Mitä kirjalle tapahtuu?

Lukijuuden metamorfoosi

Miten kirjan sitten lopulta käy sähköisten välineiden kilpailussa? "En ole koskaan pelännyt, että tietoverkko uhkaisi kirjallisuutta", kirjoitti Leena Krohn verkkolehti Kiiltomadon pääkirjoituksessa helmikuussa 2005. Tietoverkko on hänen mukaansa nimenomaan kirjoituskulttuurin laajentuma. Perinteinen kirjanmuotoinen kirjallisuus tarjoaa jatkossakin elämyksiä, joita mikään muu viestintämuoto ei voi yhtä monipuolisesti välittää. Kirjallisuudessa voidaan pohtia moraalisia kysymyksiä syvällisemmin kuin uusmediassa. Vaikka verkossa julkaistavaan kirjallisuuteen voidaan liittää vuorovaikutteisuutta, ei traditionaalinen lukeminenkaan ole passiivista. Kun on tarpeeksi paljon lukenut, ihmisaivoissa alkaa tapahtua kummia, kuten Krohn poleemisesti havainnoi:

Neuronien väliin solmiutuu uusia yhteyksiä. Kokeiluja ja linkityksiä, evoluutiohyppäyksiä ja monenmoista emergenssiä tapahtuu myös ja ennen kaikkea ihmisen päässä. Lukeminen näet on aina radikaalia ja vallankumouksellista toimintaa.

Sähköisen viestinnän keskellä kaunokirjallisuuden merkitys pysynee edelleen keskeisenä maailmankuvan muokkaajana ja esteettisten elämysten lähteenä. Internetin käyttäjille tehdyt kyselyt viittaavat siihen, että perinteinen kirjallisuus klassikoineen on yhä vahvoilla, joskin maun painopiste sijoittuu - nettikielen ja -kulttuurin odotusten mukaisesti - angloamerikkalaiseen tuotantoon. Klassikkopörssi on vahvoilla Suomessakin, kun internetistä haetaan kirjallisuutta. Klassikoiden helppo saatavuus verkosta mullistaa jatkuvamenekkisten teosten markkinat: kulttuurinen pääoma on lähempänä kuin lähin kirjasto.

Kirjailijan tie lukijoitten luo on monesti mutkainen, täynnä esteitä. Kirjallisuus voi olla myös pullopostia joka löytää lukijansa, jos on löytääkseen. Tämän päivän markkinakirjailija onkii tietoisesti lukijoita ja muuttuu helposti performanssitaiteilijaksi. Vuorovaikutteisessa ympäristössä tekijyys luovutetaan osittain tai kokonaan lukijalle. Tätä enemmistön kirjailijoista lienee vaikea hyväksyä.

Myös lukijuus muuttaa koko ajan muotoaan. Lukijalle asetetaan kehittyvässä mediamaailmassa yhä enemmän vaatimuksia, ja häneltä edellytetään entistä laaja-alaisempaa pätevyyttä. Kirjallisuuden käyttöä historiallisesti tutkinut Steven Roger Fischer on tähdentänyt, että "lukemisen" käsite sähköisessä toimintakentässä muuttuu olennaisesti toisenlaiseksi. Vaikka lukemistapahtuma - ihmissilmä muokkaa kirjoitettua sanaa - säilyy samanlaisena, sähköinen kirja tarjoaa enemmän kokemisen mahdollisuuksia: holografiaa, liikettä, hypertekstiä, vuorovaikutusta, tilaa mielikuvitukselle ja esteettisille elämyksille.

Pitkällä tähtäyksellä kehitys voi Fischerin mukaan johtaa siihen, että sähköisestä kirjasta tulee sääntö, perinteisestä poikkeus. Nykytilanteen pohjalta on kuitenkin mahdotonta ennustaa kirjallisuuden muodonmuutoksia, koska tekniikan mahdollisuudet ovat periaatteessa rajattomia. Silti lukemisen historian tutkijakin uskoo, että tavanomaisen kirjan elinikä on laskettavissa mieluummin vuosisadoissa kuin vuosikymmenissä. Meillä on jatkuvasti silmiemme ulottuvilla vanhojen kirjojen kauneus sateenkaaren väreissään. Sitä aarretta ei voi ottaa meiltä pois niin kauan kuin maapallolla on elämää.

Professori Juhani Niemi, Taideaineiden laitos
Tampereen yliopisto

< edellinen sivu | seuraava sivu >

Juhani Niemi