Arkkitehtuuri

Kansalliskirjaston päärakennus on Suomen 1800-luvun alkupuolen empirearkkitehtuurin tunnetuimpia muistomerkkejä ja oman aikansa julkisten kirjastojen joukossa eurooppalaisittainkin huomattava. Suunnittelun lähtökohtana oli paloturvallisuus: yliopiston päärakennuksesta erillään oleva, puuistutusten ympäröimä rakennuspaikka sekä tiiliholveilla katetut salit ja huoneet. Julkisivujen ja juhlallisten sisätilojen arkkitehtuurissa

C.L. Engel yhdisti omaperäisellä tavalla klassismin kauden aiheita ja viittauksia antiikin maailmaan. Keisari Nikolai I hyväksyi Engelin laatimasta kolmesta vaihtoehdosta monumentaalisimman. Kirjastosalien symmetrinen sijoitus ja pohjakaava on johdateltavissa keisari Diocletianuksen kylpylöistä Roomassa. Ulko- ja sisäarkkitehtuuri perustuu juhlavaan korinttilaiseen pylväsjärjestelmään, julkisivut on järjestetty antiikin temppeliarkkitehtuuria soveltaen, pylväiden ja palkistojen korkeussuhteet seuraavat täsmälleen yliopiston päärakennuksen mitoitusta.

Kirjaston suuret salit ovat kaikki yhteydessä toisiinsa, sisääntulo johtaa suoraan rakennuksen keskipisteeseen, Kupolisaliin, ja jatkuu Rotunda-osaan. Kupolisaliin liittyvät nykyiset lukusalit, eteläsali ja pohjoissali. Alkuaan kaikissa saleissa oli vain seiniä kiertävät pylväiköt ja niiden kannattamien gallerioiden takana kirjahyllyt, tieteenaloittain järjestettyinä. Salien pylväät on päällystetty stukkomarmorilla, kullakin salilla on oma sävynsä. Holvien koristemaalaukset valmistuivat 1881.

Yliopiston kirjaston kolme suurta salia ovat Suomen arkkitehtuurissa ylittämätön kokonaisuus, tieteelle omistettu yliopistollinen temppeli, jonka sisäänkäynti sijoittuu samaan aikaan rakennetun Nikolain kirkon, nykyisen Tuomiokirkon pääovea vastapäätä. Kirjasto liittyy siten Senaatintorin kokonaisnäkymään ja arkkitehtuurin poliittiseen sanomaan, korostamaan 1800-luvun valtiollista yhteyttä Venäjään julkisten rakennusten arkkitehtuurin kautta.

1800-luvulla kirjastossa oli esillä myös taideteoksia ja kipsivaloksia antiikin patsaista. Pohjoissalin yläpäätyyn sijoitettiin 1904 Magnus Enckellin suuri symbolistinen maalaus "Kulta-aika". Sali on toiminut 1890-luvulta lähtien myös kirjaston lukusalina.

Kuva: Yliopiston kirjaston julkisivupiirrustus. C.L.Engel 1836

Kirjaston laajennusosan, kirjavarastoksi suunnitellun Rotundan rakentaminen käynnistyi 1902 ja uudet lisätilat otettiin käyttöön 1906-07. Rotundassa on kuusi maanpäällistä kerrosta. Soikean avoimen keskitilan ympärille sijoitettiin kaikkiin kerroksiin säteittäin kaksipuolisia hyllyjä 200 000 niteelle. Kaikki Rotundan rakenteet suunniteltiin palonkestäviksi, teräsrunkoa ja raudoidettua betonia käyttäen. Kokonaisuus oli aikaansa nähden erittäin moderni, ensimmäisiä lajissaan koko Suomessa. Sisäportaat ovat teräsbetonia, ikkunanpuitteet ja laajan lasikaton kannatinrakenteet raudasta, ikkunat lankavahvisteista lasia. Arkkitehti Gustaf Nyström sovitti Rotundan ulkoasun saumattomasti kirjaston vanhaan osaan, arkkitehtuurin yksityiskohdat sen sijaan edustavat täysin 1900-luvun alun muotokieltä. Ulkoseiniä kiertää kannatinpylväiden kapiteelien korkeudella sarja eri tieteiden tunnuksia, ilmeikkäät veistospäät ovat kuvanveistäjä Walter Runebergin tekemiä.

Kuva: Rotundan julkisivupiirustus. Gustaf Nyström n. 1905

Fabianinkadun sijaintinsa mukaan nimetty Fabiania rakennettiin ensimmäisessä vaiheessaan yliopiston kemian ja anatomian laitokseksi, sen jälkeen kun oli havaittu näiden oppiaineiden laboratorioista koituvat epäkohdat yliopiston päärakennuksessa. Vuonna 1840 kuolleen C.L. Engelin seuraaja yliopiston arkkitehtina oli Jean Wiik, jonka ensimmäinen itsenäinen suunnittelutyö laboratoriorakennus oli. Se edusti yksinkertaistettua, symmetristä klassismia ja korutonta virastorakentamista Engelin yliopistorakennuksiin verrattuna. Gustaf Nyströmin suunnittelemat poikittaiset laajennussiivet ovat yksityiskohdiltaan mielenkiintoisempia, niissä on käytetty valurautarakenteita ja runsasmuotoisempia julkisivuja.

