Saksan kansalliskirjasto – uusi nimi, laajennettu tehtävä
Elisabeth Niggemann
Kahden eurooppalaisen kansalliskirjaston nimenmuutos tapahtui melkein samanaikaisesti viime vuoden kesällä: Helsingin yliopiston kirjasto muuttui Kansalliskirjastoksi ja Saksassa Die Deutsche Bibliothek muutti nimekseen Deutsche Nationalbibliothek. Jos mukaan otetaan vielä Sveitsissä tehty nimenmuutos, jossa Schweizerische Landesbibliothekin nimi muutettiin nimeksi Schweizerische Nationalbibliothek, on uskottava, ettei kyseessä ole sattuma, vaan kirjaston tarpeellisuus kansallisena palvelulaitoksena tunnustettiin nyt julkisesti. Saksassa nimenmuutos tapahtui kirjastolain uudistamisen yhteydessä. Kesäkuun 22. päivänä 2006 voimaan tullut uusi kirjastolaki (Gesetz über die Deutsche Nationalbibliothek, DNBG) oli tullut tarpeelliseksi, jotta kirjaston toimialaan voitiin lisätä myös alkuperäiset elektroniset julkaisut.
Vuonna 1912 perustettu Saksan kansalliskirjasto kuuluu lajissaan nuoriin kirjastoihin. Aikaisemmat yritykset perustaa yhteinen kansallinen kirjasto federalistiseen Saksaan eivät onnistuneet. Vasta kustantajien ja kirjakauppiaiden aloite keskusarkistokirjaston ja kansallisbibliografisen keskuksen rakentamisesta viime vuosisadan alussa onnistui. Saksan jako johti kirjaston uudelleenperustamiseen Frankfurt am Mainiin ja yli 50 vuoden ajan molemmissa Saksoissa oli kirjastot, joilla oli identtinen hankintatehtävä. Saksan yhdistymisen jälkeen nämä kirjastot, joihin kuuluu myös Berliinissä sijaitseva musiikkiarkisto (Deutsches Musikarchiv), yhdistettiin yhdeksi kirjastolaitokseksi. Se vastaa kansalliskirjaston tehtävästä eri toimipisteissään työjaon mukaisesti, tekee sisäistä yhteistyötä ja tarjoaa samalla asiakkailleen mahdollisuuden käyttää lähimpänä sijaitsevaa lukusalia käsikirjastotyöskentelyyn.
Online-julkaisut
Online-julkaisujen hankinta ja digitaalisen kulttuuriperinnön säilyttäminen ovat tehtäviä, joiden merkitys huomattiin jo 1990-luvulla. Kirjastojen hankintatehtävän muuttamiseen aika ei ollut vielä kypsä, mutta Saksassa ja muissa maissa aloitettiin online-julkaisujen kerääminen vapaaehtoisessa yhteistyössä kustantamojen kanssa. Näin menetelmiä pystyttiin kehittämään ja testaamaan samaan aikaan, kun julkaisutoiminnan kehittymistä seurattiin. On käynyt ilmi, että vaikka elektroniset julkaisut eivät olekaan syrjäyttäneet kirjaa, online-julkaisut ovat varmistaneet samanaikaisesti paikkansa kulttuurin, tieteen ja tutkimuksen julkaisutoiminnassa.
Saksan hallitus on tiedostanut julkaisutoiminnan muutokset ja kehityksen. Vuonna 2006 tehdyllä lakiuudistuksella se laajensi kansalliskirjaston tehtäväalueen koskemaan verkkojulkaisujen hankintaa. Saksan hallituksen aloite laajentaa kansalliskirjaston toimialaa tuli oikeaan aikaan.
Niin yksimielinen kuin mielipide tästä toimialan laajentamisesta olikin, oli kaikille osapuolille selvää, että elektronisten julkaisujen hankinta, luettelointi, pitkäaikaissäilytys sekä niiden asettaminen käyttöön vallitsevien tekijänoikeussäännösten puitteissa ei tulisi olemaan helppoa. Uusi tehtävä on vaativa sekä organisatorisesti, teknisesti että taloudellisesti. Kuinka Saksan kansalliskirjasto lähestyy tehtäväänsä?
