Estetiikkaa ja kirjallisuudentutkimusta arkistojen kätköissä

Oiva Kuisma

Alexander Blomqvistin toteutumaton kirjahanke

Vuonna 1852 Suomen Keisarilliseen Aleksanterin- yliopistoon perustettiin uusi oppiala: estetik och nyare litteratur (estetiikka ja nykyiskansain kirjallisuus). Ensimmäiseksi professoriksi valittiin monipuolinen kulttuuripersoona Fredrik Cygnaeus, joka astui virkaansa 1854. (Mainittakoon, että alkanut vuosi 2007 on Cygnaeuksen juhlavuosi: hänen syntymästään tulee kuluneeksi 200 vuotta.) Uutta oppituolia ei kuitenkaan perustettu tyhjän varaan, sillä estetiikka ja kirjallisuusharrastukset olivat olleet hyvässä nousussa jo 1830-luvulta lähtien. Kulttuurisesti näkyvää työtään tekivät jo esimerkiksi Lönnrot, Runeberg ja Snellman, joten mikään ihme ei ole, että yleisemminkin alettiin keskustella runouden, kirjallisuuden, taiteen ja kauneuden kysymyksistä. Yliopistollisella tasolla näitä kysymyksiä tarkasteltiin perinteiseen tapaan kreikkalaisen ja roomalaisen kirjallisuuden opetuksen yhteydessä ja modernimpaan tapaan oppihistorian (historia litteraria) opetuksessa. Tässä suhteessa erityisen merkittävä rooli oli Alexander Blomqvistilla (1796-1848), joka työuransa aikana ehti toimi yliopiston kirjastonhoitajana, oppihistorioitsijana ja Suomen virallisen lehden Finlands Allmänna Tidning toimittajana. Tuohon aikaan yliopiston kirjastonhoitajan ja oppihistorian virat oli kytketty toisiinsa, mutta pääosan professorivuosistaan 1838-1848 Blomqvist saattoi käyttää oppihistoriaan, sillä kirjastoasioista vastasi vuoteen 1845 asti F. W. Pipping.

Oppialana historia litteraria on erittäin laaja, sillä periaatteessa se kattaa kaikkien kirjoitettujen tieteenalojen historiat matematiikasta teolo giaan. Vaatimattomimmillaan oppihistorian opetus oli eri tieteenalojen kirjallisten lähteiden esittelyä ja siksi se sopi sivutoimeksi kirjastonhoitajille, joiden tehtäviin jo muutenkin kuului paikallisten kirjastojen resurssien esittely opiskeleville nuorille. Viimeistään 1800-luvulle tultaessa jouduttiin kuitenkin tunnustamaan se tosiasia, että syvällisemmässä mielessä kukaan yksittäinen henkilö ei voinut olla niin monioppinut että kykenisi hallitsemaan kaikkien tieteenalojen historioita tai edes kaikkien luonnontieteiden tai kulttuuritieteiden historioita. Käytännössä monet tieteenalat klassillisesta filologiasta filosofiaan ja matematiikasta kemiaan olivat kehittyneet niin teknisiksi ja/tai lähdeaineistoiltaan suuriksi, että niiden historiaakin pystyivät hallitsemaan vain alojensa omat asiantuntijat. Tästä johtuen universaali oppihistoria alkoi kaventua erikoisalojen oppihistoriaksi tai, kuten kävi esimerkiksi Suomessa, oppihistoria alkoi estetisoitua eli muuttua kirjallisuudenhistoriaksi, kaunokirjallisuuden historiaksi.

