Näyttelyitä ja tapahtumia kaikille kansalaisille!
Kansalliskirjaston näyttelyt ja kulttuuritapahtumat 2000–2007
Inkeri Pitkäranta
Uusien näyttelytilojen valmistuminen vuonna 2000 merkitsi Kansalliskirjaston näyttelytoiminnalle ratkaisevaa laajentumista. Entisen kahvilan tilalle remontoitu Kansalliskirjaston Galleria, nykyisen kahvilakäytävän vitriinit ja kupolisalin tyhjentyminen vanhoista kortistolaatikoista moninkertaistivat näyttelytilat. Se oli samalla kertaa sekä haaste luovuuteen ja ideointiin että mahdollisuus modernimpaan näyttelytekniikkaan, tilaestetiikkaan, esillepanoon ja ilmaisuun.
Uusien tilojen ja pitkäjänteisen kausiohjelmasuunnittelun myötä Kansalliskirjastosta on kehittynyt monipuolinen kulttuurilaitos, joka kutsuu – ei vain tutkijoita, vaan kaikkia kansalaisia näyttelyihin, luennoille, kirjailijavierailuihin ja konsertteihin. Samalla kävijämäärät ovat moninkertaistuneet Agricola-huoneen aikaisiin näyttelyihin verrattuina. Toiminnan suunnittelun kantavana ajatuksena on ollut, että jokainen kansalainen voisi kokea elämyksen kirjaston ainutlaatuisia kokoelmia esittelevissä näyttelyissä ja istahtaa tuokion kupolisalissa runouden, musiikin tai kirjailijavierailun merkeissä.
Kulttuuritoiminnan suunnittelu – kausiohjelmat
Näyttelytoiminnan ja kulttuuritapahtumien kannalta tärkein kehitysvaihe oli siirtyminen ns. kausiohjelmasuunnitteluun. Ensimmäiset kausiohjelmat, kulttuurikalenterit, ilmestyivät ensin monisteina syksyllä 2001 ja keväällä 2002 ja sitten syksystä 2002 alkaen painettuina nykyisessä haitarimuodossaan taskukoossa. Tiedottamisen ja suuren yleisön tavoittamisen kannalta säännöllisesti ilmestyvä kulttuurikalenteri on toiminnan perusta. Suunniteltu kausiohjelma luo toiminnalle pysyvyyttä, näkyvyyttä ja ennakoitavuutta. Yleisö osaa jo jatkossa odottaa uusia näyttelyitä ja tapahtumia – tottuu siihen, että Kansalliskirjastossa tapahtuu. Kulttuurikalenterin suosio on kasvanut, ja painosmäärää on lisätty vuosi vuodelta. Moni kyselee jo ennakkoon, milloin seuraava esite ilmestyy. Lukuisat seurat ja yhdistykset haluavat lähettää sitä jäsenilleen.
Kausiohjelma edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua ja tarkkaa sopimista näyttelyiden valmistumisten ja tapahtumien aikatauluista. Gallerianäyttelyn huolellinen suunnittelu vie kolme vuotta: idean kypsyminen näkökulmaksi, teemaksi, aineiston valinnaksi ja toteutukseksi. Myöskään laadusta ja tasokkuudesta ei voi tinkiä: Kansalliskirjasto on tiennäyttäjä, millä tavoin arvoaineistot esitellään näyttelyissä. Konservaattorin asiantuntemus on näyttelyiden perusta ja tukipilari. Näyttelyt ovat Kansalliskirjaston näyteikkuna, miten kansallista kulttuuriperintöä käsitellään, säilytetään ja esitellään.
