Kansankirjastot ja kansakunnan kirjasto yhteistyössä
Suomen kirjastoseuran ”haulikkohaastattelu”
Kansalliskirjasto-lehden käsillä olevan numeron teemana on yleiset kirjastot. Toimitus pyysi Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtaja Sinikka Sipilää vastaamaan ”siltä istumalta” kahteentoista improvisoituun kysymykseen, joista joku toki voi olla visainenkin. Mutta ala on muutosten kourissa ja asiantuntijoiden ajatukset ovat tervetulleita.
1. Miten kuntauudistus ja näin syntyvät suuremmat hallinnolliset kokonaisuudet vaikuttavat yleisten kirjastojen mahdollisuuksiin kehittää alueellisia palveluja ja/tai hyödyntää keskitetysti tuotettuja kuten Kansalliskirjaston tarjoamia, palveluja?
SS: Kirjastoalalla on jo paljon kokemusta yli kuntarajojen ulottuvasta yhteistyöstä, joten toimintatapa on tuttu, kun siirrytään seutukirjastomalliin. Nyt uutta on entistä tiiviimpi yhteistyö, jos ollaan yhtä ja samaa hallinnollista aluetta kuntaliitosten jälkeen. Aikaisemmat yhteistyöalueet muuttuvat liitosten yhteydessä ja kirjastojärjestelmien vaihtumisen myötä. Uskon että kokemus yhteistyöstä auttaa sopeutumaan tilanteeseen melko nopeasti ja kivuttomasti. Alueellisten palvelujen kehittäminen todennäköisesti vauhdittuu seutukirjastojen myötä. Keskitettyjen palvelujen hyödyntäminen lisääntyy, koska henkilöresurssit ovat jo nyt tiukoilla eikä kaikkea kannata tehdä joka kirjastossa.
2. Palveleeko Kansalliskirjasto oikeasti tavallisia suomalaisia? Miten näette Kansalliskirjaston muuttuvan roolin. Pystyykö Kansalliskirjasto hoitamaan laajennetut tehtävät eli mikä merkitys Kansalliskirjastolla on juuri yleisten kirjastojen palveluiden tuottamisessa?
SS: Kansalliskirjasto voi palvella tavallisia suomalaisia esimerkiksi digitoimalla tekijänoikeuksista vapaata suurta yleisöä kiinnostavaa aineistoa kuten vanhoja sanomalehtiä. Niitä käyttävät niin sukututkijat kuin kylähistorian kirjoittajat tai koululaiset historian tehtäviään varten. Kansalliskirjasto merkitys voi olla huomattavakin yleisten kirjastojen palvelujen täydentäjänä ja tukena. Kaikki tämä edellyttää Kansalliskirjastolta panostamista yleisiä kirjastoja hyödyttäviin palveluihin ja tätä sektoria tuntevaan asiantuntijahenkilöstöön, jolla on tiiviit yhteydet ja käytännön kokemusta sekä laajaa näkemystä siitä, missä yleiset kirjastot eniten tukea tarvitsevat. Itse ymmärrän Kansalliskirjaston roolin näin.
3. Lainamäärät ja kävijämäärät laskevat Suomen yleisissä kirjastoissa. Mitä Pitäisi tehdä? Ovatko kirjastot profiloituneet väärin keskittyessään printtikirjastopalveluihin?
SS: Fyysisten lainojen määrä on laskenut n. 6,6 % ja käyntien määrä n. 11 % kahden viime vuoden aikana. Sama ilmiö on nähty jo aikaisemmin mm. Tanskassa, Hollannissa ja Isossa-Britanniassa, jotka kaikki ovat Suomen tapaan olleet ja ovat edelleen vahvoja kirjastomaita. Suomessa käyttö- ja lainausluvut ovat edelleen kansainvälistä kärkeä.
Kun lasketaan mukaan myös verkkokäynnit, saadaan todellisempi kuva kirjastonkäytöstä. Verkkokäyntejä oli viime vuonna melkein yhtä paljon kuin fyysisiä käyntejä ja niiden määrä kasvoi vuodesta 2005 13,7 %:lla. Kirjastot ovat jo satsanneet verkkopalveluihin ja tarve niiden edelleen kehittämiseen ja lisäämiseen on erittäin suuri. Kirjastojen yhteisellä verkkostrategialla on juuri nyt tilausta ja sen kautta voidaan löytää kiireisimmät painopistealueet palvelujen kehittämiselle.
