Tietolinja
02/2004

Aasinsillalla varustettu pääkirjoitus

Juha Hakala

Tietolinjan pääkirjoitukset ja artikkelit ovat kuivakkaita asiatekstejä joissa ei juuri ole klassikkositaateilla juhlittu. Kauniin alkutalven kunniaksi muutettakoon käytäntöä edes kerran, ainakin tuon sitaatin osalta:

Oreandassa he istuutuivat penkille, lähelle kirkkoa, katsoivat alas merelle ja vaikenivat. Jalta hädin tuskin näkyi aamusumun läpi, valkoiset pilvet seisoivat liikkumattomina vuorten huipuilla. Puitten lehdet eivät liikahtaneetkaan, heinäsirkat sirittivät, ja meren yksitoikkoinen ja kumea kohina, joka kantautui alhaalta, kertoi rauhasta, siitä ikuisesta unesta, joka meitä odottaa. Siellä alhaalla oli kohissut noin jo silloin, kun ei vielä ollut Jaltaa eikä Oreandaa, siellä kohisee nyt ja tulee kohisemaan yhtä välinpitämättömästi ja kumeasti vielä silloinkin, kun meitä ei enää ole. Ja tuohon jatkuvuuteen, täydelliseen välinpitämättömyyteen elämää kohtaan ja meidän jokaisen kuolemaan kätkeytyy kenties ikuisen pelastuksemme, maanpäällisen elämän keskeytymättömän liikkeen ja katkeamattoman täydellisyytemme pantti. Istuessaan tuon nuoren naisen vieressä, joka päivän koittaessa näytti niin kauniilta, tyyntyneenä ja lumoutuneena satumaisesta ympäristöstään, - merestä, vuorista, pilvistä, avarasta taivaasta, - Gurov ajatteli sitä, miten itse asiassa kaikki, kun asiaa tarkemmin ajatteli, oli niin kaunista tässä maailmassa, kaikki paitsi se, mitä me itse ajattelemme ja teemme, kun unohdamme elämisen korkeimmat päämäärät ja oman ihmisarvomme.

Nainen ja sylikoira –novellin päähenkilöt eivät ensi lukemalta ole sympaattisia ihmisiä. Gurov on vieraantunut vaimostaan ja lapsistaan, eikä yksikään hänen monista avioliiton ulkopuolisista suhteistaan ole koskettanut häntä aidosti. Anna Sergejevna puolestaan pettää tylsää ja lakeijamaista miestään heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Mutta lomamatkalla Jaltalla alkaneesta satunnaisesta suhteesta seuraa jotakin odottamatonta, molemmat, Gurovkin, rakastuvat ensimmäistä kertaa elämässään, ja siinä sivussa lukija kiintyy novellin aluksi niin joutavilta vaikuttaneisiin henkilöhahmoihin. Novellin lopussa Anna ja Gurov keskustelevat tulevaisuudestaan moskovalaisessa hotellissa, ja uskovat voivansa löytää ratkaisun siihen miten vapautuisivat menneisyydestään. Sitten alkaisi uusi elämä, vaikka kummallekin oli selvää että loppuun oli vielä pitkälti ja että monimutkaisin ja vaikein oli vasta alkamassa.

Tsehovilla oli merkillinen kyky jalostaa lähimmäistensä väliin banaalista elämästä suurta taidetta. Kirjasto puolestaan tarjoaa tieteen ja taiteen tulokset takaisin asiakkaiden käyttöön; kansansivistäjistä olemme muuttuneet tietoyhteiskunnan airueiksi, mutta työmme on yhtä kaikki edelleen enimmäkseen käytännönläheistä. Kirjastojen rakenteilla olevassa triangelissakaan ei ole nimeksikään draamaa, mutta siitäkin tiedämme, että monimutkaisin ja vaikein alkaa vasta nyt kun teoriasta siirrytään käytäntöön. Tiedämme myös, että loppuun on vielä pitkälti vaikka kaikki triangeliohjelmistot saadaan käyttöön vuoden 2005 alkupuolella.

