Tietolinja
02/2003

Vapaakappalelain uudistus jatkuu - 
sähköinen media lain piiriin

Riitta Mattila & Jani Stenvall
Helsingin yliopiston kirjasto

URN:NBN:fi-fe20031964

Vapaakappalelain tavoitteena on kansallisen julkaisutuotannon pysyvä arkistointi tutkimusta ja muuta tiedonhakua varten sekä julkaisutuotantoa koskevan tiedon välittäminen. Opetusministeriön viimeisin lainuudistustyöryhmä Joukkoviestinnän arkistointiprojekti sai mietintönsä valmiiksi keväällä 2003. Työryhmän ehdottama uusi laki mahdollistaisi voimaan tullessaan koko sähköisen median arkistoinnin tutkimuksen tarpeisiin. Helsingin yliopiston kirjastossa on valmistauduttu lainuudistukseen jo usean vuoden ajan; mm. verkossa vapaasti saatavilla olevan aineiston keruu on jo käynnistynyt. Vuonna 2004 valmistautuminen jatkuu samanaikaisesti monella eri rintamalla.

Vapaakappalejärjestelmän tavoitteet ja nykyinen lainsäädäntö

Nykyinen vapaakappalelakimme (420/80) kattaa laajasti erilaiset painotuotteet, mikrofilmit sekä äänitteet. Laki elokuvien arkistoinnista (576/84) kattaa elokuvat ja videotallenteet. Valtaosa sähköisestä mediasta on kuitenkin säädösten ulkopuolella, sillä kumpikaan laki ei kata verkkoaineistojen eikä elektronisten tallenteiden, kuten CD-ROM ja DVD-levyjen, eikä myöskään radio- ja tv-aineistojen pysyvää arkistointia tutkimuksen tarpeisiin.

Lain uudistaminen

Vapaakappalesäädösten puutteet on tiedostettu jo 1980-luvun lopulla. Jo silloin ehdotettiin fyysisillä välineillä, esim. CD-ROM-levyillä ilmestyvien elektronisten julkaisujen sisällyttämistä vapaakappalelakiin. Toden teolla lainuudistustyö käynnistyi vasta 1990-luvun lopulla. Pitkin matkaa lainvalmistelua ovat hidastaneet aivan uudenlaiset tekniikkaan ja tekijänoikeuksiin liittyvät vaatimukset ja ongelmat, joita sähköisen aineiston arkistoinnin ja käytön yhteydessä joudutaan ratkomaan. Vuosina 1997-98 toimineella työryhmällä oli kuitenkin jo runsaasti käytettävissään tietoa myös muiden maiden arkistointisuunnitelmista, hyvänä vertailukohteena erityisesti pohjoismaat. Työryhmän muistio (OPM:n työryhmien muistioita 24:1998) sisältääkin perusselvitykset elektronisessa muodossa olevan aineiston arkistotoimiseksi, joten seuraava työryhmä saattoi jo entistä paremmin hyödyntää kansainvälisissä hankkeissa saatua tietoa aineiston keruusta ja säilyttämisestä (OPM:n työryhmien muistioita 13: 2000). Näiden kahden työryhmän lakiesitykset kattavatkin jo perinteisen aineiston lisäksi sekä verkkoaineistot että elektroniset tallenteet.

Opetusministeriön viimeisin lainuudistustyöryhmä Joukkoviestinnän arkistointiprojekti sai mietintönsä valmiiksi keväällä 2003 (OPM:n työryhmämuistioita ja selvityksiä 2003: 14;
http://www.minedu.fi/julkaisut/tiede/2003/tr14/kuvailu.html). Lainuudistuksen viivästyminen on tavallaan ollut onneksikin, sillä vuosien kuluessa on ehditty saada lisää tietoa ja kokemusta sähköisen aineiston tallennuksesta ja pitkäaikaissäilytyksestä. Toisaalta on myös entistä paremmin tiedostettu ns. mediakonvergenssin tuomat haasteet, mikä käytännössä merkitsee sitä, että samaa aineistoa voidaan välittää eri muodoissa ja eri välineillä. Uusin lakiesitys on rakenteellisesti täysin uudistettu; ennen kaikkea se mahdollistaa laajasti koko sähköisen median arkistoinnin.