Gallerianäyttelyitä Snellmanista Undergroundiin
Kahdeksan vuoden 2000–2007 aikana Kansalliskirjaston Galleriassa on järjestetty 19 eri näyttelyä. Lisäksi on tuotettu kaksi isoa näyttelyä kupolisaliin: Kirjoituksen lumo keväällä 2003 ja Aarteet vuonna 2005. Kirjoituksen lumo oli koko kirjaston historian suurin näyttelyhaaste. Näyttely tuotettiin Tanskan kuninkaallisesta kirjastosta, jossa se oli ollut edellisenä vuonna esillä. Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm oli nähnyt näyttelyn ja laittoi seuraavaksi minut matkaan tutustumaan siihen. Alkuun tuntui mahdottomalta saada sopimaan valtava näyttelykokonaisuus kupolisaliin, jossa aiemmin ei ollut pidetty suuria näyttelyitä. Mutta kaikki on mahdollista – etenkin jos on rautainen yhteistyökumppani, joksi Kuninkaallinen kirjasto osoittautui. Vieläkin muistelen kiitollisuudella kuninkaallisen kirjaston urhoollista kollegaa, Bent Lerbaek Pederseniä, joka matkasi kuriirina tanskalaisaarteitten kanssa Helsinkiin, oli apuna näyttelyn pystytyksessä ja purkamisessa matkaten taas aarteitten kanssa takaisin. Vasta puhelinsoitto Kööpenhaminaan ja varmistus, että kaikki aarteet olivat turvassa kotona Kuninkaallisessa kirjastossa, soivat minulle mielenrauhan, että hanke oli onnistunut loppuun saakka.
Kirjoituksen lumo -näyttelystä tuli suuri mediajulkisuus ja yleisömenestys – myös sen oheisohjelmisto 11 luennon sarjoineen, joihin kaikki halukkaat eivät mahtuneet sisään. Näyttelyn yhteydessä julkaistiin kirja, CD-ROM, postikortteja, kirjanmerkkejä sekä verkkoteos Nuolenpäistä aakkosiin. Samanaikaisesti näyttelyn kanssa oli galleriassa esillä yhteistyössä Taideteollisen korkeakoulun kanssa tuotettu näyttely CON TEXT Kirjoituksen uudet yhteydet.
Kirjaston omien kokoelmien Aarteet-näyttely kupolisalissa kaksi vuotta myöhemmin oli myös yleisömenestys. Sekä medianäkyvyys että palaute kävijöiltä oli todellakin hyvä: ”Loistava näyttely!” ”Enemmän tätä!” ”Tällainen näyttely on unelmien täyttymys kirjasaralla. Näyttelyluettelo on myös upea.” Esille oli valittu kirjastomme aarteita näkökulmasta: vanhimmat, kauneimmat, ainutlaatuisimmat. Alkuun tuo valintaperusteeni herätti kokoelma-asiantuntijoissamme epäilyä, että valinta oli mahdoton huomioonottaen kirjaston valtavat kokoelmat. Valinnassa ja tekstien kirjoittajina oli mukana myös laaja joukko tutkijoita: prof. Jaakko Frösén, fil.lis. Harry Halén, dos. Tuomas Heikkilä, prof. Markus Brummer-Korvenkontio, tutkijat Anja Inkeri Lehtinen, Ilkka Taitto, Suvi-Päivi Koski, Hindrik Strandberg jne. Syntyi upea kokonaisuus ja julkaisu, joka sisältää tärkeää tietoa kirjastomme aarteista.
Pääosin näyttelyt 2000–2007 on suunniteltu Helsingin yliopiston ja muiden yliopistojen tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Näyttelyissä luodaan uusia tietosisältöjä, joten se informaatio ja tekstisisältö, jota näyttelyssä tarjotaan, tulisi olla viimeisintä tietoa aihepiiristä. Erinomaisena esimerkkinä tästä asiantuntemuksesta on gallerianäyttely ja kiertonäyttely J. V. Snellman – eurooppalainen ajattelija, joka järjestettiin Snellmanin 200-vuotisjuhlavuonna 2006.
