Kellarista vintille

Kansalliskirjaston galleriassa avattiin 15.11.2006 suomalaista undergroundia käsittelevä näyttely. Näyttelyn juhlavissa avajaisissa kirjaston kupolisalissa soitti duo Appe Vanajas - Inna Camara katkelman teoksesta The Unknown Truth. Teos, joka oli hengeltään täysin näyttelyyn sopiva, sai monet hämmentyneiksi ja minut muistelemaan seuraavaa:

Nostalgiaa eli mennyt meissä

Suomalainen underground oli muodoiltaan varsin heterogeeninen, vaikka siihen osallistui vain pieni joukko, lähinnä nuoria aikuisia ja opiskelijoita. Toimintaa oli lähinnä Turussa ja Helsingissä. Olin itsekin jotenkin mukana siinä, vaikka en sitä undergroundiksi mieltänytkään, ehkä enemmän vaihtoehdoksi. Yhtyeemme Kruununhaan Dynamo esiintyi melko usein erilaisissa kulttuuri- ja taidetilaisuuksissa. Yhtyeen keskeisenä ajatuksena oli läsnäolo, havainto ja improvisaatio. Tiedän, että tuo periaate johti minut sitten siihen luontoon liittyvään toimintaan, joka oli seuraavat vuosikymmenet taiteellisen työni pohjana.

Tuo esitetty teos toi muodoltaan välittömästi mieleen omat konserttimme. Improvisointiin liittyy usein haparointia, tavoittelua, mutta myös onnistuneita, ainutkertaisia hetkiä. Silloin 60-luvulla musiikissa oli vahva vapaan improvisoinnin idea, jota erityisesti free-jazz julisti (Ornette Coleman). Seurauksena oli, että sen enempää kuulijat kuin tekijätkään eivät tienneet, mikä on teoksen lopullinen muoto. Siinä sen viehättävyys piilikin, vaikka se saattoi vaatia kuulijalta mielenmalttia. Soittajille keskeistä oli toisten kuuntelu ja tilanteen tajuaminen. Parhaimmillaan teos tavoitti hetken.

Taideteokselle on ominaista, että sen voi tulkita monella tavalla. Tekijän tarkoite ei ole sama kuin teoksen merkitys. Lopputulos on aina yllätys. Vaikka taitelija yrittää suunnata kokemista tiettyyn suuntaan, hän ei voi estää sen tulkintojen suuntautumista aivan muualle. Vastaanotto on aina henkilökohtaista, tietoon ja muistoihin nojaavaa.

Tämän avajaisissa esitetyn teoksen alussa soittajat "soittivat risuja", huitoivat ilmaa hyvin ohuilla oksilla, jolloin nopea liike halkaisi sen, synnyttäen ilmaan häiriön, joka sitten eteni kupolisalissa. Erityisen selvänä tämä ilmiö on kuultavissa juuri sisätilassa ja muistuttaa huilumaista viuhahdusta. Vaikka se on vaikuttava, ei sitä juuri kuule käytettävän. Nyt kuitenkin olin itse kuullut tämän aikaisemmin neljän soittajan esittämänä vuosia sitten Nürnbergissä. Kuulin sen matkalla, jonka alkuidea syntyi juuri näissä samoissa tiloissa kansalliskirjastossa. Tuon idean synty oli samalla tavalla improvisatorinen, kuin nyt kuultu esitys. Taiteilijana olen herkkä yllätyksille, vastaanottavainen ja halukas käyttämään niitä hyväkseni.

< edellinen sivu | seuraava sivu >

Lauri Anttila