Arkistoaineistojen tutkimuksellinen potentiaali

Eljas Orrman

Kunnallishallinon arkistot

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan kunnat ja kuntayhtymät vastaavat itse arkistojensa hoidosta, ja tämä koskee myös pysyvästi säilytettäviä asiakirja-aineistoja. Tämän perusteella kullakin kunnalla on keskusarkisto, joka suurimmissa kaupungeissa toimii itsenäisenä yksikkönä.

Kuntien keskusarkistoissa säilytetään pääsääntöisesti kunnallishallinnon päättävien ja toimeenpanevien elinten mutta myös muiden kunnallisten laitosten, kuten niiden liikelaitosten, asiakirjoja 1860- ja 1870-lukujen kunnallishallintouudistuksista lähtien. Sen sijaan useim pien kaupunkien maistraattien arkistot on siirretty maakunta-arkistoihin. Peruskoulu-uudistuksen jälkeen lukuisten yksityisten oppikoulujen arkistot on luovutettu kunnan keskusarkistoon. Rakennushistorian tutkimuksen kannalta tärkeät rakennusvalvonnan rakennuspiirustukset säilytetään niin ikään kuntien toimesta. Helsingin olympialaisten järjestämisestä vastanneiden organisaatioiden arkistoja säilytetään Helsingin kaupunginarkistossa.

Myös kuntainliitot ja niiden tilalle tulleet kuntayhtymät vastaavat itse pysyvästi säilytettävistä asiakirja-aineistoistaan. Tämä koskee myös terveyden- ja sairaanhoidon kuntayhtymien arkistoja.

Yksityiset arkistoaineistot ja niiden säilytys ja käytettävyys

Valtionarkisto/Kansallisarkisto ja Helsingin yliopiston kirjasto ovat hankkineet yksityisarkistoja jo 1800- luvulta lähtien. Yliopiston kirjasto hankki aluksi leimallisesti yliopistomiesten arkistoja, myöhemmin muidenkin kulttuurihenkilöiden aineistoja. Åbo Akademin kirjasto alkoi jo varhain perustamisensa jälkeen kerätä Suomen ruotsinkielistä kulttuurielämää koskevaa yksityistä arkistoaineistoa. Näissä molemmissa yliopistokirjastoissa on runsaasti yksityisten henkilöiden, mutta myös sukujen ja järjestöjen arkistoja. - Yleisesti ottaen voi todeta, että henkilöarkistojen kohdalla ei ole aivan harvinaista, että henkilön asiakirjallinen jäämistö on pirstoutunut useampaan kuin yhteen laitokseen.

Keskeiseksi laitostyypiksi, joka hankkii ja säilyttää yksityisiä arkistoja ja asettaa niitä tutkijoiden käyttöön, on 1970-luvulta lähtien muodostunut valtionapua saavat yksityiset, säätiöiden tai yhdistysten ylläpitämät arkistoinstituutiot. Näille laitoksille on luonteenomaista, että kukin niistä on keskittynyt tietyntyyppisten yksityisten arkistojen hankintaan ja säilyttämiseen. Valtionapua saavien arkistojen joukossa on viisi puoluearkistoa (Keskusta, Kokoomus, RKP, SDP, kansandemokraattinen työväenliike), jotka toimivat puolueiden ja niitä lähellä olevien organisaatioiden arkistojen, mutta myös henkilöarkistojen säilyttäjinä. Muita valtionapuarkistoja ovat Urho Kekkosen arkisto ja kaksi ammattiyhdistysten arkistoja säilyttävää laitosta sekä Suomen Elinkeinoelämän keskusarkisto ja Suomen urheiluarkisto. Myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (kirjallisuusarkisto ja kansanrunousarkisto) sekä Svenska Litteratursällskapet i Finland (historiallinen ja kirjallisuushistoriallinen arkisto, kansanperinnearkisto) saavat valtionavustusta.

Lisäksi eräät kulttuurilaitokset keräävät yksityistä arkistoaineistoa omalta toimialaltaan. Tällaisia ovat Rakennustaiteen museo, joka hankkii johtavien arkkitehtien tuotantoa, sekä Teatterimuseo, joka kerää teatterikulttuuriin liittyvää yksityistä asiakirjallista aineistoa. Kuitenkin monet kulttuurilaitokset säilyttävät itse arkistojaan.


Asiakirjallista kulttuuriomaisuutta säilyttävien laitosten kenttä on kirjava. Siihen eivät kuulu pelkästään tällaisten aineistojen säilyttämiseen ja käyttöön asettamiseen erikoistuneet laitokset, vaan sekä valtion-, kunnallis- että kirkollissektorin virastot ja laitokset säilyttävät tällaisia aineistoja siihen saakka kunnes ne siirretään erikoistuneisiin arkistoinstituutioihin. Pysyvää säilytysarvoa omaavien yksityisten arkistoaineistojen saaminen talteen ja käytettäväksi edellyttää sen sijaan aktiivista hankintatoimintaa.



Dosentti Elisa Orrman on Kansallisarkiston arkistoneuvos ja historiantutkija.

< edellinen sivu | seuraava sivu >