Näyttelyn suunnittelutyöryhmässä olivat alansa huippututkijat: dosentti Raimo Savolainen, jolta oli juuri valmistumassa laaja Snellman-elämäkerta ja joka oli toiminut myös Snellmanin koottujen teosten päätoimittajana, tutkija Rainer Knapas, joka kirjoitti juuri teosta Snellman i Europa, filosofi Eero Ojanen, joka oli toiminut kääntäjänä Snellmanin koottujen teosten hankkeessa, saksalainen filosofi Dr. Carola Häntsch, joka oli tehnyt väitöskirjansa Snellmanista sekä rehtori Ilkka Niiniluoto, jonka kanssa työryhmä ryhtyi näyttelyn näkökulmaa ja sisältöä suunnittelemaan.
Ilman tutkijoita ja asiantuntijoita ei olisi myöskään syntynyt näyttelyä SHH Suomalainen underground, joka avattiin Kansalliskirjaston Galleriassa marraskuussa 2006. Idea näyttelyyn syntyi neljä vuotta aiemmin runoilija Jarkko Laineen ja ylikirjastonhoitaja Kai Ekholmin tavatessa kirjastossamme. Kai Ekholm lähetti idean minulle pohdittavaksi. Alkuun hieman haparoituani otin yhteyttä ensin Jarkko Laineeseen ja sen jälkeen taiteilija-kirjailija M. A. Nummiseen, joka osoittautuikin avainhenkilöksi. Hänestä tuli koko näyttelyn sydän ja sielu – myös tie tutkijoiden luo.
Osoittautui, että undergroundista oli tehnyt ensimmäisenä suomalaisena väitöskirjansa vuonna 1991 nykyinen Lapin yliopiston kulttuurihistorian professori Marja Tuominen. Seuraavan underground-aiheisen väitöskirjan teki fil.tri Päivi Arffman vuonna 2004 aiheenaan amerikkalainen underground-sarjakuva. Molemmat väitöskirjat oli tehty Turun yliopistossa. Löytyi vielä yksi tutkimus: fil.lis. Juha Hämäläisen Helsingin yliopiston historian laitoksella paraikaa tekeillä ollut lisensiaatin työ populaarikulttuurin kapinasta ja vastakulttuurisista ilmiöistä 1960–70-luvun Suomessa. Tutkimus valmistui kesällä 2006, ja jatkuu nyt ilmeisesti kohti väitöskirjaa. Näistä kolmesta tutkijasta sekä toimittaja Jukka Lindforsista, tutkija Ilkka Kippolasta ja M. A. Nummisesta muodostui aivan loistava työryhmä.
Aikatauluissa pysyttiin ja Kansalliskirjaston Galleriaan syntyi hätkähdyttävän erilainen näyttely, jonka visuaalisesti loihti näyttelyarkkitehti Marjaana Kinnermä. Yleisöpalautekin sen kertoi: ”Rohkea avaus uudenlaiseen, toiseen tietoon menneestä. Raikas, tervetullut, ennakkoluuloton!” ”Hieno katsaus undergroundista. En tiennyt, että näin paljon oli siihen aikaan levyjä ja julkaisuja. Olin silloin parikymppinen.” ”Mielenkiintoinen, ajankohtainen näyttely. Erinomaisesti tuotu ilmi ug:n luonne ja ilmiön monimuotoisuus. Kulttuuriteko!” ”Tyylikkäästi toteutettu, hyvä valinta sijainnille ”portaat alas = underground!). Monipuolinen. NÄITÄ TARVITAAN!” Kaunein palaute näyttelystä tuli taiteilija-runoilija Mattijuhani Koposelta: ”U-näyttely on parasta mitä taiteilijauralleni on tapahtunut. En koskaan osannut odottaa mitään tällaista ihmis- ja taiteilijanarvoni palauttamista. Olen ikuisesti kiitollinen teille kaikille.”
Näyttelyn yhteydessä käynnistettiin myös keruuhanke: suomalaiset underground-lehdet, -sarjakuvat, -äänitteet ja -käsikirjoitukset Kansalliskirjastoon. Hanke tuotti hyvän tuloksen: puuttuvia aineistoja voitiin täydentää.
