Nuolenpäistä aakkosiin -verkkonäyttely / Suomen kansalliskirjasto

sumerilaisten keksintö « KIINALAINEN » japanilainen

Kiinalainen tekstikatkelma © Helsingin yliopiston kirjasto, C.G. Mannerheimin käsikirjoituskokoelmat.

Vanhaa kiinalaista kirjoitusta.
Helsingin yliopiston kirjasto, C.G. Mannerheimin käsikirjoituskokoelmat.
(suurikokoinen suurennos 92 kB)

Sumerilainen periaate elää Itä-Aasiassa

Tieto sumerilaisten kirjoituskeksinnöstä saapui Kiinaan nykytietojen mukaan noin 2500 eKr. ilmeisestikin Silkkitietä pitkin. Käsitykset kiinalaisen kirjoitusjärjstelmän synnystä ja sen ajankohdasta vaihtelevat kuitenkin suuresti. Kiinan kieli koostuu erittäin suuressa määrin lyhyistä sanavartaloista, ja sanojen taivuttaminen on ollut sille vieras piirre. Tästä syystä pelkkiin sanamerkkeihin perustuva kirjoituksen idea toimi kiinan kielessä poikkeuksellisen hyvin.

Myös Kiinassa lähdettiin liikeelle kuvista, jotka esittivät konkreettisia esineitä: ihmistä, aurinkoa, kuuta, peltoa, laatikkoa jne. Yhtäältä niitä laajennettiin reebusperiaatteen mukaisesti osoittamaan myös samaan tapaan ääntyviä sanoja, toisaalta nimenomaan Kiinassa on hyvin taidokkaasti yhdistelty perusmerkkejä hankalampien käsitteiden piirtämiseksi näkyville. Niinpä mies ja pelto merkitsevät maanviljelijää, mies ja laatikko vankia ja kaksoisovi sulkemista tarkoittavaa verbiä.

Kielen rakenteesta johtuen kiinan kirjoitus kehittyi voimakkaasti puhtaan sanakirjoituksen suuntaan, ja tästä juontaa juurensa merkkien erityisen korkea lukumäärä.

		Nykyisin sanamerkkien valtaosa rakentuu kuva-arvoituksen tapaan perusmerkistä, joka ilmaisee summittaisen ääntämyksen, sekä käsiteluokkaa ilmaisevasta ns. radikaalista. Käsiteluokkia on 214. Nykyisin on yksinkertaistamalla usein tuhottu alkuperäinen looginen rakenne. Erilaisia merkkejä voidaan laskea olevan 50 000, ja jo alustava lukutaito edellyttää 2000 merkin tuntemista. Eräs uutuus on foneettinen aputavusto, jonka avulla voidaan täsmentää sanamerkkien oikeaa ääneen lukemista. Kiinassa ja myös muualla Itä-Aasiassa sivellin ja tussi ovat olleet tavallisimmat kirjoitusvälineet. Kirjoitusneuvot ovat johtaneet täälläkin kuvien muuntumiseen viivayhdistelmiksi, joiden takana piilevät kuvat ovat enää harvoin tunnistettavissa.
"Tongzi Lao" – "Vanhapoika" Kiinalaisen maaseututeatterin näytelmälehtinen melko uskalletuin sanakääntein vanhanpojan avioliitosta ja puuhista sen jälkeen vuoden 12 kuukauden aikana. Esitetty ao-päätteisin riimein. 1800-luvun loppu. (suurennos 64 kB)

Moderni japanilainen kirjoitus (kanji) on sovellettu kiinalaisesta merkistöstä.
Korealainen kirjoitus on puolestaan aivan eri asia kuin kiinalainen tai japanilainen.

« Intro