Koska tämä teksti on vain pääkirjoitus, joka ei saisi olla puuduttavan pitkä, käsittelen seuraavaksi triangelin käyttöönottoon strategisia liittyviä haasteita. Muiden tasojen käsittely jääköön tuonnemmaksi.

Triangeli ilman draamaa

Tietotekniikkastrategioille on usein luonteenomaista – kuivakan asiatekstin ohella - teknologinen determinismi, eli teknologia nähdään keskeisenä yhteiskunnallisen muutoksen aiheuttajana. Esimerkiksi Sitran ”Tietoyhteiskunnan strategisen kehittämisen lähtökohdat ja päämäärät” lupasi parempaa elämänlaatua ja tasa-arvoisuutta. Mutta pelkkä teknologia ei pelkästään tuo onnea ja ratkaise ongelmia, vaan se voi myös luoda uusia ongelmia. Tehokkaat tietojärjestelmät voivat tarjota käyttäjälle paljon informaatiota, mutta niiden avulla voidaan myös koota tietoa käyttäjistä.

Syyskuun 11 päivän iskujen jälkeen pikavauhtia laaditun ja hyväksytyn Patriot Actin mukaan amerikkalaiset kirjastot joutuvat rangaistuksen uhalla luovuttamaan tiedot asiakkaiden lainauskäyttäytymisestä liittovaltion viranomaisille näiden sitä pyytäessä. Sen kertominen, että tällaisia tietoja on kysytty, on myös laitonta. Suomessa vastaavasta ilmapiirin kiristymisestä ei toistaiseksi ole olemassa merkkiäkään. Voimme siis keskittyä siihen, miten saada digitaalisen kirjaston ohjelmistot palvelemaan asiakkaita mahdollisimman tehokkaasti. Pelkkä uuden sovellusten hankkiminen kun on vasta alku; vähintään yhtä tärkeä on se tapa jolla niitä käytämme. Soveltamistavoista pitäisi sopia strategiatasolla, kirjastojen ja opetusministeriön sitouttamiseksi.

Perinteinen kirjastojärjestelmä ja elektroninen julkaiseminen ovat jo nyt mullistaneet kirjastojen palveluita ja työtapoja. Kenties vielä suurempi muutos odottaa meitä tiedonhakuportaalin ja digitaalisen aineistojen hallintasovelluksen käytön myötä, sillä uusia palveluita rakentaessamme meidän on tehtävä tyyten uusia asioita: kuvailla kokoelmia, verkossa olevia palvelimia (esimerkiksi Lindan Z39.50-palvelin), elektronisten julkaisujen käyttöoikeustietoja, ja tallentaa vaikkapa pitkäaikaissäilytyksen metadataa. Uudet palvelut eivät synny ilmaiseksi, pelkästään niiden edellyttämien metatietojen tuottaminen vaatii runsaasti henkilöresursseja, joita tarvitaan myös laajenevan teknisen infrastruktuurin ylläpitoon.

Tietotekniikan avulla kirjastot ovat tehostaneet toimintaansa merkittävästi, mikä on edellyttänyt isoja muutoksia toimintatapoihin. Esimerkiksi luettelointi ja aineiston hankinta tehtiin 10 vuotta sitten aivan toisin kuin nyt. Muutosvauhti ei jatkossakaan laannu, ja tilanteen hallinta edellyttää tietoisia valintoja. Kun kaikkea ei voida tehdä, on uudet ja vanhat työt asetettava rinnan, ja yhdessä päätettävä mitä tehdään. Esimerkiksi tästä käy tietokartta, joka on tiedonhakuportaalin tehokkaan käytön välttämätön edellytys. Jos kokoelmat kuvaillaan tähän järjestelmään vain satunnaisesti tai vaihtelevin periaattein, tietomaan kartalle jää valkoisia läiskiä tai kartan mittakaava vaihtelee paikasta toiseen. Kirjastojen on kyettävä yhdessä sopimaan siitä miten järjestelmää kehitetään, ja kunkin kirjaston on taattava kokoelmien kuvailun edellyttämät paikalliset resurssit, vaikka se edellyttäisi kivuliaitakin muutoksia perinteisiin työtapoihin.