Rotundassa ja kahvilassa keittokirjoista Nalle Puhiin
Koska galleria- ja kupolisalinäyttelyiden aikataulut on sovittava kolme vuotta eteenpäin, kahvila- ja Rotunda-näyttelyt suovat mahdollisuuden seurata virtauksia ja ilmassa olevia ajatuksia. Niiden osalta aikataulut sovitaan kausittain. Pienissäkin näyttelyissä on suuri työ: sisällön suunnittelu, tekstit ja aineiston valinta. Olen kannustanut ensikertalaisia näyttelyn sisällön suunnittelijoita aineiston valintatilanteessa, että yksi eksponaatti voi edustaa tuhatta eri teosta – ei se määrä, vaan se valinta. Näyttelynteko on aina valintaa. Pienikin näyttely on merkittävä; se voi saada jopa suurempaa medianäkyvyyttä ja yleisökiinnostusta kuin isot näyttelyt. Näin on käynyt mm. Keittokirjoja, Kehdosta hautaan – kirkon kautta ja Kiila ry 70 vuotta ja -näyttelyiden kohdalla.
Rotundaan ja kahvilaan on järjestetty 9–14 uutta näyttelyä vuosittain, eli yhteensä noin 90 näyttelyä vuosina 2000–2007. Näyttelyiden aiheet ovat olleet niin kansallisia kuin kansainvälisiä. Mottona on ollut: kaikkea löytyy Kansalliskirjaston kokoelmista. Aiheet ovat vaihdelleet keittokirjoista tanssikirjoihin, Pekka Puupäästä purjehdukseen ja Nalle Puhiin. Tarkoituksena on ollut esitellä mahdollisimman monipuolisesti kirjaston kokoelmia. Esillä on ollut portugalilaista, slovenialaista, italialaista, espanjalaista, virolaista ja venäläistä kirjallisuutta. On vietetty kirjailijajuhlavuosia näyttelyin niin Eino Leinon, Pentti Haanpään, Minna Canthin ja Göran Schildtin – kuin myös Victor Hugon, Pablo Nerudan, Henrik Ibsenin ja Hans Christian Andersenin merkeissä. Musiikin osalta näyttelyaiheina ovat olleet: Georg Malmstén 100 vuotta, Toivo ja Alma Kuula, Einari Marvia, Jaakko Salo, Jean Sibelius, Sylvian joululaulu 150 vuotta, Sulasol 80 & 85 vuotta. Vuoden vakionäyttelyitä ovat keväisin julkistetut Kirjavaliot yhteistyössä Suomen kirjataiteen komitean kanssa ja Vuoden Puupäähattu-palkittu Suomen sarjakuvaseuran kanssa.
Näyttelyitä on järjestetty paitsi yksittäisten tutkijoiden, myös kulttuurilaitosten, seurojen, yhdistysten ja suurlähetystöjen kanssa – kuten SKS, Slovenia-seura, Espanjan suurlähetystö, Istituto Italiano di Cultura, Suomi-Chile-seura, Suomen dekkariseura, Suomen sarjakuvaseura, Kirkkohallitus, ESO, Helsingin yliopiston teatteritieteen oppiaine, taidehistorian oppiaine, Kiila ry., Christine ja Göran Schildtin säätiö, Tanssin tiedotuskeskus, Museolaiva Pommern, Sulasol, Unkarin, Viron ja Ruotsin kansalliskirjastot, FILI jne. Yhteistyökumppaneiden laaja kirjo on merkinnyt samalla myös kulttuuritoiminnan verkostoitumista monille eri tahoille.
Kun katselee kulttuurikalentereita, ihmettelee, miten ja millä ajalla näyttelyt syntyivät? Jokainen niistä on ollut ilon aihe: niistä viriää valtava kiitollisuus kaikkia yhteistyökumppaneita kohtaan. On todella ollut antoisaa tehdä erilaisten tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa näyttelyitä. Sehän on sitä luovaa työtä, jossa koetaan tuntemuksia epäuskosta uskoon. Työtä se on ja aikaa se vie. Mutta kaikki tekijät ovat riemastuneet lopputuloksesta: näyttely syntyi ja aikataulussa! Lopputulos aina ratkaisee.
