Galanttia kirjallisuutta Kansalliskirjastossa - Sisältövaroitus! Hiukan pornograafista....

Yhden tällaisen hän mainitsee erityisen kiinnostavaksi; Aloisiæ Sigeæ Toletanæ Satyra sotadica de arcanis Amoris et Veneris eli Luisa Sigean sotadinen satiiri Rakkauden ja Venuksen salaisuuksista, varsinkin sen kuvaplanssit. Kuvaplanssia hän selasi myöhemmissäkin kohtaamisissaan M.M.:n ja toisenkin ystävättärensä C.C:n kanssa.

Aloisiæ Sigeæ Toletanæ Satyra sotadica löytyy myös Kansalliskirjaston kokoelmista. Nimiösivulla teoksen auktoriksi on annettu espanjalaisen humanismin ja runouden keskeinen hahmo, Portugalin hovissa vaikuttanut Luisa Sigea de Velasco (1522-1560). Julkaisija väittää vielä tunnetun hollantilaisen humanistin Jean Meursiuksen kääntäneen sen latinaksi v. 1660. Kumpikin väite tosin on fiktiota myynnin edistämiseksi ja varsinaisen tekijän salaamiseksi. Kirjahistoria onkin vakuuttunut, että teoksen auktori on ranskalainen juristi ja historijoitsija Nicolas Chorier (1612-1690).

Teos on klandestiini. Kirjapainoa ei ole mainittu ja sen sisältö ajan hengen vastainenkin; eroottinen dialogi. Vallitsevaa seksuaalimoraalia jyrkästi loukkaavana se ei olisi saanut painolupaa ja olisi kaiken lisäksi saattanut tekijänsä pulaan ja viettämään tovin Bastiljissa. Chorier toimi mm. kuninkaallisen syyttäjän virassa.

Teos ilmestyi ranskaksi v.1680 nimekkeellä L'Academie des dames, ou les Sept entretiens galants d'Aloisia. Alkukielisen version kaksimielisen satyra sotadica sijaan asia  ilmaistaan diskreetimmin  ’hienojen naisten koulu’ ja ’seitsemän galanttia kohtaamista’. Se on dialogi, joka käytiin seitsemän kohtaamisen aikana Tullian (26v.) ja tämän serkun Ottavian (16v) välillä. Ottavian äiti oli pyytänyt Tulliaa opastamaan tytärtään avioliiton tärkeimmässä tehtävässä tämän häiden lähestyessä. Kirjahistorijoitsijat pitävät teosta yhtenä varhaisimmista’pornografisesta’ kirjallisuudesta Euroopassa. Pornografia termi kuitenkin on käsitehistoriallisesti tässä yhteydessä hiukan kyseenalainen, sillä aikalaiset nimittivät kirjallisuuden lajia litterature libertine tai galante riippumatta siitä kuinka obseeni kukin teos sisällöltään olikaan.

Satyra sotadica, samoinkuin sen ranskankielinen käännös, oli hyvin kysytty 1700-luvun libertiineissä piireissä niin Ranskassa kuin muuallakin Euroopassa. Se oli viidenkymmenen kysytyimmän joukossa ennen vallankumousta, saaden useita painoksia. Kansalliskirjaston kokoelmiin on eksynyt toinenkin kappale, jonka arvellaan julkaistun vuonna 1750, edelleen klandestiinisti. Klandestiinista kirjallisuutta Ranskan ulkopuolella painaneet kirjapainot eivät kuitenkaan kyenneet tyydyttämään kysyntää vaan se levisi myös käsikirjoituksina, kuten Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmissa säilytettävä kappale kertoo. Käsikirjoitus on kuulunut aikoinaan Johan Albrecht von Korffin kokoelmaan.

