Menneen maailman jäljillä J. J. Tikkasen arkistoissa

Johanna Vakkari

Lähteet:

1 Suomen Muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja, 114, Helsinki 2007.

2 Tikkanen. J. J., Finska Konstföreningen 1846-1896, 1896. Helsingfors.

3 Suomenkielinen ensimmäinen versio Kuvaamataiteet uudemmalla ajalla, ilmestyi vuonna 1910. Ruotsiksi ilmestyi laajennettu ja päivitetty painos, Konsthistoria; Måleri och Skulptur från fornkristna tider till våra dagar vuonna 1925. Vastaava versio julkaistiin suomeksi paria vuotta myöhemmin, 1927 nimellä Taidehistoria; Maalaus ja kuvanveisto muinaiskristillisistä ajoista meidän päiviimme

4 Sirén, Osvald, Johan Jakob Tikkanen som konsthistoriker, 1933. Helsingfors; Ringbom, Sixten, Art History in Finland before 1920, 1986, Helsinki.

5 Lilius, Henrik, Tutkimustraditio Suomen taidehistorian kirjoituksessa, Perinteet ja tulevaisuus: Suomen tieteen ulottuvuuksia. toim. Paavo Hohti, 1983. Porvoo - Helsinki - Juva, 247-262; Reitala, AimoTaidehistoria, Suomen tieteen historia, 2, Humanistiset ja yhteiskuntatieteet, 2000. Porvoo - Helsinki - Juva, 325-353.

6 Ks. Borenius, Tancred, J. J. Tikkanen som vetenskapsman, Finsk Tidskrift, 109, 1930, 375-38; Okkonen, Onni. 1930, "J. J. Tikkanen in memoriam." Suomen Taideyhdistyksen vuosijulkaisu 1930, 8-11; Willebrandt, Reinhold von, J. J. Tikkanen, Finsk Tidskrift, 109, 1930, 1-11. Viime aikoina Tikkasesta on ilmestynyt seuraavat artikkelit: Murtti, Liisa, Piirteitä J. J. Tikkasen taidenäkemyksestä, Kirjoituksia taiteesta, Suomalaista kuvataidekritiikkiä. Toim. Ulla Vihanta ja Hanna-Leena Paloposki, 1997. Helsinki, 9-27; Knapas, Rainer, J. J. Tikkanen, Totuuden nimessä. Kaksitoista merkittävää Suomen Tiedeseuran jäsentä, toim. Per Schybergson, SPHINX, Sarja B, lisäjulkaisu, 1998, 75-89.

7 Vakkari, Johanna, Taiteilijaksi vai tiedemieheksi: J. J. Tikkasen vaellusvuodet, Volare: intohimona kuvataide, juhlakirja Jukka Ervamaalle. Taidehistoriallisia tutkimuksia, 26, toim. Anne Aurasmaa, 2003. Helsinki, 258-283. J. J. Tikkasta taiteilijana valaisi Helsingin Taidehallin vuonna 1935 järjestämä pieni muistonäyttely, josta Sigrid Schauman kirjoitti merkittävän arvostelun. - S.[chauman, Sigrid], J. J. Tikkanen som målare", SvPr 14.9.1935. Tämä on laajin Tikkasen taiteellista tuotantoa koskeva kirjoitus ennen artikkeliani ja väitöskirjaani.

8 Estladerille saapuneita kirjeitä (SLSA 252) on kaikkiaan yli 2500 ja hänen lähettämiään (SLSA 181) n. 380. Tämä kirjeenvaihto koskee muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta suomalaista ja pohjoismaista sivistyneistöä. Estlanderin sukuarkisto (SLSA 670) on erityisen tärkeä Estlanderin opetus- ja tutkimustoiminnan vuoksi, sillä se sisältää hänen käsikirjoituksiaan, luentomuistiinpanojaan, puheitaan, opetusmateriaalin hankintaan liittyvää aineistoa ja paljon muuta.

9 HYK Coll. 242.

10 SLSA 820. Näistä erityisen informatiivisia alkuvaiheiden kannalta ovat olleet isoäidille Carolina Tengströmille, serkulle Robert Castrénille, langolle Magnus Schybergsonille ja opiskelutoverille Robert Willebrandtille osoitetut.

11 J. J. Tikkasen kirje C. G. Estlanderille 3.9.1886 ( SLSA 252).

12 Tikkasen luonnoskirjoissa voi havaita selkeän muutoksen tutkijan uran alkuvaiheista myöhäisempään kauteen: mitä pidemmälle hän kehittyi tutkijana, sitä laajemmiksi kasvoivat kuvia kommentoivat tekstiosuudet. Pikakirjoitusta harrastettiin Suomessa innokkaasti 1800-luvun jälkipuoliskolla. Tikkanen käytti sitä apunaan opiskeluajoista lähtien kautta elämänsä. Käytössä oli saksalaisen Gabelbergerin luoma systeemi, josta tehtiin sovellutukset sekä ruotsin että suomen kielelle.