Kiertonäyttelyitä, verkkoteoksia, julkaisuja
Valtakunnallinen ja kansainvälinen kiertonäyttelytoiminta on huomattavasti vilkastunut 2000-luvulta alkaen. Koska gallerianäyttelyiden seinäplanssit on suunniteltu jo ennakoiden niiden jatkokäyttöä, monet niistä ovat jatkaneet matkaansa kiertonäyttelyinä, kuten Ex insula lux, Suomalainen äänilevy 100 vuotta, Suomalainen maisema ja ABC – Lukeminen esivallan palveluksessa. Valtakunnallinen kysyntä kaupunginkirjastoihin ja yliopistokirjastoihin on kasvanut tarjonnan myötä. Monet näyttelyistä ovat olleet esillä myös Tukholman Suomi-instituutin kirjastossa ja viime vuosina etenkin Saksassa. Suomen Saksan-instituutin johtajan Marjaliisa Hentilän kanssa yhteistyö on ollut todella erinomaista. Jo kolme näyttelyä on lähtenyt kiertämään instituutin kautta eri puolille Saksaa: ABC, Snellman ja Agricola.
Erillisiä valtakunnallisia ja kansainvälisiä kiertonäyttelyitä on tuotettu kolme: Runeberg-kiertonäyttely 2004 yhteistyössä SLS:n kanssa, J. V. Snellman -kiertonäyttely 2006 ja Agricola-juhlavuoden kiertonäyttely 2007. Snellman- ja Agricola-näyttelyistä tehtiin kaksi eri kieliversiota (suomi-ruotsi ja saksa-suomi). Agricola-näyttely oli esillä mm. Wittenbergin Raathausissa viime kesänä. Snellman-näyttely kiersi Saksan lisäksi myös Unkarissa, Virossa, Latviassa, Ruotsissa ja Venäjällä.
Verkkonäyttelyitä on tuotettu kolme. Ensimmäisenä valmistui Kirjoituksen lumo -näyttelyyn liitty-nyt Nuolenpäistä aakkosiin, jonka asiantuntijoina olivat prof. Tapani Harviainen ja fil.lis. Harry Halén ja visuaalisena suunnittelijana Sanna Järvinen. Hankkeen kruunasi verkkoteoksen voittama kultapalkinto Media & Message -kilpailussa 2003. Alma ja Toivo Kuulan elämästä kertova multimediateos Ammi ja Toivo ilmestyi syksyllä 2004. Teoksen suunnitteli työryhmä: Sari Koskinen, Outi Mansikkamäki, Johannes Raumonen ja Niina Tamminiemi. Tammikuussa 2006 ilmestyi kokoelma-asiantuntijan, fil.maist. Sirkka Havun käsikirjoittama Kiehtova kirja – käsinpainetun kirjan taidehistoriaa, jonka layoutin suunnitteli Sanna Järvinen. Teos esittelee kuvin ja sanoin kirjan-painamisen, kirjaintyyppien ja kuvituksen kehitystä kirjapainon keksimisestä lähtein 1700-luvun loppuun.
Näyttelyjulkaisut ovat tärkeitä paitsi tutkijoiden ja asiantuntijoiden syventävien artikkelien ja uusien tietosisältöjen julkaisemisessa, myös kirjaston kokoelmien tunnetuksi tekemisessä. Sarja Kansalliskirjaston Gallerian julkaisuja alkoi ilmestyi vuonna 2002. Ensimmäinen julkaisu oli Suomalainen maisema, joka sisältää samannimisen gallerianäyttelyn asiantuntijoiden artikkeleita. Sarjan numero 10 ilmestyi tänä vuonna: Fennica-kokoelmaa esittelevä Agricolasta Aku Ankkaan -kirja, joka samalla juhlistaa vapaakappaleoikeuden 300-vuotisjuhlavuotta. Sarjan toimitustyö muiden töiden ohessa on kyllä ollut melkoinen urakka – mutta yhdestäkään en luopuisi, niin paljon iloa nuo kirjat ovat myös tuoneet. Julkaisujen hienon layoutin on suunnitellut graafikko Marjaana Kinnermä. Ulko-asuun on kannattanut panostaa – siitä oivana esimerkkinä Eurooppalainen Monrepos -kirja, jonka kauniista layoutista ja kuvituksesta kiinnostuttiin ulkoministeriössä niin paljon, että kirjasta on tulossa uutena versiona ranskannos Suomen kulttuurin Ranska-vuonna 2008.
