Menneen maailman jäljillä J. J. Tikkasen arkistoissa
Johanna Vakkari
Väitöskirjani Focus on Form - J. J. Tikkanen, Giotto and Art Research in the 19th Century (2007) käsittelee Suomen ensimmäisen taidehistorian professori Johan Jakob Tikkasen (1857-1930) tieteellistä tuotantoa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kansainvälisessä yhteydessä sekä hänen merkitystään taidehistoriallisen tutkimuksen uranuurtajana.[1] Tikkanen oli tutkimuskohteena kiinnostava jo monien tieteellisten ja kulttuuristen ansioittensa vuoksi, mutta myös siitä syystä, että hän jätti jälkeensä useita suuria arkistokokonaisuuksia, joiden pohjalta hänen toimintaansa ja ajatteluaan on ollut mahdollista seurata lähietäisyydeltä.
J. J. Tikkanen tiedemiehenä ja kulttuurivaikuttajana
Yli 40-vuotisen opettajan uransa aikana J. J. Tikkanen muokkasi taidehistorian Suomessa yliopistolliseksi oppiaineeksi keskieurooppalaisten esimerkkien mukaan. Hänen varhaisista oppilaistaan Osvald Sirén (1879-1966) ja Tancred Borenius (1885-1948) loivat menestyksekkään kansainvälisen uran ja Onni Okkosesta (1886- 1962) tuli hänen seuraajansa Helsingin yliopiston taidehistorian professorina. Tikkanen teki myös merkittävän elämäntyön oman aikansa suomalaisen taiteen parissa, kirjoittaen taidekritiikkiä päivälehtiin, julkaisemalla kirjoja sekä tieteellisiä artikkeleita oman maansa nykytaiteesta ja ennen kaikkea toimimalla 35 vuotta Suomen Taideyhdistyksessä, ensin sihteerinä ja lopuksi puheenjohtajana. Hän oli yhteydessä koko maan taiteilijakenttään ja osallistui päätöksiin apurahojen myöntämisestä sekä Suomen Taideyhdistyksen kokoelmien hankinnoista, jotka loivat pohjan Suomen tulevalle kansallisgallerialle. Hänellä oli suuri vaikutus maan taideelämään, sillä hän saattoi tukea arvostamiaan taidesuuntauksia ja taiteilijoita sekä kriitikon että kokoelman muodostajan ominaisuudessa.
Vuonna 1896 ilmestyneellä historiikillaan Suomen Taideyhdistyksen toiminnasta ensimmäisten 50 vuoden ajalta, Tikkanen tuli samalla vaikuttaneeksi pysyvästi siihen, kuinka suomalainen 1800-luvun jälkipuolen taide-elämä on myöhemmin ymmärretty.[2] Lisäksi hänellä oli lukuisia Suomen taide- ja kulttuurielämään liittyneitä luottamustehtäviä. Tällainen tilanne, jossa yhdelle ihmiselle keräytyy varsin paljon valtaa ja vastuuta ei tietenkään ollut edes eurooppalaisittain katsottuna poikkeuksellinen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, jolloin aktiivisten toimijoiden määrä taidehistorian kentällä oli yhä suhteellisen pieni. Tutkijana Tikkasen pääasiallinen kiinnostuksen kohde oli alusta lähtien vanha eurooppalainen taide, erityisesti keskiaika mutta jossain määrin myös renessanssi. Hän kirjoitti lisäksi yleisteoksen Euroopan kuvataiteiden historiasta varhaiskeskiajalta omaan aikaansa.[3] Hänen yli 70 tieteellisestä julkaisustaan kaksi kolmasosaa käsittelee ulkomaista tai yleistä taidehistoriaa ja keskeisimmät niistä on kirjoitettu saksaksi.
< edellinen sivu | seuraava sivu >