4. Miksi esimerkiksi Singaporen yleisen kirjaston palvelut ovat huomattavasti kehittyneemmät kuin suomalaisten yleisten tai tieteellisten kirjastojen palvelut?
SS: En ole itse käynyt Singaporessa, joten tietoni ovat toisen käden tietoa. Käsitykseni mukaan Singapore kaiken kaikkiaan on teknologisesti erittäin pitkälle kehittynyttä aluetta, jossa uusinta tekniikkaa sovelletaan monipuolisesti ja laaja-alaisesti käytäntöön. Näin tehdään mm. kirjastoissa, joissa käyttäjämäärät ovat valtavia. Palvelujen tehostamiseksi on kehitetty ja kokeiltu myös käytännössä uusia palvelukonsepteja, kuten itsepalvelukirjastoa, jossa asiakkaat hoitavat itsenäisesti automaattien avustuksella lainaamisen ja palautuksen. Neuvontaakin saa tarvittaessa myös sähköisten palvelujen välityksellä.
5. Suomessa on kirjastopalvelut jaettu neljään sektoriin: yleiset, ammattikorkeakoulu-, yliopisto- ja erikoiskirjastosektorit. Rahoitus ja kirjastokonsortiot jakautuvat pitkälti sektoreiden mukaisesti. Tulisiko kirjastokonsortiot ja sektorien rahoitus yhdistää?
SS: Kirjastosektoreiden erilaiset rahoituspohjat (valtio, kunnat, yksityinen sektori, säätiöt ym.) on sen verran monitahoinen kokonaisuus, että olisi melkoinen ihme, jos kaikki konsortiot ja rahoitus voitaisiin yhdistää. Sinänsä se toisi toimintaan uusia ulottuvuuksia. Yleensä ajatellaan suurempaan tehokkuuteen päästävän, jos rahoituspohja on laaja ja toimijoita useampia, jolloin keskinäistä synergiaa voidaan paremmin hyödyntää.
6. Miten saadaan päättäjät rahoittamaan paremmin Suomen kirjastolaitosta tai mistä sitä rahaa oikeasti voisi saada vai onko tyydyttävä nykyiseen resursointiin?
SS: Kirjastojen tehtäviä ja kansalaisille tarjoamia palveluja sekä niiden vaikuttavuutta tulee entistä aktiivisemmin ja tietoisemmin kaikkien alalla toimivien seurojen ja kirjastojen tuoda päättäjien, median ja suuren yleisön tietoisuuteen. Myös resurssien tarve tulee selkeästi tuoda esiin.
En halua nähdä mörköjä seinillä, mutta jälleen tänään Helsingin Sanominen uutisessa Sitran juhlaseminaarista (HS 4.12.2007 s. B7) otsikolla ”Halonen ja Niinistö nokittelivat juhlaseminaarissa”. puhemies Sauli Niinistö esitti arvokeskustelua malliin ”onko terveydenhuolto tärkeämpi kuin kirjasto”. Tähän Tasavallan presidentti Halonen vastasi toivovansa, ettei tarvitsisi valita kirjastojen ja terveydenhoidon vaan tulojen ja menojen välillä. Eli valppaana meidän kaikkien tulee olla ja toimia kirjastojen rahoituksen puolesta myös käytännössä. Kirjastoseuralla on Lainan päivänä 8.2. päättäjäseminaari Eduskunnan lisärakennuksen auditoriossa otsikolla Kirjasto on media, ja siellä käsitellään juuri noita em. teemoja. Puhujina ovat mm. kansanedustajat Markku Laukkanen, Pia Viitanen ja Jyrki Kasvi.
7. Erityisesti lapsille, eläkeläisille ja vähävaraisille on tärkeätä että kirjasto on kävely- tai ainakin pyörämatkan päässä. Monissa kaupungeissa ja kunnissa on suljettu pieniä sivukirjastoja ja keskitetty resurssit suuriin kirjastoihin, jotka usein ovat asiakasrekrytointiin keskittyneiden kauppakeskusten yhteydessä. Niissä on usein korkeat vuokrakustannukset, joka vie toiminta- ja hankintamäärärahoja ja usein pienten kirjastojen vahingoksi. Moni ei voi näihin keskuskirjastoihin ikänsä, kuntonsa, rahapulan tai huonojen liikenneyhteyksien takia matkustaa. Mikä on oma kantanne tällaisesta kehityssuunnasta ja mitä keinoja olisi käytettävissä?