Kupolisali soi!
Kun tulin töihin Helsingin yliopiston kirjastoon, nykyiseen Kansalliskirjastoon vuonna 1991, kirjasto ei soinut. Koska itse olin konsertti- ja tiedotustoimiston päällikkönä Sibelius-Akatemiassa käynnistänyt opiskelijakonserttien viennin kirjastoihin, museoihin ja taidegallerioihin, minulle oli uutta, että tämä kirjasto ei saanut soida, koska se oli ”hiljainen paikka vain tutkijoille”. Tutkijoita ei saanut ärsyttää. Ymmärrän kyllä, että hiljaisuutta tulee kunnioittaa, mutta muutaman jos kerran vuodessa järjestää tunnin konsertin, eihän se voi tutkimustyötä häiritä. Sitä paitsi kirjastolla on maamme laajimmat musiikkikokoelmat: sävellyskäsikirjoitukset, painetut nuotit, kansallinen äänitearkisto. – Täytyyhän kirjaston myös soida!
Ensin soi Rotunda! Rotunda soi -kävelykonsertti järjestettiin yhteistyössä Helsingin yliopiston Pro-fessorinrouvat ry:n kanssa 21.11.1993. Konsertti ei ollut yleisölle avoin, vaan ns. kutsuvieraskonsertti Helsingin yliopiston professoreille. Konserttiohjelma liittyi Rotundassa olevaan näyttelyyn Kiehtovat sävelkannet. Ideana oli, että vanhat kauniit nuotinkannet avautuvat soimaan. Suunnittelin ohjelman yhteistyössä Sibelius-Akatemian kanssa ja juonsin konsertin. Rotunda soi upeasti! Kutsuvieraat olivat innoissaan. Konserttiin oli lainattu piano Sibelius-Akatemiasta, koska kirjastolla oli tuolloin vain sähköpiano musiikkikirjastossa. Siitä virisikin uusi hanke: kupolisaliin flyygeli! Professorinrouvista tuli hyvä kumppani, joka keräsi rahaa ja järjesti kupolisaliin ”flyygelitanssiaiset”. Niin saatiin kupolisaliin flyygeli syksyllä 2001.
Sitten alkoi kupolisali soida – ja se jos mikään soi upeasti, hurmaavasti, mahtavasti! Ja yleisö kuuntelee aina yhtä hartaan kiitollisena: mikä ihana sali. Viimeisimpiä elämyksiä tänä vuonna ovat olleet kuuden Sulasol-kuorokonsertin sarja sekä Sibelius-konsertti lokakuussa. Helsingin Sulasolin piirin kanssa yhteistyössä järjestetyt kuorokonsertit liittyivät Rotundassa olevaan Suomi soi ja laulaa! Sulasol 80 & 85 vuotta -näyttelyyn. Sibeliuksen koottujen teosten lähteillä -näyttelyyn liittyvä Sibelius-konsertti puolestaan järjestettiin yhteistyössä Helsingin ammattikorkeakoulun Stadian musiikin koulutusohjelman kanssa. Esiintyjinä olivat Helsinki Camerata -orkesteri kapellimestari Pekka Helasvuon johdolla, Stadian nuoret solistit sekä Svartsjukans nätter -melodraaman lausujana itse Lasse Pöysti! Kupolisali täyttyi jo kohta ovien avauduttua, eivätkä kaikki halukkaat valitettavasti mahtuneet konserttiin.