Lakiesitys kattaa

• painotuotteet, tallenteet (CD-äänilevyt, CD-romit) ja verkkoaineistot, jotka arkistoidaan Helsingin yliopiston kirjastoon, sekä
• radio- ja televisioaineistot ja elokuvat (myös elokuvan sisältämät tallenteet, kuten videot ja DVD-levyt), jotka arkistoidaan Suomen elokuva-arkistoon.

Verkkoaineistot vuoden 2003 lakiesityksessä

Kansalliskirjaston kannalta keskeisin uusi aineistoryhmä vapaakappalelaissa ovat verkkoaineistot, siis internetissä levitettävät yleisölle tarkoitetut WWW-aineistot. Verkkoaineiston tallennuksen lähtökohtana on, että Helsingin yliopiston kirjasto kerää ohjelmallisesti vapaassa tietoverkosta olevaa aineistoa vuosittaisen keruusuunnitelman mukaisesti. Tavoitteena on tallentaa edustavasti ja monipuolisesti eri aikoina yleisön saatavilla olevaa aineistoa.

Kirjasto kerää myös käyttörajoituksellista aineistoa, esim. maksullisia e-kirjoja, saatuaan ensin julkaisijalta keruuta varten tarvittavat tiedot. Mikäli keruu ei näiden tietojen pohjalta ole mahdollista, julkaisijan tulee luovuttaa aineisto kirjastolle itse. Luovutusvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, mikäli luovutus on teknisesti mahdotonta tai muuten kohtuutonta aineiston huomattavan laajuuden vuoksi. Ulkopuolelle rajataan myös 'sisällöltään vähäinen aineisto' sekä uutis- ja keskusteluryhmät.

Lainvalmistelutyön jatko 2004

Lakiesityksen lausuntokierros saatiin päätökseen syyskuussa 2003. Opetusministeriön kokoamat lausunnot osoittautuivat pääosin varsin myönteisiksi. Lausunnot saatiin mm. tekijänoikeusjärjestöiltä sekä kustantajien ja graafisen alan edustajilta. Kaikki osapuolet pitivät sähköisen median sisällyttämistä uuteen vapaakappalelakiin yhteiskunnallisesti merkittävänä tehtävänä.

Vapaakappalelainuudistus liittyy läheisesti valmisteilla olevaan tekijänoikeuslakiin, joka mm. tulee mahdollistamaan sähköisessä muodossa olevan aineiston tutkimuskäytön vapaakappalekirjastoissa sekä Suomen elokuva-arkistossa. Tästä syystä vapaakappalelain valmistelutyö jatkuu opetusministeriössä vasta vuoden 2004 puolella.

Lainuudistukseen valmistautuminen

Helsingin yliopiston kirjastossa on valmistauduttu lainuudistukseen jo usean vuoden ajan. Valmistautuminen on tarpeen, sillä digitaalisen aineiston tallennus ja säilyttäminen ovat haasteellisia tehtäviä. Kirjasto on jo käynnistänyt mm. verkossa vapaasti saatavilla olevan aineiston tallennuksen. Tätä työtä varten on hankittu ns. haravaohjelmisto, jonka avulla suhteellisen kattava verkkoaineistojen keräys voidaan osin automatisoida. Haravaohjelmistoa on käytetty ahkerasti kokemusten saamiseksi: suomalaisia verkkosivuja on tallennettu vuosina 2001-2003 tekemällä laajoja keräyskierroksia (fi, com, net, org osoitteisiin). Tällä hetkellä tallessa on aineistoa yli teratavun verran. Haravoinnista on kirjoitettu toinenkin artikkeli tähän lehteen (Ks. Juha Hakala: Archiving the Web: European experiences).

