Oikeus tietoon on oikeus kirjastoihin

Kirjat ovat aina olleet osalle ihmisiä ilon, mielihyvän ja tiedon lähde ja osalle jotain ikävää, pakollista tai jopa pelottavaa. Kirjat avaavat uusia maailmoja ja lisäävät ymmärrystämme, ne voivat vahvistaa uskomuksiamme tai saada meidät muuttamaan mielemme. Siksi ne ovat aina uhanneet suvaitsemattomia vallanpitäjiä ja pelottaneet pikkusieluisia ihmisiä jotka pelkäävät, että luettuaan ja opittuaan uutta he eivät voisi enää uskoa kaikkeen siihen mitä ovat siihen asti totuutena pitäneet.

Kirjoja on aina sensuroitu ja vaadittu jos ei roviolle niin ainakin kiellettyjen listalle. Ratkaisevaa ei ole ollut se, onko kyse tietokirjoista vai muusta kirjallisuudesta, siitä vetoavatko ne vain järkeemme vai myös mieleemme ja tunteisiimme, ne vain ovat joidenkin mielestä olleet ihmiselle pahaksi. Jos Vatikaani olisi aina saanut päättää, esimerkiksi ranskalaisista kirjailijoista ja ajattelijoista pannaan olisivat joutuneet mm. Rabelais, Voltaire, Diderot, Baudelaire, Flaubert ja Simone de Beauvoir . (1) Nykyään Saudi-Arabiassa Raamattu on kiellettyä tavaraa ja Yhdysvalloissa monet kristityt ahkeroivat saadakseen Darwinin opit kouluista pois, yhtä innokkaasti kuin aikanaan Galileon vastustajat yrittävät estää hänen luvattomien havaintojensa leviämistä. Mutta onko kirjoitettu teksti, fakta tai fi ktio vaarallista, neutraalia ja siten vain satunnainen mielihyvän lähde vai jotain meille välttämätöntä? Onko meillä itse asiassa oikeus tietoon? Tietoon joka ei välttämättä edusta 'totuutta' - jos sellaista nyt sitten on olemassakaan.

Vastaus riippuu maailmankuvastamme. Jyrkkä absoluuttisiin totuuksiin ja ehdottomiin, muuttumattomiin moraaliperiaatteisiin uskoja voi helposti pitää totuuden varjelemisen uhkana sitä mitä länsimainen liberalistinen yhteiskuntatraditiomme pitää joko tietona tai kaunokirjallisuutena. Viime vuodet ovat osoittaneet ettei suvaitsevaisuus ole suinkaan nykymaailman määre. Tiedon ja taiteen levityksen vapaudesta kiistellään, riidellään ja otetaan väkivaltaisestikin yhteen rauhanomaisemman, moniarvoisen keskustelun sijaan. Jos puhujan oletus on se, että on olemassa vain yksi totuus, yksi oikea maailmankuva, kirjoista tulee pahan houkutuksia, joilta erityisesti nuorisoa halutaan suojella.

(1) Ks. Lisa Appignesi (toim.), Free Expression is no Offence. Toimittajan esipuhe. London: Penguin Books, 2005.

< edellinen sivu | seuraava sivu >

Heta Aleksandra Gylling