi. Puuvillakäsineiden käyttöön kulttuuriperintöaineistoa käsiteltäessä sisältyy myös symbolista merkitystä: ne viestivät käyttäjän kunnioituksesta kulttuuriperintöä kohtaan. Kun Helsingin Sanomat julkaisi Kansalliskirjaston kokoelmiin kuuluvasta Theorica Pantegni -käsikirjoituksesta artikkelin 13.3.20221, monen lukijan huomion kiinnitti käsikirjoitukseen kohdistuvan tutkimuksen ja sen iän lisäksi seikka, ettei artikkelin kuvassa olleilla ja kirjansidosta käsitelleillä tutkijoilla ollut puuvilla- tai muita suojakäsineitä.

Lääketieteen yleisesitys ja oppikirja Theorica Pantegni on Constantinus Africanuksen 1000-luvun alussa laatima latinankielinen käännös ja mukaelma persialaisen lääkärin Haly Abbasin (n. 930–994 jaa.) arabiankielisestä alkuperäisteoksesta al-Kitâb al-Malakî. Kansalliskirjaston käsikirjoitus on noin 900 vuotta vanha, ja se on myöhemmin sidottu nykyiseksi kirjansidokseksi. Mutta miksi siis tutkijat käsittelivät tätä vanhaa ja arvokasta käsikirjoitusta paljain käsin, ilman suojakäsineitä?

Puuvillakäsineet ovat jo vuosia olleet keskustelun kohteena, ja niiden käytettävyyden puolesta ja vastaan on puhuttu paljon kulttuuriperintöalalla. Puuvillakäsineiden problematiikkaa käsittelee myös Työterveyslaitoksen tutkija Henna Sinisalo 9.3.2022 MuseoPro-verkkojulkaisussa ilmestyneessä kirjoituksessaan Valkoiset puuvillakäsineet - museotyön symboli vai terveysriski?2  Moni kulttuuriperintöaineistoa kirjastoissa käsittelevä tutkija, jopa kirjastonhoitaja ja konservaattori, on tottunut käyttämään puuvillaisia suojakäsineitä tarkoituksenaan suojata käsittelemiään esineitä, kuten kirjansidoksia, käsien lialta, hieltä ja rasvalta. Suojaaminen onkin tärkeää ja tarkoituksenmukaista monessa tilanteessa.

Kulttuuriperintöaineiston käsittelyssä suojakäsineillä on kaksi tarkoitusta: suojata sekä esinettä että ihmistä. Puuvillakäsineiden käytössä on kuitenkin ongelmia: ne ovat materiaaliltaan paksut ja liukkaat ja hävittävät paljaiden käsien “näppituntuman” aiheuttaen helposti kömpelyyttä harjaantuneessakin käsittelyssä. Esineturvallisuuden kannalta tämä lisää riskiä siitä, että kirjansidos luiskahtaa käsistä. Kirjansidoksen metalliset kiinnikkeet voivat myös tarttua kiinni puuvillakäsineiden verkkomaiseen materiaalirakenteeseen tai käsineiden kuidut voivat takertua paperin pintaan ja aiheuttaa repeämän. Lisäksi pehmeäpintaiset puuvillakäsineet keräävät helposti likaa ja väriaineita esimerkiksi kirjansidoksen kansista, ja kirjaa selattaessa epäpuhtaudet siirtyvät käsineistä lehdille ja lehdiltä toisille. Puuvillakäsineet ovat myös materiaaliltaan huokoiset ja päästävät käsistä erittyvän kosteuden läpi käsiteltävään aineistoon. Mikäli puuvillakäsineitä niiden haittapuolista huolimatta halutaan käyttää kirjastoaineiston käsittelyn yhteydessä, tulisi niitä käyttää vain lyhyen aikaa ja vaihtaa ne uusiin, puhtaisiin mahdollisimman usein. Aiemmin käytettyjä ja likaantuneita puuvillakäsineitä ei tule siis käyttää useita kertoja peräkkäin.

Aineiston hauraus ei ole aina nähtävissä, mutta sen pystyy aistimaan paljain käsin paremmin kuin paksujen puuvillakäsineiden läpi. Kirjan turvallisen käsittelyn kannalta onkin parempi, että kirjansidosta tai käsikirjoituksia — myös Theorica Pantegnin kaltaista teosta — käsitellään puhtain ja paljain käsin siinä tilanteessa, kun kirjaston henkilökunta on arvioinut sen turvalliseksi esineen ja käyttäjän kannalta. Pergamentti, jolle Theorica Pantegnin teksti on kirjoitettu, on materiaalina yleensä paperia vielä huomattavasti paremmin käsittelyä kestävää eikä ole samalla tavalla altis sormenjälkitahrojen tyyppisille vaurioille kuin ohut tai pehmeäpintainen paperi.