Kirjaston piha-alueen uudelleenjärjestely on valmistunut 2001. Unioninkadun puolella ovat säilyneet alkuperäinen rauta-aita ja vanhat puuistutukset. Kirjaston eteläseinustalle pystytettiin 1950-luvulla alkuaan yliopiston juhlasalissa Turussa ja sittemmin Helsingissä ollut Aleksanteri I:n pronssinen rintakuva jalustoineen (Ivan Martos, 1814). Rintakuvan lähellä on Viipurista 1988 siirretty kuulun kirjakeräilijän Matti Pohdon muistokivi.

Kuva: Fabiania-rakennuksen julkisivu. Gustaf Nyström 1895

Peruskorjauksen pohjatiedoksi ja restaurointiratkaisujen apuvälineeksi Kansalliskirjaston rakennuksesta teetettiin rakennushistoriaselvitys, jonka toteutti Arkkitehtitoimisto Okulus Oy, arkkitehdit Kati Winterhalter ja Mikko Bonsdorff.

Selvitystyön tavoitteena oli esittää rakennuksen historialliset muutosvaiheet nykytilan ymmärtämiseksi ja uudempien rakennusosien iän selvittämiseksi. Kirjaston sisätilat ovat yksi Helsingin vaikuttavimmista ja poikkueksellisen autenttisena säilynyt esimerkki Engelin arkkitehtuurista. Siksi onkin hämmästyttävää kuinka moneen kertaan kirjastorakennus on ollut laajojenkin peruskorjaustöiden näyttämönä.

Kansalliskirjasto - päärakennus ja Rotunda: rakennushistoriaselvitys (Doria.fi)

Kansalliskirjaston peruskorjaus, työmaadokumentointi 2013 - 2015 (Doria.fi)

Kuva-albumi Kansalliskirjaston peruskorjaushanke (Flickr)

Kuva: Kati Winterhalter. Kupolisalin kupolia korjataan.

Kansalliskirjaston päärakennus on arkkitehti C.L. Engelin suunnittelema 1836, valmistunut 1840-45. Laajennusosa Rotunda on rakennettu 1902-1906, arkkitehtina Gustaf Nyström.

Fabiania-rakennuksen keskiosa on rakennettu yliopiston kemian ja anatomian laitokseksi 1844-46, arkkitehtina Jean Wiik. Anatomian laitoksen lisärakennus Kirkkokadun puolelle 1888-90, farmaseuttinen laboratorio Yliopistonkadun puolelle 1895-97, laajennusten suunnittelijana Gustaf Nyström. Kirjaston käytössä vuodesta 1998.

Fabianian ja Rotundan peruskorjaus sekä niitä yhdistävien uusien tilojen rakentaminen 1995-2001, arkkitehtitoimisto Laiho-Pulkkinen-Raunio (arkkitehdit Ola Laiho ja Sinikka Selänne).

Uusi maanalainen kokoelmatila "Kirjaluola" valmistui 2001 ja kirjaston laaja peruskorjaushanke valmistui 2016.

Kuvassa C.L. Engel (gravyyri: K.I.Senff 1829) ja Gustaf Nyström

• Bibliotheca Renovata. Helsingin yliopiston kirjasto. Toim. Pertti Koistinen ja Heikki Kääriäinen. Helsinki 1957
• Nils Erik Wickberg: Senaatintori - Senatstorget - The Senate Square - Der Senatsplatz. Rungsted Kyst 1981
• Yliopiston Helsinki. University Architecture in Helsinki. Toim. Eea Pekkala-Koskela. Helsinki 1990
• Bibliotheca Academica. Helsingin yliopiston kirjasto - Suomen kansalliskirjasto. Toim. Rainer Knapas. Helsinki 2001
• Tiedon valtakunnassa. Helsingin yliopiston kirjasto - Kansalliskirjasto 1640 - 2010. Rainer Knapas 2012.
• Kansalliskirjasto - päärakennus ja Rotunda: rakennushistoriaselvitys Kati Winterhalter ja Mikko Bonsdorff 2011 (Doria.fi)
• Kansalliskirjaston peruskorjaus, työmaadokumentointi 2013 - 2015  Kati Winterhalter, Mikko Bonsdorff ja Matias Mäenpää 2016 (Doria.fi)
• Kansalliskirjasto. Huomioita ajasta, pinnasta ja tilasta. Kati Winterhalter 2016.