Vaan on jonotettu kupolisalikonsertteihin ennenkin – jopa senaatintorille saakka, kuten Suomalainen äänilevy 100 vuotta -näyttelyn yhteydessä järjestettyyn konserttiin 7.11.2001. Konsertin otsikkona oli Järjen veit ja minusta orjan teit, ja esiintyjinä olivat: Annikki Tähti, Mika Pohjonen, Jussi Raittinen & The Boys, Kari Lindqvist & Nostalgia-orkesteri. Ohjelman suunnitteli ja juonsi Maarit Niiniluoto. Kun valtavat äänenvahvistinlaitteet roudattiin kupolisaliin, silloinen ylikirjastonhoitaja Esko Häkli kertoi pelänneensä, että kupolin kattokoristeet karisevat. Eivät karisseet. Eivät karisseet viime syksynäkään, kun kupolisalissa kajahti: Rock on rajaton riemu! Gallerian Underground-näyttelyyn liittyvässä konsertissa esiintyivät M. A. Numminen ja Underground Rock Orchestra: Jukka Orma ja Antero Jakoila, kitarat, Pedro Hietanen, piano, Harri Merilahti, basso ja Tomi Parkkonen, rummut. Jonoa piisasi Kansalliskirjaston edestä Senaatintorille asti.
Joulun tuo Kansalliskirjastoon tullessaan Länsi-Helsingin Kamariorkesterin joulukonsertti – niin tänäkin vuonna. Länsi-Helsingin musiikkiopisto on ollut kirjaston pitkäaikaisin konserttiyhteistyökumppani aina vuodesta 2002 alkaen ja tarjonnut monenlaisia konserttielämyksiä. Niin luovuutta kuin kokeilunhalua Länsi-Helsingin musiikkiopistossa riittää. Siitä oli oivana osoituksena Rotundan 100-vuotiskonsertti, jossa Gustaf Nyströmin luomus todella saatiin joka kerroksesta soimaan akustisena tilana.
Kansalliskirjasto – kohtauspaikka
Konserttien lisäksi näyttelyiden yhteydessä on järjestetty 2000–2007 monenlaisia tapahtumia, vuo-sittain 25–40: luentosarjoja, joissa näyttelyiden tutkijat ja asiantuntijat ovat esiintyneet, seminaareja, paneelikeskusteluita, kirjailijavierailuita, filosofidialogeja, runotuokioita, yhteislaulutilaisuuksia – kuten tänä vuonna Maakuntalaulut, jonka juonsi professori Reijo Pajamo. Tammikuussa 2007 jär-jestettiin Nalle Puh -näyttelyn yhteyteen lasten tapahtuma: ”Tule ja tutustu Kansalliskirjastoon! Ota rakkain nallesi mukaan!” Mikään ei ole ollut niin liikuttavaa, kuin nähdä kupolisali täynnä pieniä lapsia omine nalleineen katsomassa ja osallistumassa Mysteeri-teatterin esitykseen. Lapsistahan se alkaa ja heidän vanhemmistaan tulla tutuksi Kansalliskirjaston kanssa. Kansallisten kulttuurilaitosten pedagoginen yhteishanke Kulttuurin laajakaista, jota tässä lehdessä esittelee lähemmin Päivi Wiljanen, jatkaa työtä yläasteen oppilaiden ja lukiolaisten kanssa.
Runotuokiot lähtivät liikkeelle Runeberg-näyttelyn yhteydessä järjestetystä 11 runotuokion sarjasta, jonka koosti ja juonsi professori Teivas Oksala. Sarja järjestettiin yhteistyössä Suomen Lausujain Liiton kanssa, ja se esitettiin runomaratonina Taiteiden yössä 2004. Sen jälkeen runotuokioita on järjestetty Neruda-, Kiila- ja Oodi suomalaiselle työlle -näyttelyiden yhteyteen. Kirjailijavieraina ovat 2001 alkaen olleet näyttelyaiheisiin liittyen: Hannele Huovi, Kaari Utrio, Kristina Carlson, Heikki Turunen, Hannu Mäkelä, Virpi Hämeen-Anttila, M. A. Numminen, Risto Ahti, Torsti Lehti-nen, Pentti Saaritsa, Heidi Liehu, Tuulaliina Varis, Claes Andersson, Markku Into ja Leena Krohn.
