Linnén teoksia Kansalliskirjastossa
Anto Leikola
Varhaisimman painotuotteensa Carl Linnaeus julkaisi matkustettuaan 1735 Alankomaihin, missä hän väitteli lääketieteen tohtoriksi pienessä Harderwijkin yliopistossa toisintokuumetta koskevalla tutkielmalla. Mutta hänellä oli laukussaan joukko tärkeämpiä käsikirjoituksia, joita hän pystyi painattamaan seuraavina vuosina asuessaan Leydenissa ja muualla Hollannissa.
Näistä teoksista keskeisin oli Systema Naturae, ”Luonnon järjestelmä”, vain 16 foliosivua käsittänyt kirja, oikeastaan taulukkokokoelma, jossa eläin-, kasvi- ja kivikunnan tunnetut lajit oli järjestetty luokkiin, lahkoihin ja sukuihin; kasvien osalta järjestelmä perustui kukan heteiden ja emien lukumäärään. Linné laajensi teostaan uusissa painoksissa koko ikänsä, niin että hänen kuoltuaan ilmestynyt 13. painos käsitti jo 6257 sivua. Teos herätti suurta kiinnostusta koko Euroopan luonnontutkijoiden parissa, ja se käännettiin latinasta mm. ranskaksi, saksaksi ja ruotsiksi; viimeksi mainitun käännöksen teki ”Suomen lääketieteen isänä” tunnettu Linnén oppilas Johan Haartman.
Linnén muut Alankomaissa 1730-luvulla painetut teokset olivat paljolti Systeman perusteluja ja toistoja, kuten Bibliotheca botanica, Fundamenta botanica, Critica botanica, Genera plantarum, Classes plantarum. Myös Flora Lapponica, esitys vuoden 1732 Lapinmatkalta löytyneistä kasveista ja muustakin Lappia koskevasta, kuului Alankomaiden aikaan, samoin Hortus Cliffortianus, suurenmoinen kuvaus varakkaan pankkiirin George Cliffordin puutarhasta, jonka johtajana Linné toimi pitkään.
Linné palasi kotimaahan 1738, toimi jonkin aika amiraliteetin lääkärinä Tukholmassa ja siirtyi 1741 kasvitieteen professoriksi Upsalaan. Tämän vuosikymmenen tuotantoa olivat tärkeät käsikirjat Ruotsin valtakunnan kasveista ja eläimistä, Flora svecica ja Fauna svecica. 1740-luvulla Linné teki myös valtakunnan säätyjen toimeksiannosta kolme tutkimusmatkaa Ruotsin eteläisiin osiin: Öölantiin ja Gotlantiin, Länsigöötanmaalle sekä Skooneen, joista kaikista hän laati tarkan matkakertomuksen. Niistä on otettu uusia painoksia vielä 1900-luvulla, samoin kuin omana aikanaan käsikirjoituksiksi jääneistä mutta 1800-luvulla painetuista Taalainmaan ja Lapin kuvauksista.
Varsin kiinnostava joukko Linnén kirjoituksia sisältyy kokoelmaan, joka sai nimekseen Amoenitates academicae, ”Akateemisia huvituksia”. Se käsittää kolmena niteenä useita kymmeniä lyhyitä tutkielmia ”luonnontieteen, lääketieteen ja kasvitieteen” aloilta, jotka enimmäkseen oli julkaistu Linnén oppilaiden väitöskirjoina mutta ajan tavan mukaan olivat paljolti professorin itsensä kirjoittamia. Samaan ryhmään voidaan lukea muutama laajempi tutkielma, kuten Oeconomia naturae, ”Luonnon taloudesta”, ja eräät Linnén pitämät puheet, joissa niin ikään pohditaan luonnon merkillisyyksiä ja Luojan luontoon asettamaa suurenmoista järjestystä. Linnén ajattelu oli paljolti vanhakantaista, raamatullista ja aristotelista, mutta toisaalta hänen mietteensä esimerkiksi luonnon tasapainosta ennakoivat myöhempää ekologiaa.
Linnén teoksia oli aikoinaan paljonkin Turun akatemiassa, olihan siellä professoreina monia hänen ystäviään ja oppilaitaan: Johan Browallius, C. F. Mennander, Pehr Kalm, Johan Haartman ym. Kansalliskirjaston nykyisessä kokoelmassa on kymmenittäin Linnén teosten laitoksia, mm. Turun palosta säästynyt Flora svecica (2.p.1755); Systema Naturaen 1. painos puolestaan kuuluu Nordenskiöldin kokoelmaan.
Anto Leikola