Saksan kansalliskirjastoa koskevassa laissa kirjaston tehtäväksi määritellään Saksassa julkaistujen julkaisujen hankinta, inventointi, luettelointi ja bibliografinen luokittelu, pitkäaikaissäilytys sekä niiden saattaminen avoimeen käyttöön. Julkaisu tarkoittaa myös ”kirjallista, kuvallista tai äänellistä esitystä, joka saatetaan avoimeen käyttöön aineettomassa muodossa”, ”aineettomassa muodossa olevat julkaisut tarkoittavat kaikkia esityksiä julkisissa verkoissa.” Toimitusvelvollinen on se, ”joka on oikeutettu levittämään julkaisua ja saattamaan sen avoimeen käyttöön ja jonka rekisteröity toimipaikka, kiinteä toimipaikka tai pääasiallinen toimipaikka on Saksassa”. Toimitusvelvollisten tulee toimittaa julkaisut tai antaa kirjaston hakea ne. Laki päättyy avoimeen lausekkeeseen, joka valtuuttaa Saksan liittohallituksen tietyissä tapauksissa rajoittamaan asetuksella tiettyihin luokkiin kuuluvien julkaisujen hankintavelvollisuutta.
Nämä tarkoituksellisesti erittäin yleisiksi jätetyt määräykset tulee lain voimaantulon jälkeen konkretisoida ja soveltaa käytäntöön. Toimitusvelvollisuusmääräys sekä hankintaohjeet ovat vielä työn alla. Samanaikaisesti kehitetään toimintamuotoja, pitkäaikaissäilytyksen teknisiä ratkaisuja, tiedon haravointimenetelmiä (web harvesting) ja esitysformaatteja, toisin sanoen ne sovitetaan Saksan kansalliskirjaston tarpeisiin. Lainsäätäjä ei ole onneksi osoittanut kirjastolle pelkästään (kipeästi kaivattuja) tehtäviä, vaan myös uusia työpaikkoja ja investointivaroja. Tällä hetkellä on käynnissä valinta sopivien työntekijöiden löytämiseksi.
Käyttöoikeudet
Hankinta-, luettelointi- ja arkistointitehtävien ohella Saksan kansalliskirjasto pohtii kysymystä elektronisten julkaisujen käytöstä. Saksan tekijänoikeuslain toisen korin hyväksymisen jälkeen – todennäköisesti kuluvan vuoden lopussa – tekijänoikeuksin suojattujen teosten digitoidun aineiston saatavuus kirjastojen lukusaleissa tullaan järjestämään uudelleen. Jos kirjasto omistaa teoksesta oman kopion, se saa antaa digitoidun aineiston lukusalikäyttöön. Lisäksi siihen tarvitaan oikeudenhaltijan lupa. Elektronisten teosten käyttöoikeuksien hallinta ja omien bibliografisten tiedostojen sekä myyntiportaalien linkittämisstrategiat itse teoksiin oikeudenhaltijoiden palvelimille tulevat yhä tärkeämmiksi. Saksan kansalliskirjasto valmistelee tiivistä yhteistyötä saksalaisten kustantamojen ja kirjakauppiaiden liiton (Börsenverein des Deutschen Buchhandels) Volltextsuche-Onlinen (VTO) kanssa, joka on tämän liiton jäsenilleen kehittämä alan palveluportaali. Portaalin tarkoituksena on tarjota painettujen teosten digitoituja aineistoja sekä alkuperäisiä elektronisia julkaisuja.