Kansalliskirjaston tulevaisuuden näkymänä on myös digitaalinen kirjasto, jolloin tutkijat ja kansalaiset voivat tutkia yhä kasvavaa määrää julkaisuja työhuoneissaan tai kotonaan verkon kautta päätteiden äärellä. Se saattaa merkitä sitä, että kirjastorakennuksessa kävijöiden määrä vähenee. Mutta ehkä samalla kansalaisten vuorovaikutustarpeet kasvavat. Kuka nyt jaksaisi aina istua päätteen äärellä yksinään? Eikä virtuaalinen todellisuus koskaan korvaa reaalitodellisuutta: ihmistä puhumassa luennolla, soittamassa konsertissa – puhumattakaan itse kirjasta esineenä. Nähdä Kansalliskirjaston vanhin kokonainen kirja Rabanus Mauruksen De sermonum proprietate sive opus universo vuodelta 1467 tai Christoph Fischerin kaunis hartauskirja tai Agricolan Abc-kiria, tuo todella vaatimattoman näköinen, mutta suomalaisen kirjakulttuurin kannalta merkittävä teos. Vaikkei voisi koskettaakaan, vaan nähdä näyttelyssä vitriinissä. Uskon, että Kansalliskirjaston näyttelytoiminnan merkitys tulee digitaalisella aikakaudella entistäänkin kasvamaan. Ja kupolisali kajahtaa yhä useammin: kansa kerääntyy näyttelyihin, luennoille, konsertteihin – keskustelemaan, kohtaamaan ja ihailemaan vanhojen kirjojen kauneutta.
Inkeri Pitkäranta on Kansalliskirjaston näyttelykoordinaattori
Kansalliskirjaston Galleria näyttelyitä:
Vuonna 2000
Kun sävellän, niin maalaan. Erkki Melartin – monipuolinen taiteilijapersoonallisuus.
Tiedenaisia. Suomalaisia tiedenaisia eilen ja tänään.
Suomi tieteen Euroopassa.
Vuonna 2001
Taikaportti. Lastenkirjanäyttely.
Ex insula lux – valoa saarelta. Pyhimyksiä Suomen keskiajassa.
Sävel soi syömmessäin. Suomalainen äänilevy 100 vuotta.
Vuonna 2002
Saksalainen kirja Monrepos´n kirjastossa.
Suomalainen maisema.
ABC – Lukeminen esivallan palveluksessa.
2003
Kirjoituksen lumo. Kansainvälinen näyttely Tanskan kuninkaallisesta kirjastosta.
kupolisalissa.
CON TEXT. Kirjoituksen uudet yhteydet. Galleriassa.
Eurooppalainen ja suomalainen Pietari. Pietari 300 vuotta.
Pyhä Birgitta ja Suomi. Birgitta 700 vuotta.
2004
Laulu liitää yli meren maan. J. L. Runeberg 200 vuotta. Yhteistyössä SLS:n kanssa.
Suomalaiset filosofit maailmalla – maailman filosofit Suomessa. Yhteistyössä Helsingin yliopiston filosofian laitosten ja Suomen Filosofisen Yhdistyksen kanssa.
2005
Aarteet. Vanhimmat, kauneimmat, ainutlaatuisimmat kansalliskirjaston kokoelmista. Kupolisalissa. Rinascimento Virtuale. Palimpsesti-projektin loppunäyttely. Tieteen tulo Suomeen keskiajalla. Galleriassa.
2006
J. V. Snellman – eurooppalainen ajattelija. J. V. Snellman 200 vuotta.
Eurooppalainen Monrepos.
SHH! Suomalainen underground.
2007
Agricolasta Aku Ankkaan. Kaikki tallella kansalliskokoelmassa! Vapaakappalelaki 300 vuotta.
Rakas vihattu Ateena! Otteita suomalaisen tutkijan Wilhelm Laguksen elämästä. Yhteistyössä Suomen Ateenan-instituutin kanssa.