Alexander Blomqvistin professorikaudella oppihistoria estetisoitui kahdessakin merkityksessä: ensiksikin kirjallisuutta alettiin enenevässä määrin tutkia esteettisten arvojen valossa; ja toiseksi, alettiin tutkia myös itse esteettisiä arvoja samoin kuin muitakin esteettisiä kysymyksiä. Blomqvistin kiinnostuksesta kaunokirjallisuuteen ja estetiikkaan kertovat sekä hänen julkaisemansa kaksi latinankielistä opinnäytetyötä, dissertaatiota (joista toinen suomennettu 1996), että ennen kaikkea hänen luentokäsikirjoituksensa, joita säilytetään Kansalliskirjaston laajassa Blomqvist-kokoelmassa. Julkaistujen ja julkaisemattomien samanaiheisten kirjoitusten määrällinen suhde A4-mittayksikköön muutettuna on suurin piirtein 100:2000. Laskennallinen ero on siis todella suuri, yhden suhde kahteenkymmeneen, mikä luonnostaan herättää kysymyksen, palautuuko tämä laskennallinen ero laadun ja määrän väliseksi eroksi. Tähän voidaan vastata, että kyse ei ole pelkästään laadullisesta erosta, vaikka luentoteksteistä puuttuvatkin painetuille opinnäytetöille ominaiset lukeneisuutta osoittavat alaviitteet ja kommentaarit.

Blomqvistin luentokäsikirjoitusten arvoa havainnollistaa erinomaisesti teksti, joka on peräisin aivan 1840-luvun alkuvuosilta ja otsikoitu seuraavasti: Föreläsningar öfver den litterära Aesthetiken (signum: coll. 24.11). Tämän erittäin pienellä mutta kuitenkin luettavalla kirjastonhoitajan käsialalla kirjoitetun tekstin sivumäärä on 558, sivujen keskimääräinen rivimäärä 50, rivien keskimääräinen sanamäärä 12. Kyseessä on siis erittäin laaja käsikirjoitus ja, mikä kaikkein kiintoisinta, se ei ole pelkkä luentokäsikirjoitus vaan selvästikin myös teoskäsikirjoitus. Se on jaettu johdonmukaisesti otsikoituihin lukuihin ja kappaleisiin ja myös alkaa painettavaksi tarkoitetun teoksen tapaan: Förord och Inledning. Koeluku sieltä täältä osoittaa, että teksti koostuu kokonaisista lauseista ja etenee selkeän ymmärrettävästi, joskin opettavaisen luennoivaan tyyliin.

Blomqvistin käsikirjoituksen huolitellusta muodosta voidaan päätellä, että hän lienee haaveillut sen julkaisemisesta painetussa muodossa. Painettua tulosta ei kuitenkaan syntynyt, mikä sinänsä ei ole ihme, koska laajempia kirjallisuutta, taidetta ja estetiikkaa esitteleviä teoksia alettiin julkaista Suomessa vasta muutamia vuosikymmeniä myöhemmin, 1860-luvulta lähtien. Mutta onneksi tämä ja muut käsikirjoitukset ovat säilyneet, vaikka niiden lukeminen vaatiikin aikaa, kärsivällisyyttä ja suurennuslasia. Max Mastosalon pro gradu-tutkielma "Alexander Blomqvistin näkemykset estetiikasta ja kirjallisuudenhistoriasta" (Helsingin yliopisto 2006) sisältää muutamien kymmenien sivujen pituisen puhtaaksikirjoitetun näytteen Blomqvistin luennoista, mutta toivottavaa on, että tekstiä saataisiin julkaistuksi kokonaisen luentosarjan verran esimerkiksi sähköisessä muodossa. Tämä mahdollistaisi sen, että hänen luentojaan voitaisiin vertailla ruotsalaisen P. D. A. Atterbomin ja saksalaisen G. W. F. Hegelin kirjoituksiin. Varsinkin vertailu Hegeliin olisi oppihistoriallisesti kiintoisaa, koska hänen estetiikan luentonsa oli julkaistu postuumisti 1830-luvun lopulla vain muutamia vuosia ennen Blomqvistin estetiikan ja kirjallisuuden luentoja.


Dosentti Oiva Kuisma on vastikään julkaissut suomalaisen estetiikan historiaa esittelevän tutkimuksensa The History of Finnish Aesthetics from the Late 18th Century to the Early 20th Century Suomen Tiedeseuran oppihistoriallisessa sarjassa The History of Learning and Science in Finland 1828-1918 vol. 15c 2006.

< edellinen sivu | seuraava sivu >