Kansallisia kirjastopalveluita koskevia strategisia linjauksia on vuoden 2004 mittaan tehty muun muassa opetusministeriön Kansalliskirjasto 2005 –työryhmässä ja sen erilaisissa alatyöryhmissä. HYK:n tietokantapalveluiden kannalta tärkeitä ja mieluisia tavoitteita ovat Lindan kehittäminen kansalliseksi yhteisluetteloksi sekä Lindan hakukäytön vapauttaminen Fennican tapaan kaikille käyttäjille. Nämä muutokset nostaisivat Lindan Libriksen, Bibsysin ja Danbibin rinnalle, entistä keskeisemmäksi kansalliseksi tietoresurssiksi.

Kansallisena yhteisluettelona Linda kattaisi oleellisesti nykyistä isomman määrän kirjastoja. Voyager-sovelluksen nykyisen version puutteet tekevät Linda-kirjastojen lisäämisen teknisesti vaikeaksi, mutta ei mahdottomaksi. Suurimmat haasteet liittynevät tässäkin asiassa politiikkaan ja talouteen. Lindan hakukäytön vapauttamisen osalta poliittinen tahto on jo olemassa, tarvittavat varat toivon mukaan löydettävissä, ja tekninen ratkaisu on helppo siinä vaiheessa kun Lindan nykyinen palvelin modernisoidaan, näillä näkymin vuonna 2007.

Vaikka Lindan ja muiden yhteistietokantojen käytön ja sisältöjen kehittäminen on yksi tietokantapalveluiden keskeisistä haasteista, pidän mielenkiintoisempana tehtävänä täysin uusien palveluiden rakentamista ja menestyksekästä lanseerausta. Jo näiden järjestelmien saaminen mukaan strategioihin on haaste; on vaikea mieltää esimerkiksi tietokartan tarpeellisuutta kun sitä ei ole vielä toiminnassa nähty. Mutta kirjastot ovat ennenkin pystyneet sopeutumaan muutoksiin nopeasti; esimerkiksi korttiluettelosta näyttöluetteloon mentiin useimmissa kirjastoissa sutjakkaasti. Toimintaa ohjaavat säännöt ja periaatteet muuttuvatkin sitten hitaammin, esimerkiksi luettelointia ohjaavat ainakin osittain edelleen painettuja bibliografioita ja korttiluetteloita varten kehitetyt periaatteet ja toimintamallit. FRBR:n myötä näyttöluettelot ovat vihdoin pääsemässä omilleen. Aika näyttää, miten ja missä kehitetään tiedonhakuportaalien ja digitaalisten aineistojen hallintasovellusten säännöt ja periaatteet.

Mutta mitä tahansa teemmekin, varmaa on se että vain murto-osa, jos mitään, meidän tekemisistämme säilyy edes muutamaa vuosikymmentä, saati sataa vuotta. Mutta Tsehovin novelleja luetaan vielä 2100-luvullakin, 200 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, ja kenties vielä sittenkin kun Musta meri ei enää kohise Oreandassa. Helsingin yliopiston kirjasto joka tapauksessa tekee parhaansa säilyttääkseen periaatteessa ikuisesti Nainen ja sylikoira -novellin venäjänkielisen ensipainoksen Slavica-kokoelmassaan, ja sen lukuisat suomenkieliset versiot Fennicassa.

Toivotan kaikille Tietolinjan lukijoille omasta ja tietokantapalveluiden puolesta hyvää joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta. Muistakaa lukea lomalla paljon hyviä kirjoja, ja varsinkin klassikoita!

Helsingissä 29.11.2004

Juha Hakala