Paljain käsin kirjastoaineistoa käsiteltäessä on tärkeää pestä kädet ennen aineiston käsittelyä sekä välittömästi sen jälkeen. Tällöin kirjassa tai muussa käsiteltävässä aineistossa oleva lika ja sen sisältämät mahdolliset mikrobit ja muut aineet tai partikkelit puhdistetaan käsistä, eivätkä ne aiheuta vaaraa käyttäjälle. Käsien desinfiointiaineen käyttöä tai käsien rasvausta ennen aineiston käsittelyä paljain käsin ei tule tehdä, sillä tämä edesauttaa sormenjälkitahrojen syntymistä. Aineiston käsittelyn yhteydessä tulee myös muistaa, ettei kostuta sormenpäitään suussa ennen sivun kääntämistä tai kosketa kasvojen ihoa ja siten siirrä rasvaa tai meikkiä käsiinsä ja sitä kautta aineistoon.

Tietyt Kansalliskirjaston aineistot, kuten filmimateriaali ja valokuvat, eroavat materiaaliltaan paperista ja pergamentista ja vaativat aina käsien suojaamista käsineillä, jotta herkkä pintamateriaali ei vaurioituisi kosketuksesta sekä käsien rasvasta ja kosteudesta. Filmi-, valokuva- ja kuvakokoelmien aineiston sekä muun Kansalliskirjaston Erikoislukusalissa tutkittavan aineiston käsittelyyn on tarjolla Erikoislukusalissa kertakäyttöisiä nitriilikäsineitä. Nitriilikäsineet on valmistettu 100% nitriilistä, eivätkä ne sisällä jäämiä lateksista tai puuterista.  

Nitriilikäsineiden käyttö myös vanhojen kirjansidosten tai käsikirjoitusten käsittelyn yhteydessä on usein perusteltua. Nitriilikäsineiden etuna on se, että ne suojaavat sekä aineistoa että erityisesti käyttäjää. Napakasti käteen sopivat nitriilikäsineet ovat kestävät mutta ohuet, jolloin käsien tuntoherkkyys säilyy paremmin kuin puuvillakäsineissä. Ne eivät myöskään päästä läpi käsien kosteutta tai likaa. Mikä tärkeintä, nitriili materiaalina estää aineiston sisältämän lian, epäpuhtauksien ja mahdollisten mikrobien tai raskasmetallipitoisten väriaineiden siirtymisen aineistosta käsineiden läpi käsittelijän iholle. Ne suojaavat käsittelijää kontaminaatiolta, kun tämä vain muistaa olla koskettamatta käsineillä muuta ihoa, kuten kasvoja. Nitriilikäsineet sopivat laajasti eri kirjastoaineistojen käsittelyyn, ja ne ovat jätteenä kierrätettävissä muovinkeräyksen yhteydessä.

Viitteet:

1 Parikka, Valtteri. Kansalliskirjaston kätköistä löytyi Suomen vanhin kirja: nyt sen mystisiä merkintöjä ratkotaan kuin Rubikin kuutiota. Helsingin Sanomat, 13.3.2022. (Artikkeli maksumuurin takana.)

Sinisalo, Henna. Valkoiset puuvillakäsineet - museotyön symboli vai terveysriski? MuseoPro-verkkojulkaisu. Museoliitto, 9.3.2022 

Aiheeseen liittyviä linkkejä ja kirjoituksia:

Theorica Pantegnin digitoitu versio löytyy julkaisuarkisto Doriasta.

Rahikainen, Esko, ja Kristiina Hildén. Constantinus Africanus: Theorica Pantegni: Ensimmäinen Kattava Latinankielinen Lääketieteen Yleisesitys. Outi Kaltion haastattelu. Helsinki: Kansalliskirjasto, 2009.

Alvis, Alexandra K. No Love for White Gloves, or; the Cotton Menace. Unbound-verkkojulkaisu. Smithsonian Libraries and Archives, US. 21.11.2019. 

National Trust. Why wearing gloves puts books at risk. Blogi-kirjoitus.