Aarni Krohn [1983 A.Krohn ’On meidät vihurit valinneet’ s. 15]
Keväällä 1916 kulminoitui perheen taloudellinen tilanne: pelkästä säveltämisestä ja konserteista saatujen tulojen avulla ei pystytty maksamaan Wecksellintie 6:n asunnon kohonnutta vuokraa. Kuulasta oli raskasta luopua ensimmäisestä yhteisestä kodistaan Alman kanssa ja sen inspiroivasta, eiralaisesta merinäköalasta, mutta onneksi musiikkimies Edvard Fazer tarjosi heille asuttavaksi tyhjän huvilansa Oulunkylässä.

Alma Kuula [20.9.1916 Päiväkirja vuosilta 1901–1919]
Kova puuha on ollut muutto Helsingistä tänne Oulunkylään. Vaikka Kotimme on vielä nuori, on tavaraa kertynyt sentään jo aika paljon. Meillä on kokonaista 5 huonetta Fazerin huvilan toisessa kerroksessa. Mitä ihanin puisto ympäröi tätä taloa, korkeita koivuja, tuuheita ja komeita kuusia, lehmuksia, tummia sypressejä, kaktuksia pitkät rivit, palmuja, ihania ruusuja, korkeita verenpisaroita tummanpunaisinen kukkineen, varjoisia teitä. Ja täällä saamme asua ilman vuokraa!

Toivolla oli täällä rauhallista tehdä sävellystyötä. Sitä toivon hänen nyt voivan tehdä oikein paljon, kun minäkään en nyt voi ansaita tällä kertaa, kun en voi käydä konserttimatkoilla ja Toivolla ei ole nyt virkaa.

I. Pietilä [haastattelu A.Krohn ’On meidät vihurit valinneet’ s. 19]
Muistanhan minä sen mustatukkaisen säveltäjän. Usein me tapasimme toisemme maantiellä ja ystävällinen hän oli, keskusteli kaikista maailman asioista ja pahoitteli sitä, että sota oli meilläkin sekoittanut koko elämän ylösalaisin. Toisinaan näytti mies olevan ihan toisissa maailmoissa. Tuskin tunsi tai huomasi maantiellä vastaan tulevia. Ne sävelet kai silloin soivat hänen korvissaan... Muistan minä sen hänen kauniin rouvansakin, Alman. Kaunis sillä oli lauluääni, kun hän joskus niitten Vantaan rannoilla kasvavien koivujen katveessa lauloi laulujaan esikoiselleen Sinikka-tyttärelle vuonna seitsämäntoista. Tuli siinä salakuuntelijalle vedet silmiin.

Pentti Kuula [10.5.1998 Lisensiaatintutkielma s. 98]
Kuula oli päättänyt antautua vapaaksi säveltäjäksi, koska oli tullut syrjäytetyksi Helsingin kaupunginorkesterin varajohtajan toimesta kaudeksi 1915–1916. Kuula oli ajatellut vetäytyä puoleksi vuodeksi säveltämään Luhangan Keihäsniemeen, jonne hän oli suunnitellut ja piirtänytkin talviasuttavan huvilan.

Toivo Kuula [9.10.1916 Oulunkylä Rikhard Mäkiselle coll 310.8]
Kovin vaikeata on elämä tänä kalliina aikana vaan säveltämällä. Tilauksia ei ole ja kustantajat ja kuoronjohtajat ostavat kovin vähän sävellyksiä. Täytyy turvata konsertteihin, niistä kuitenkin aina jotain pirahtaa.

Lauri Lautnia [24.10.1916 kirje Toivolle coll 310.5]
’Choroksen’ raha-asiat ikävä kyllä eivät keväisten konserttiemme kautta tullut sille kannalle että voisimme nyt ajatella sävellysten ottamista. Sen asian täytyy sentähden jäädä tulevaisuuden varaan koska en omasta puolestanikaan katso tätä nykyä mitenkään voivani kuoroa rahallisesti auttaa. Siitä syystä on kirjeenikin viipynyt, jonka hyvän tahtoisesti suonet minulle anteeksi