Digitaalisten vapaakappaleaineistojen kannalta toinen keskeinen hanke kirjastolla on ns. DOMS-ohjelmiston käyttöönotto. DOMS tulee sanoista "Digital Object Management System", kyseessä on siis digitaalisen aineiston hallintajärjestelmä. Tämä järjestelmä tulee aikanaan toimimaan musiikkitallenteiden, luovutettujen verkkojulkaisujen tai muiden digitaalisten erikoisaineistojen hallinta-, säilytys- ja käyttöympäristönä.

Uuden lain arvioidaan astuvan voimaan aikaisintaan vuoden 2005 kuluessa. Tämän aikataulun takia vuosi 2004 tulee olemaan kansalliskirjastossa erityisen tärkeä. Kirjastossa tullaan vuonna 2004 valmistautumaan uuteen lakiin mm. seuraavasti:

• Valmistellaan lakiesityksen edellyttämät määrittelyt, kuten arkistoinnin ulkopuolelle jäävän informaatiosisällöltään vähäisen aineiston määrittely
• Laaditaan verkkoaineiston tallennussuunnitelma yhteistyössä eri tahojen kanssa (mm. tutkijat, julkaisijat, vapaakappalekirjastot, elokuva-arkisto)
• Tietojärjestelmäsuunnittelua jatketaan. Kirjasto on mm. hankkimassa digitaalisten aineistojen hallintajärjestelmän (DOMS).
• Käynnistetään yhteistyö kustantajien ja julkaisijoiden kanssa kokeiluprojektina, jossa pyritään käytännössä toteuttamaan digitaalisten julkaisujen tallennukseen liittyviä tehtäviä (mm. e-kirjojen siirtoon, luettelointiin ja arkistointiin liittyviä kysymyksiä). Tässä yhteydessä laaditaan tarvittava ohjeistus koskien luovutuskelpoisuuden teknisiä vaatimuksia ja aineiston luovutuskelpoista muotoa. Osallistutaan digitaalisten vapaakappaleiden kustannusvaikutusten selvittämiseen
• Selkiytetään lainuudistuksen edellyttämät muutokset työnkuluissa sekä suunnitellaan sähköisen aineiston asiakaspalvelu (yhteistyö vapaakappalekirjastojen ja Suomen elokuva-arkiston kanssa)
• Osallistutaan kansainväliseen ja kansalliseen yhteistyöhön eri alueilla, esim. digitaalisen aineiston pitkäaikaissäilytys sekä verkkoaineiston ohjelmallisen keruun, indeksoinnin ja käyttöympäristön kehittäminen

Kaikkiaan on sähköisen median tulo vapaakappalealain piiriin varsin suuri uudistus. Siksi myös uutta lakia koskeva tiedostuskampanja toteutetaan laajalla rintamalla eri viestintävälineissä jo hyvissä ajoin ennen uuden lain voimaantuloa. Vuoden 2004 alusta lähtien voi uudistuksen etenemistä seurata myös kansalliskirjaston verkkosivuilla. Yleisöltä saatavaa palautetta
pidetään erityisen tärkeänä ja sitä pyritään myös hyödyntämään käytännön menetelmiä luotaessa.

 

Tietoa lainuudistuksesta (työryhmien muistiot):

1. Vapaakappaletyöryhmän muistio (Opetusministeriön työryhmien muistioita 1989: 10)
2. Vapaakappalelain uudistamisen tarve ja suuntaviivat. Opetusministeriön työryhmien muistioita 1998: 24
3. Vapaakappalelaki 2000- työryhmän muistio (Opetusministeriön työryhmien muistioita 2000: 13).
4. Joukkoviestinnän arkistointiprojektin muistio (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2003: 14; http://www.minedu.fi/julkaisut/tiede/2003/tr14/kuvailu.html),
   (laki työryhmän ehdottamassa muodossa)

Jani Stenvall, pääsuunnittelija
Helsingin yliopiston kirjasto, Tietokantapalvelut

PL 26, 00014 Helsingin yliopisto
Email: muotoa etunimi.sukunimi@helsinki.fi