Tämän yhteistyön konsepti lähtee siitä, että molemmat osapuolet, sekä kaupalliset kustantamot että julkinen kirjastolaitos, mutta ennen kaikkea kuitenkin käyttäjät, hyötyvät, kun kunkin yhteistyökumppanin vahvuudet yhdistetään. Saksan kansalliskirjasto tuo mukanaan sen kaikki saksalaiset julkaisut vuodesta 1913 lähtien sisältävän elektronisen luettelon ja kokemuksia elektronisten julkaisujen pitkäaikaissäilytyksestä. Saksalaisten kustantamoiden ja kirjakauppiaiden liitto toimittaa portaalin, joka sisältää käyttöoikeuksien hallinnan, laskutusjärjestelmän ja kustantamoiden hyväksymän turvajärjestelmäsuunnitelman. Kustantamot tallentavat julkaisunsa yhteiselle palvelimelle.
Käyttäjät pääsevät palvelimelle eri tavoin joko suorahaulla, suurten maailmanlaajuisten hakukoneiden kautta tai Saksan kansalliskirjaston luettelon, Euroopan kirjaston (The European Library) portaalin tai Euroopan digitaalisen kirjaston (European Digital Library) kautta – lyhentämättömien teosten tarjonta on vain klikkauksen päässä käyttäjästä.
Lisääntynyt tarjonta kasvattaa luonnollisesti käyttäjien vaatimuksia ja odotuksia niiden pienenemisen sijaan. Ruokahalu kasvaa syödessä! Saksan kansalliskirjasto on siksi alkanut kehittää yhdessä saksalaisten kustantamojen kanssa konseptia 1900- ja 2000-luvun kirjallisuuden digitointia varten. Käyttöedellytykset lähes täysin tekijänoikeuksin suojatuille teoksille on luotu yllä kuvatun linkittämissuunnitelman avulla – vielä puuttuvat digitointi, elektroninen sisältö ja etukäteisselvitys käyttöoikeuksista ja yksilöllisesti sovittavista käyttösopimuksista.
Käyttöoikeus- ja saatavuusselvityksen piiriin kuuluu myös vielä ratkaistavana oleva kysymys orvoista teoksista eli sellaisista teoksista, joiden oikeudenhaltijaa ei saada selville edes sidosryhmien välillä sovitun haun tuloksena. Näistä aiotaan keskustella kuluvan vuoden syksyllä. Orvot ja sellaiset teokset, joiden painos on loppunut tai joita ei enää levitetä, ovat Saksan kansalliskirjastossa keskeisessä asemassa, kun on kyse 1900- ja 2000-luvun digitaalisen kirjaston kehittämisestä. Hankinta-, saatavuus- ja arkistointisuunnitelma vastaa joka tapauksessa alkuperäisiä elektronisia julkaisuja koskevaa konseptia, nimittäin teoksen löytämistä elektronisen kirjastoluettelon kautta, niiden saatavuutta VTO-portaalin tai muiden myyntiportaalien kautta joko ilmaiseksi tai maksua vastaan niin kuin oikeudenhaltijoiden kanssa on sovittu, ja digitoidun aineiston pitkäaikaissäilytystä Saksan kansalliskirjaston arkistontijärjestelmässä.
Keskeiset portaalit, olipa kyse sitten kustantamojen kansallisesta portaaliratkaisusta kuten Saksan Volltextsuche-Online, menestyksekkään maailmanlaajuisen hakukoneen kuten Googlen kirjahausta tai European Digital Librarysta – nämä kaikki ovat ihanteellisia yhteistyökumppaneita kansalliskirjastoille, joilla on puolestaan paljon annettavaa myös kyseisille yhteistyökumppaneille kattavien luetteloiden ja kokoelmien ansiosta. Selkeyden luominen julkaisujen tarjoajien ja levittäjien kaoottiseen verkostoon, luotettavuus ja pysyvyys myös pitkällä aikavälillä ja standardien varmistus ovat kaikki kansalliskirjastojen nykyisiä tehtäviä. Ne kirjastot, jotka on viime kuukausien aikana nimetty kansalliskirjastoiksi, suhtautuvat näihin haasteisiin joka tapauksessa vakavasti, yhtä vakavasti kuin niiden sisarorganisaatiot Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa.
Elisabeth Niggemann on Saksan Kansalliskirjaston johtaja