Kummassakaan KK:n painetussa latinankielisessä versiossa ei ole kuvitusta. Casanova antaa ymmärtää selanneensa ystävättäriensä kanssa nimenomaan foliokokoista kuvateosta, mutta sellaista ei tiettävästi ole säilynyt.  Mahdollista onkin, että kyse oli romaanista erillisestä kuva-albumista, joiden kysyntä lienee ollut suurempi kuin varsinaisen tekstiosan mutta säilyvyys ja ajautuminen julkisten kirjastojen kokoelmiin syystä tai toisesta vähäisempi. Kansalliskirjaston käsikirjoituksen viimeiseltä sivulta löytyy kuitenkin italiankielinen listaus kuvituksesta ja yksityiskohtainen selostus mitä kuvissa tapahtuu.

                                                                      *                *                 *

Galantti kirjallisuus ei ole ollut kirjaston hankintapolitiikan mukaista. Turun palossa 1827 tuhoutuneiden kokoelmien korvaamiseksi keisarillinen hovi osoittautui kyllä hyvin anteliaaksi. Mutta, Pietarin palatsikirjastoista saadut lahjoitukset eivät olleet yliopiston opetuksen ja tutkimuksen kannalta katsottuna välttämättä tervetulleita, sillä eihän palatsikirjastoihin kerätty tieteellistä kirjallisuutta.

Ratsumestari Paul Aleksandroffin  24 000 nidettä käsittäneen lahjoituksen mukana v. 1832 Pietarin Marmoripalatsista saatiin huomattava määrä ranskalaista Valistuksen ajan kirjallisuutta.  Siihen kuului mm. osa yllämainitun Baltian saksalaisen Johann Albrecht von Korffin (1697-1766) keräämää kirjastoa. von Korff toimi Venäjän imperiumin palveluksessa mm. suurlähettiläänä Kööpenhaminassa ja Tukholmassa, sekä Pietarin tiedeakatemian johtajana. Yksityiselämässään hän oli kuitenkin vapaa-ajattelija, extravagantti persoona, libertiini siis, ja bibliofiilikin. Literature galante ja klandestiinikirjallisuus erityisesti onkin hyvin edustettuna Korffin kokoelmssa ja samoinkuin omana kokonaisuutenaan säilyneessä pienpainatteita sisältävässä Miscellanea Korff issa.

Kirjastoissa tämän tyyppinen aineisto on aina koettu lievästi kiusalliseksi. Ranskan kansalliskirjastoon koottu eroottinen kirjallisuus eriytettiinkin muusta kokoelmasta vuonna 1830 ja se sai oman säilytyspaikkansa, suljetun sellaisen, jota alettiin nimittää l’enfer (helvetti). Vapaamielisyyden tuulten puhaltaessa viime aikoina kirjasto järjesti teemasta näyttelyn v. 2009 ja julkaisi tyylikkään katalogin L’enfer de la bibliotheque. Eros au secret. Paris 2009. Meilläkin asiakasrajapinnan saavuttaminen kesti pitkään.

Mitä tulee seikkailija Casanovan muistelmiin, Histoire de ma vie, lienee hyvä pitää muistissa, että hän laati ne vanhoilla päivillään kreivi Waldsteinin kirjastonhoitajana Duxissa Böömissä ja ne jäivät kesken sen suurimman noudettua hänet kesäkuussa 1798. Elämänkerrasta ilmestyi kuoleman jälkeen lukuisia lyhennelmiä ja jopa väärennöksiä, joihin oli kerätty pääasiassa eroottiset kohtaukset, luoden osaltaan Casanovan nykyisen  maineen.  Käsikirjoitus editoitiin ja julkaistiin vasta 1960-luvulla (Gallimard) ja nykyisin siihen voi tutustua Ranskan kansalliskirjaston digitaalisen palvelun Gallican kautta. Suomeksi muistelmat ilmestyivät vihdoin Seppo Sipilän mainiona käännöksenä v. 2021 (Pharos).

Kuinka paljon muistelmat lopulta ovat vanhuuden päivien turhautumisen aiheuttamaa fantasiaa jää selvitettäväksi, samoinkuin kuinka paljon eroottiset kohtaukset on ’muisteltu’ Casanovan lukemasta galantista kirjallisuudesta. Eroottiset romaanit olivat filosofian ja Ranskan hoviin liittyvien häväistyskirjoitusten (libelles) ohella kysytyintä klandestiinista kirjallisuutta Ranskassa.