|
 |
| SUKUPUU |
sumerilaisten keksintö « EGYPTIN HIEROGLYFIT » muinaiskanaanilainen |
NÄYTTELYOPAS |
||||
 
Hieroglyfejä ns. Rosetten kivessä, jonka avulla hieroglyfejä opittiin tulkitsemaan. Kivessä on sama teksti egyptiläisillä demoottisilla merkeillä ja kreikaksi. Kivi löydettiin Egyptistä Napoleonin sotaretken yhteydessä 1799. (suurikokoinen suurennos 180 kB)
Hieroglyfit – pyhät kaiverrukset Muinaisista kirjoitusjärjestelmistä Egyptin hieroglyfit lienevät kaikkein tunnetuimmat ja salaperäisimmät. Hieroglyfit ovat säilyttäneet kuvallisuutensa aivan toisella tavalla kuin Mesopotamian nuolenpäämerkit. Ne kiehtoivat jo muinaisia kreikkalaisia, jotka eivät pystyneet merkkejä lukemaan, mutta uskoivat niiden liittyvän egyptiläisten jumalanpalvelukseen. Siksi he antoivat kirjoitusmerkeille kreikkalaisen nimen hieroglyfit. Sumerilaisten kirjoitusidea omaksuttiin jo vuoden 3100 tienoilla eKr. Egyptissä egyptin kielen kirjoittamiseen. Egyptin hieroglyfit edustavat sumerilaiseen tapaan sekä kokonaisia sanoja että myös tavuja. Toisin kuin sumerissa egyptin kirjoituksessa ei kuitenkaan huomioitu lainkaan sanojen vokaaleja, ja siksi monet hieroglyfit eivät osoitakaan kokonaista tavua vaan yhtä ainoaa konsonanttia. Niinpä esim. suuta kuvaava merkki vastaa samalla konsonanttia r. Kukaan ei tiedä, kuinka egyptiläiset lausuivat suuta merkitsevän sanansa; koptiksi ’suu’ kuuluu ro ja koptista saadaan muutenkin osviittoja egyptin ääntämisestä. R toimii myös suuntaa tarkoittavan preposition tehtävässä (’till’, ’to’), sarvikyytä esittävä sanamerkki f kuvaa samalla yksikön 3. persoonan omistusliitettä jne. Egyptiläisillä olisi ollut mahdollisuus kehittää kirjoituksensa puhtaaksi konsonanttikirjoitukseksi, jossa olisi selvitty noin 25 kirjaimella; näin menettelevät nykyiset egyptiläiset kultasepät, jotka kirjoittavat matkailijoiden nimiä hieroglyfeillä koruihin. Muinaisessa Egyptissä ei kuitenkaan koskaan edetty tähän kirjoituksen yksinkertaistamisen suuntaan. Aidossa hieroglyfikirjoituksessa pidettiin kiinni sanamerkkien ja tavumerkkien (esim. PR = ’talo’, MS = ’syntyä’ ja ’poika’) sekä kirjainmerkkien monimutkaisesta yhdistelemisestä jopa niin, että sama sana kirjoitettiin samaan ”ruutuun” sekä sana- että konsonanttimerkeillä. Näin merkkejä tarvittiin satoja (300–800) ja eri aikakaudet huomioiden yli 1500. Merkkien suuri lukumäärä piti luku- ja kirjoitustaidon pienen kirjuriluokan erikoistaitona niin Mesopotamiassa kuin Egyptissäkin. 
Katkelma egyptiläisestä 'Kuolleitten kirjasta'; kuvassa punnitaan sydäntä.
(suurikokoinen suurennos 164 kB)
Hieroglyfit kirjoitetaan joko pysty- tai vaakasuorissa riveissä ja kirjoitussuunta voi olla joko oikealta vasemmalle tai päinvastoin – suunta näkyy ihmisten ja eläinten kuvista. Papyrustekstit luetaan yleensä oikealta vasemmalle. Egyptiläisen kirjoituksen taito säilyi paikallisen papiston parissa yllättävän kauan: nuorin tuntemamme aito hieroglyfiteksti kirjoitettiin vuonna 394 jKr. Egyptin kieli puolestaan säilyi koptin kielen muodossa puhuttuna 1600-luvulle saakka, ja yhä sitä käytetään arabian ohella koptilaisen kirkon jumalanpalveluksen kielenä. Koptia kirjoitettiin kuitenkin kreikan kielestä lainatuilla kirjaimilla eikä enää hieroglyfeillä. |
 
Teksti esittelee
kuvassa nähtävän laivan rahtia. 18. dynastia, 1580-1350 eKr. (suurennos 112 kB) |
|||||
| « Intro |
© 2003 Suomen kansalliskirjasto |
|||||
