|
||||||||||||||||||
Kansainvälistä yhteistyötä Henkilökohtaisesti pidin tärkeänä, että kirjaston tunnustettiin kuuluvan kirjastojen pohjoismaiseen perheeseen. Pidän sitä tärkeänä vieläkin. Kysymyshän on siitä, mihin joukkoon haluamme kirjastomme maailmalla luettavan. Mitään muuta luontevaa identifioitumiskohdetta meillä ei maailmassa ole, ellemme halua lyöttäytyä yhteen Baltian maiden kanssa. Historialliset yhteytemme Pohjoismaihin ja erityisesti Ruotsiin ovat kuitenkin yhä edelleen ensisijaiset ja korostuvat entisestään yhteiskuntien kasvaessa entistä kiinteämmin yhteen. Pohjoismainen suuntaus edellyttää tietenkin ruotsin kielen taitoa sekä tanskan ja norjan ymmärtämistä. Sisämaan kasvattina olen joutunut opettelemaan nämä kielet, mutta hetkeäkään en ole sitä katunut. On ollut suurenmoista voida ylläpitää henkilökohtaisia yhteyksiä esteettömästi yli kielirajojen. Siitä on ollut seurauksena myös useita luottamustehtäviä muissa maissa. Parhaillaankin minulla on menossa merkittävä asiantuntijatehtävä Tanskassa. Pohjoismainen yhteistyö on ollut niin kiinteä osa jokapäiväistä työtäni, etten voi ryhtyä kuvailemaan sitä yksityiskohtaisesti. Pitkäaikaisimman ja intensiivisimmän työpanoksen olen epäilemättä antanut NORDINFO:ssa, jonka puheenjohtajana olen toiminut kahden kolmivuotiskauden ajan ja jäsenenä yhteensä seitsemäntoista vuotta. Yleisesti tiedetään myös, että olen pitänyt yllä yhteyksiä Saksaan, vaikka Saksa ei kirjastotekniikan ja -hallinnon alalla välttämättä olekaan aivan yhtä antoisa kuin eräät muut maat. Mutta Saksa on suomalaisen yliopistokulttuurin ja tieteen vanha kotimaa. Kulttuurin ja tieteen alalla se on yhä edelleen Euroopan kärkimaita. Ei ole myöskään pahitteeksi pitää mielessä sitä, että Saksa on Suomen kannalta yksi Euroopan Unionin tärkeimpiä maita. Yhteyteni Saksaan jatkuvat. Suomen Saksan-instituutin säätiön hallituksen puheenjohtajuus ylläpitää yhteyksiä Berliiniin ja Sibeliuksen Koottujen teosten projektivastuu suureen saksalaiseen kustantajaan Breitkopf & Härteliin Wiesbadenissa. Kansainvälisten yhteyksien ylläpitäminen ei tietenkään ole arvo sinänsä, vaikka tunnenkin nyt henkilökohtaisten yhteyksien katkeamisen suurena menetyksenä. Kansainväliset yhteydet ovat palvelleet tiedon ja kokemusten hankintaa sekä käytännön yhteistyön aikaansaamista. Nykyistenkin liikenneyhteyksien aikana Suomi sijaitsee kaukana, minkä takia on välttämätöntä olla muistuttamassa meidän olemassaolostamme ja olla läsnä siellä, missä uusia palveluja kehitetään. Kukaan ei tule tarjoamaan tietämystään meille, ellei meitä mielletä kiinnostavaksi yhteistyökumppaniksi. Onnekseni olen jo jonkin aikaa tuntenut lähes kaikki Euroopan merkittävimmät kirjastonjohtajat, mikä on tehnyt yhteyksien solmimisen helpoksi. Lisäkseni myös monet työtoverini ovat luoneet itselleen laajan kansainvälisen yhteysverkon. Hyvän asian hallinnan lisäksi tämä edellyttää tietenkin riittävää kielitaitoa, minkä laajuudesta kirjastossamme en valitettavasti ole lainkaan varma. Huono kielitaito tekee lahjakkaastakin ihmisestä vieraan silmissä yksinkertaisen. En jaksanut tietenkään istua kauan pelkkänä kuunteluoppilaana. Mielestäni piti olla aktiivi ja ottaa vastaan yhteisiä tehtäviä. IFLA:ssakin olen ollut luottamustoimissa, mutta pidän organisaatiota varsin ongelmallisena. Eniten se edistänee kirjastoalan turismia. LIBER:in hallituksessa ja lopulta sen presidenttinä olen ollut kauan ja pidän organisaatiota edelleen tieteellisten kirjastojen johtajien tärkeimpänä yhteistyöfoorumina, joka on paljon enemmän kuin vain sen vuotuiset yleiskokoukset. Se on ainutlaatuinen yhteysverkko. Mutta senkin osalta pätee, että hyöty on riippuvainen omasta aktiivisuudesta. CENL:ssa eli Euroopan kansalliskirjastojen johtajien konferenssissa lienen kuulunut aktiivisimpiin jäseniin ja yhdessä Deutsche Bibliothekin silloisen pääjohtajan Klaus-Dieter Lehmannin kanssa toimin läheisessä yhteistyössä myös CoBRA:ssa. Klaus Lehmann on nykyisin Berliinin merkittävin kulttuurijohtaja, kaupungin keskeisistä museoista, kirjastoista ja eräistä arkistoista vastaavan Stiftung Preussischer Kulturbesitz -suurorganisaation presidentti. Yksittäisistä hankkeista on aiheellista mainita Gabriel, Euroopan kansalliskirjastojen yhteisportaali. Sen rakentaminen käynnistyi CENL:n Oslon kokouksessa tekemäni aloitteen perusteella. Sittemmin suureksi menestykseksi osoittautunut NEDLIB-hanke oli kuolla alkuunsa, kun British Library ratkaisevassa vaiheessa vetäytyi valmisteluista. Muistikuvani on, että vaikutin jokseenkin ratkaisevasti siihen, että muut mukana olleet päättivät aloittaa sen. Tietenkin olin mukana myös TEL-hankkeen (The European Library) valmistelussa. Myös lähialueyhteistyö on mainittava. Neuvostoliiton vuosina olin vastuussa maittemme välisestä kirjasto- ja informaatiopalvelualan yhteistyöstä. Jo ennen Neuvostoliiton lopullista romahdusta pidin välttämättömänä, että Suomen kansalliskirjasto osallistui omalla asiantuntemuksellaan erityisesti Baltian kirjastojen avustamiseen. Yhteistyö ei ollut pelkästään yksipuolista, sillä olen pyrkinyt löytämään konkreetteja projekteja, joista kumpikin osapuoli on hyötynyt. Esimerkiksi luetteloitten konvertointi ja sanomalehtien mikrokuvaus yhteistyössä Viron kansalliskirjaston kanssa olivat tehokasta tietämyksen siirtoa Suomenlahden yli. Mutta samalla yhteistyö toteutti myös oman kirjastomme tavoitteita. Yhä edelleen minulla on Latvian kansalliskirjaston rakennushanketta tukeva asiantuntijatehtävä. Arvostan suuresti niitä moninaisia ystävyyssuhteita, jotka ovat syntyneet tämän yhteistyön yhteydessä. URN:NBN:fi-fe20031605 |
||||||||||||||||||
