Helsingin yliopiston kirjasto, Suomen kansalliskirjasto
kansi   lukijalle   esipuhe   kirjoittajat   galleria


Kirja  tietoverkkojen maailmassa

 «

    aihepiirit    

  I  

  II  

  III  

  IV  

  V  

  VI  

» 




Kaikkea ei silti saavutettu


Kansalliskirjasto elämäntehtävänä
1 Aina kansalliskirjasto
2 Kansalliskirjaston kehittäminen yliopiston yhteydessä
3 Kansallisten palvelujen kehittäminen alkaa
4 Kirjastoverkon suurhankkeet
5 Kaikkea ei silti saavutettu
6 Yhteistyö kirjastojen ideologiana
7 Kansalliskirjasto ja yleiset kirjastot
8 Paikallispalvelujen kehittäminen
9 Palvelukapasiteetti kasvaa
10 Verkkokäyttöiset luettelot
11 Kansalliskirjasto on kulttuurilaitos
12 Kansainvälistä yhteistyötä
13 Johtajana asiantuntijaorganisaatiossa
14 Kokonaisuuden etu
tulosta Tulostettava versio
Moni suuri asia jäi omalta osaltani valitettavasti kesken. Vapaakappalelain uudistaminen pysähtyi kokonaan, kun lain ulottaminen koskemaan myös radio- ja televisio-ohjelmia aiheutti ongelmia ministeriön osastojen kesken. Jo muutaman vuoden ajan olimme kuitenkin saaneet hankerahaa elektronisten vapaakappaleitten vaatimien ratkaisujen valmistelua varten, mikä mahdollisti merkittävien projektien rahoituksen ja auttoi kehittämään toimintatavoitteita. Ne saivat muotoilunsa kansalliskirjastostrategiassa. Jukka Liedeksen avulla onnistuin myös saamaan EU:n tekijänoikeusdirektiiviin säädöksen, joka mahdollistaa vapaakappaleina luovutettavien elektronisten julkaisujen käytön ja käsittelyn. Suomen tekijänoikeuslain valmistelu ei valitettavasti kuitenkaan ehtinyt johtaa lain hyväksymiseen. Kansalliskirjaston aseman selkiyttämisen kohtalosta olen maininnut jo edellä. Se näyttää olevan avoinna edelleen.

Kokoelmien digitointi ei ottanut lähteäkseen liikkeelle millään. Valmisteluni pohjalta yliopistokirjastojen neuvosto hyväksyi kansalliset digitointiperiaatteet, joihin sisältyi myös kansallisen digitointikeskuksen perustaminen kansalliskirjastoon, mikä nostatti vastarintaa joissakin kirjastoissa. Jos kirjallisuuden mikrokuvauksen aloittaminen olisi ollut ajankohtainen tuolloin, sekin olisi kaiketi haluttu hajauttaa kirjastoihin samalla tavalla.

Digitoinnin ongelmana eivät kuitenkaan olleet ensi sijassa kirjastojen kilpailevat ambitiot ja hämärät käsitykset siitä, mitä digitointi todellisuudessa oli, vaan se, ettei rahasta ollut varmuutta. Se ei johtunut siitä, etten olisi ymmärtänyt mitään digitaalisista hankkeista, kuten Helsingin Sanomien hätäinen reportteri oli läksiäishaastatteluani laatiessaan epäillyt. En näet hänen suureksi hämmästyksekseen omistanut, enkä omista vieläkään, sen enempää televisiota kuin matkapuhelintakaan. Ei, syyt olivat syvemmällä, valtiovallan asenteissa. Jonkin verran projektirahaa saimme tarkoitukseen, mutta pysyvämmästä rahoituksesta ei ollut tietoakaan. Opetusministeriltä tosin sain Mikkelissä julkisen lupauksen rahasta, mutta asia kuivui kokoon. Myös rahan saaminen EU:n aluekehitysrahastosta osoittautui vaikeaksi, vaikka esimerkiksi Mikkelin kaupungin johto ajoi sitä sitkeästi. Projektien ja osin varsin poikkeuksellisten järjestelyjen avulla saimme kuitenkin kehitetyksi Mikkeliin tarvittavan asiantuntemuksen ja hankituksi myös tärkeimmät laitteet. Rahoituksen epävarmuudesta huolimatta digitoinnissa saavutettiin merkittäviä konkreetteja tuloksia.


«  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  »
URN:NBN:fi-fe20031605