SS: Kehityssuunta on tätä päivää, mutta ei tarjoa kirjastopalveluja kaikille käyttäjäryhmille tasa-arvoisesti. Kirjaston tulee tukea syrjäytymisen ehkäisemistä. Kirjasto on yhteiskunnalle edullinen tapa tasoittaa sosiaalisen ja taloudellisen eriarvoisuuden mukanaan tuomia epäkohtia. Tarjoamalla samat mahdollisuudet kaikille itsensä kehittämiseen ja ehkäisemällä vielä suurempien sosiaalisten kuilujen repeämistä kirjastoon sijoitetut resurssit tulevat varmasti takaisin.
8. Pitääkö kirjaston varmistaakseen käyttäjämäärän kasvun ottaa kirja- ja av-kokoelmiinsa kaikkea mitä julkaisumarkkinoilla on yleisesti tarjolla aina seksiä ja väkivaltaa myöten eli onko kirjastolla edelleen sivistystehtävä.
SS: Kyllä kirjastoilla on edelleen myös sivistystehtävä. Mikä muu taho kuin kirjasto tekee yhtä laaja-alaisesti tunnetuksi ja asettaa kaikkien käyttöön maksutta erilaisia laadukkaita kulttuuri- ja tietoaineistoja.
9. Mitä etuja ja ongelmia ennakoitte jos maassa olisi vain yksi yhteinen aineistotietokanta, jota käyttäisivät tieteelliset kirjastot, yleiset kirjastot, erikoiskirjastot ja ammattikorkeakoulukirjastot?
SS: Etuna olisi aineiston löytyminen helpommin ja sen saaminen kaikkien tarvitsijoiden käyttöön nyt kun logistiikkapalvelut kehittyvät koko ajan. Ongelmia en osaa ennakoida, kun kaukolainaus toimii jo nyt.
10. Miltä toistaiseksi löyhän ”EU-liittovaltion” kaikkia jäsenmaita koskevat yhteiset kirjastohankkeet näyttävät Suomen yleisten kirjastojen kannalta.
SS: Suomen yleisten kirjastojen kannalta EU-liittovaltion kirjastohankkeet eivät yleisiä kirjastoja juuri kosketa tai koskettavat lähinnä aineiston digitalisoinnin osalta. Yleisten kirjastojen osuutena on paikallisaineiston digitalisointi. Muuta varsinaista kirjasto-ohjelmaa yleisille kirjastoille ole tällä hetkellä tarjolla. ESR-rahoitteinen hanke on käynnistymässä. Siinä kirjastot ovat yksi toimija monialaisissa hankkeissa.
11. Millaisena näette kirjastonhoitajan tehtävän Suomessa 20 vuoden kuluttua?
SS: Kirjastonhoitaja on tieto- ja kulttuuriasiantuntija kuten nykyäänkin, mutta entistä laajempien verkkopalveluiden tuottaja ja tuntija. Hän toimii myös aktiivisesti kirjastonsa erilaisissa sidosryhmissä, tuo sitä kautta kirjastolleen uusia käyttäjiä, näkyvyyttä sekä yhteistyökumppaneita hankkeisiin ja aineiston- ja digitaalisten oikeuksien hankintaan.
12. Onko kirjastoseuran roolissa tapahtumassa muutoksia? Kentältä on kaikunut vaade aktiivisemmasta roolista?
SS: Kirjastoseuran roolista on hyvä keskustella aika ajoin. Toimintatavat muuttuvat ja muutenkin on hyvä tarkistaa seuran roolia. Asia on varmasti esillä Kirjastoseuran jokavuotisessa strategiaseminaarissa tammikuussa, jossa seuran luottamushenkilöt ja toimiston henkilöstö keskustelevat tulevan vuoden toiminnasta.
Kysymykset Ari Rouvari, Esko Rahikainen, Tuula Haapamäki ja Katri Nissilä
