Kirjastot tietoyhteiskunnan vaikuttajina

Länsimaiden tieteelliset saavutukset ovat mullistaneet viime sadan vuoden aikana täysin yhteiskuntamme ja tapamme toimia. Samalla yhteiskuntajärjestelmät ja niitä ohjaavat rakenteet ovat muuttuneet merkittävästi ja tässä tieteellä, sen tuloksilla ja sen luomalla puhetavalla on ollut merkittävä vaikutus.

Syy-vaikutus -suhteen käsite on peräisin luonnontieteen kielestä. Erityisesti klassiset empiirikot kehittivät luonnontieteelle menetelmiä, joilla pyrittiin löytämään selkeät tavat löytää kausaalisia suhteita luonnossa ilmenevien tapahtumien välillä. Siitä lähtien, parinsadan vuoden ajan, on keskusteltu siitä, onko ihmisen käyttäytymisessä havaittavissa samanlaisia perusteita vai vaatiiko ihmisen toiminta erityyppistä logiikkaa ja erityyppistä teoriaa vai voidaanko sekin palauttaa luonnontieteiden tavoittelemien luonnonlakien tyyppiseen toimintaan, jossa jokaisella tapahtumalla on selkeä syy ja tämä syy on sellainen, että sen olemassa olosta jokin vaikutus voidaan katsoa tapahtuvan lähes automaattisesti.

Mitä tällä on sitten kirjastojen kanssa tekemistä?

Eurooppalaiset kansakunnat ovat viime vuosina ottaneet erääksi retoriikan keinoikseen myös yhteiskunnan alueella luonnontieteellisen argumentoinnin. Yhteiskunnallisista toiminnoista puhutaan entistä enemmän syy-vaikutus - suhteen mukaisesti. Näyttää siltä, että poliittiset päättäjät haluavat entistä enemmän ajatella ihmisten ja ihmisyhteisöjen olevan luonnon tapahtumia, joihin voidaan vaikuttaa yksinkertaisilla tavoilla. Tästä logiikasta seuraa myös se, että tapahtumalla on vain yksi ainoa oikea mahdollisuus toteutua.

Tällaisen hallinnollisen retoriikan seurauksena on helposti yksiulotteinen kuva inhimillisestä kulttuurista ja inhimillisestä toiminnasta. Itse asiassa modernit luonnon- ja biotieteet ovat jo pitkään puhuneet monimuotoisesta ja monivaikutteisesta toiminnasta luonnon toiminnoissa, joten klassisen empirismin yksiulotteiset näkemykset eivät enää oikein päde empiirisissä tieteissäkään.

Eräs ilmentymä tästä retoriikasta on inhimillisen toiminnan hyödyllisyyden ja merkittävyyden palauttaminen sen kaupalliseen arvoon. Ja kaupallinen arvo määritellään tällöin sinä voittona, jonka hyödykkeen tuottaja saa myydessään sen. Loogisesti tällä ei ole suhdetta tuotteen tai palvelun hyödyllisyyteen, merkittävyyteen tai vaikuttavuuteen. Se ei liity inhimillisen toiminnan kannalta olennaisimpaan asiaan: merkityksellisyyteen ja merkitysten tuottamiseen eikä yhteiskunnan sosiaalisiin tapoihin toimia yhteishyödyllisesti ja voittoa tavoittelematta.

Kirjastot ovat organisaatio, joiden keskeinen tehtävä on hankkia dokumentteja, joilla ihmiset ja ihmisyhteisöt välittävät heille olennaisia ja tärkeitä merkityksiä ja tietoa. Lisäksi kirjastot järjestävät näistä dokumenteista kokoelmia ja saattavat ne kaikkien tiedontarvitsijoiden käyttöön. Kirjastojen perusidea palautuu siihen oivallukseen, että uuden tiedon ja informaation tuottamisessa kunkin yhteiskunnan on edullisinta tarjota aiemmin luotu tieto ja informaatio mahdollisimman edullisesti - mieluiten yhteisistä varoista kustannettuna - kaikkien käyttöön. Tämä sen vuoksi, että informaatio ei kulu käytössä. Ja se yhteiskunta, joka tehokkaimmin pystyy hyödyntämään aiemmin luodun informaation, pystyy myös tehokkaimmin luomaan uutta tietoa, uusia oivalluksia ja uusi tuotteita.

< edellinen sivu | seuraava sivu >

Jarmo Saarti