Tekijät ja käyttäjät vastakkain

Tarja Cronberg

Suomalaista kirjastolaitosta on kehuttu maailman parhaaksi. Yksistään yleisten kirjastojen käyttäjävolyymit ovat valtavat. Kokonaislainaus vuonna 2005 oli 105 569 704. Tästä kirjoja oli noin 72 %. Kirjojen lainauksesta lähes puolet on tietokirjallisuutta (22 512 430). Myös lapset ovat erittäin tärkeä yleisten kirjastojen käyttäjäryhmä. Kokonaislainauksesta lasten osuus on lähes 40 %.

Yleisillä kirjastoilla on myös laaja koko maan kattava fyysinen kirjastoverkko, johon kuuluu lähemmäs tuhat kirjastorakennusta ja noin 180 kirjastoautoa. Toistaiseksi yleinen, kansalaisen kirjasto on tullut lähelle ihmistä. Kynnys on matala. Kirjaston tilassa aatteiden ja ideoiden pariin pääsee kaikilla aisteillaan, mutta kirjasto on myös yhteisöllinen tila. Kirjasto ehkäisee syrjäytymistä, sinne on jokaisella oikeus tulla, ei vaadita taustaorganisaation suositusta eikä mitään muutakaan meriittiä.

Elämme kuitenkin murrosaikaa. E-aineistot ja sähköinen asiointi lisääntyvät, samoin kirjaston etäkäyttö. Internet ja Google tuovat kaiken maailman aineiston kaikkien ulottuville, myös lasten. Mutta kuinka kauan aineistot ovat vapaasti saatavilla? Sähköisessä maailmassa käytön avoimuus ja oikeudet määritellään uudelleen. Tekijänoikeus- ja lisenssimaksut kasvavat, myös lainsäädäntö myötäilee tätä kehitystä. Tekijänoikeudet, niin tärkeitä kun ne ovatkin, muodostavat uhkapilven niin yleisten kuin tieteellistenkin kirjastojen taivaalle. EU direktiivin mukaiset lainausmaksut ovat tietenkin oikeutettuja, mutta ne eivät saa vähentää kirjastojen aineistorahoitusta eivätkä korvata kirjastoapurahoja.

Kirjastojen tulee myös voida välittää käyttäjälle tietoa elektronisesti. Tekijänoikeuslain mukaan tämä voi tapahtua vain valokopiomalla tai vastaavalla teknologialla. Ei uuden teknologian käyttöä tule padota, varsinkaan maassa, joka on ylpeä tietoyhteiskuntakehityksestään ja on vuosia rohkaissut julkista sektoria kehittämään sähköisiä palveluja. Kirjastoalan tulee tukea tiedon mahdollisimman laajapohjaista avointa ja maksutonta käyttöä.

On tullut aika, jolloin tekijöiden ja käyttäjien edustajien on löydettävä uusia tapoja turvata sekä tekijöiden oikeudet että kansalaisten ilmainen tiedonsaanti myös tulevaisuudessa. Aineistojen digitalisointi tuo mukanaan haasteita mutta vanhoista hyvistä käytännöistä on myös pidettävä kiinni.

Tarja Cronberg on Suomen kirjastoseuran puheenjohtaja