Tietolinja
02/2006

Pääkirjoitus

Osallistuin loka-marraskuun vaihteessa OCLC:n Members councilin (MC) kokoukseen. Kolmesti vuodessa järjestettävissä tapaamisissa OCLC kertoo kirjastoille kehitysnäkymistä ja kerää kokousväeltä palautetta johdon tueksi.

MC:ssa on 66 jäsentä, jotka edustavat yli 20.000 kirjastoa, tai oikeastaan kirjastokonsortioita. Noin 85 % jäsenistä on yhä amerikkalaisia, mutta muiden kirjastojen edustus kasvaa jatkuvasti sitä mukaa kun niiden osuus WorldCat-tietokannan tietueista ja vähitellen mahdollisesti myös OCLC:n liikevaihdosta nousee. OCLC PICA:lla – joka on amerikkalaisessa katsannossa yksi konsortio – on tällä hetkellä seitsemän edustajaa, mutta saksalaisten kirjastojen mukaantulo kasvattaa eurooppalaiskiintiötä voimakkaasti vuoden 2007 aikana.

Kun amerikkalaiset konsortiot ovat perinteisesti taistelleet paikoista MC:ssä keskenäänkin varsin aktiivisesti, muiden konsortioiden mandaatin kasvun voisi kuvitella aiheuttavan huolta. Mutta ainakin itselleni jäi se kuva, että kansainvälistyminen ymmärretään kaikkien kannalta järkeväksi kehityskuluksi. Monet amerikkalaiset sanoivat suoraan, että etenkin eurooppalaisten vaikutusvalta on kasvussa, ja tuntuivat pitävän tätä paitsi vääjäämättömänä, myös positiivisena asiana. Mahdollisimman kattava yhteisluettelo on heidänkin etunsa, ja ilman laajaa kansainvälistä yhteistyötä tähän tavoitteeseen ei päästä.

OCLC:lle Members councilin kansainvälistyminen näyttää sopivan. Yrityksen johtoa ajaa tähän suuntaan myös taloudellinen pakko: viimeistään RLG:n ja OCLC:n heinäkuussa 2006 tapahtuneen sulautumisen jälkeen kotimaan markkinat ovat saturoituneet, eikä merkittävää kasvua ole enää niiltä saatavissa. Niinpä yrityksen strategia on viime vuosina muovautunut yhä voimakkaammin kansainvälistymistä suosivaksi. Ensimmäinen merkittävä askel tällä tiellä oli PICA:n osto viisi vuotta sitten. Viimeistään nyt on selvää, että hankinnan päätavoitteena oli saada sillanpää Eurooppaan.

OCLC hakee aktiivisesti kansainvälisiä kumppaneita, ja tulosta syntyy. Kokouksessa kerrottiin kahdesta uudesta avauksesta, Saksan Hessenin osavaltion HebIS-konsortion kanssa juuri allekirjoitetusta tietueiden vaihtosopimuksesta sekä siitä, että keskeiset taiwanilaiset tieteelliset kirjastot alkavat tuottaa tietueita WorldCatiin. Kun WorldCatista näin muodostuu Taiwanin fyysinen yhteisluettelo, on luonnollista että sinne perustetaan myös OCLC-yhteistyötä ohjaava yksikkö.

On varsin mahdollista, että Taiwanin ohella muutkin maat tekevät vastaavia sopimuksia, jos OCLC kykenee tuotteistamaan palvelun oikein. Politiikan ja talouden rooli on keskeinen siksi, että tekniikka pelaa. Uuden WorldCatin (joka muun muassa tukee kattavasti Unicodea, toisin kuin edeltäjänsä) sekä luetteloinnin harmonisoinnin ja MAR21 -käyttöönoton ansiosta teknisiä yhteistyöongelmia ei suuremmalti ole. Ehkä merkittävin ongelma bibliografisten tietojen vaihdolle on kansainvälisen auktoriteettitietokannan puuttuminen. Sen rakentaminen on jo aloitettu VIAF (Virtual International Authority File) -hankkeessa. Ja kuinka ollakaan, tässäkin projektissa OCLC on ollut alusta lähtien mukana (http://www.oclc.org/research/projects/viaf/).

Viime vuodet ovat olleet OCLC:lle taloudellisesti hyviä. Yli 200 miljoonan dollarin vuotuisella liikevaihdolla syntyy sen verran tulosta, että yritys on voinut hankkia Fretwell-Downing Informaticsin kaltaisia keskikokoisia kirjastoalan ohjelmistotaloja, ja luoda tätä kautta lisää läheisiä suhteita kirjastoihin. Suurten kirjastojärjestelmätoimittajien ostamiseen OCLC:n taloudelliset rahkeet eivät riitä; esimerkiksi Ex Libriksestä maksettiin taannoin yli 70 miljoonaa dollaria. Tämä kertoo enemmän informaatiopalvelualaan kohdistuvista suurista kasvuodotuksista kuin tämänhetkisistä taloudellisista realiteeteista.

PICAn ja muiden hankkimiensa yritysten ansiosta OCLC on nykyään varsin merkittävä ohjelmistotoimittaja. Sen perusliiketoiminta on pitkään rakentunut WorldCatin ympärille, mutta täysin siitä riippuvaisena yritys on ollut haavoittuva. WorldCat on edelleen merkittävin tulonlähde, mutta ohjelmistopalveluista rakentuu OCLC:lle merkittävä tukijalka. Nykymuodossaankin yritys tulee selviämään "hengissä", vaikka kirjastojen toiminnassa tapahtuisikin OCLC:hen vaikuttavia muutoksia, kuten kopioluetteloinnin hajauttamista a’la Suomi.

Toisin kuin esimerkiksi Islanti, jossa kopiointi tehdään lähes yksinomaan WorldCatista, Suomi on käyttänyt WorldCatia kopioluettelointiin vain viimeisenä hätävarana, eli kun tietuetta ei ole löydetty muualta. Mutta luettelointitietojen tuottajana olemme merkittävä yhteistyökumppani: Kansalliskirjasto on lähettänyt WorldCatiin Fennican monografiatietueet vuodesta 1800 eteenpäin, ja tietoja päivitetään tätä nykyä rutiininomaisesti neljästi vuodessa. Tältä osin yhteistyömme OCLC:n kanssa sujuu totuttuja latuja. Mutta meillä on mahdollisuus syventää tätä yhteistyötä monin tavoin, jos kirjastokonsortiot niin tahtovat. Esimerkiksi: pitäisikö meidän toimia kuten saksalaiset kirjastokonsortiot ja lähettää Lindan tiedot OCLC:hen?

Internetin ansiosta kirjastoverkossamme on jo nyt paikallinen, alueellinen/kansallinen ja globaali taso, jotka täydentävät toisiaan. Vaikka globaali taso ei ole vielä selkeästi hahmottunut, päätöksenteossa kaikki nämä tasot on otettava huomioon. Kenenkään intressissä ei ole rakentaa OCLC:lle monopolia, mutta tasaveroinen, esimerkiksi tietuevaihtoon ja OCLC:n Web-palveluiden käyttöön perustuva yhteistyö tämän not-for-profit –yrityksen kanssa voi olla kaikille osapuolille eduksi.

Juha Hakala