Arkistoaineistojen tutkimuksellinen potentiaali

Eljas Orrman

Johdanto

Vuonna 2000 Kansallisarkisto suoritti kartoituksen, jossa selvitettiin, kuinka paljon valtionja kuntasektorin viranomaisilla ja laitoksilla eli arkistonmuodostajilla oli hallussaan asiakirjaaineistoja ja kuinka suuri niiden vuosittainen asiakirjatuotanto oli. Kun myös otetaan huomioon kartoituksesta puuttuvat puolustusministeriön ja ulkoasiainministeriön hallinnonalan aineistot, kohosi valtion- ja kuntasektorin aineistojen kokonaismäärä yli 1200 hyllykilometrin (hkm). Tästä aineistosta noin 340 hkm oli pysyvästi säilytettäviä eli sellaisia, joilla on pysyvä arvo tutkimuksen lähdeaineistona ja muista yhteiskunnallisista syistä. Lisäksi Kansallisarkisto ja seitsemän maakunta-arkistoa säilyttivät sata hyllykilometriä pysyvästi säilytettäviä asiakirja- aineistoja ja sota-arkisto yli 40 hkm. Valtionavustusta saavissa yksityisissä arkistoinstituutioissa oli yli 40 hkm (2004) pysyvästi säilytettäviä asiakirja-aineistoja sekä paikallisissa kotiseutuarkistoissa lisäksi yhteensä lähes 4,5 hkm (2000). Vuosituhannen vaihteessa asiakirjallisen kulttuuriperinnön määrä kohosi siten huomattavasti yli 500 hkm. Määräaikaisesti ja pysyvästi säilytettävistä sähköisistä ns. born digital arkistoaineistoista ei ole olemassa mitään tarkkoja tietoja. Myöskään kirkollisen sektorin asiakirja-aineistojen laajuudesta ei ole saatavissa tarkkoja tietoja.

Valtion- ja kuntasektorilla tuotettiin vuonna 2000 vuositasolla vähintään 46 hkm asiakirjoja joista 22 % eli 10 hkm oli pysyvästi säilytettäviä. Sähköisiin tiedostoihin ja rekistereihin tuotettujen asiakirjallisten aineistojen määrä on nykyisin jo merkittävästi suurempi kuin paperiasiakirjojen tuotanto.

Kun Kansalliskirjasto ja muut vapaakappalekirjastot pyrkivät saamaan kokoelmiinsa pysyvää säilyttämistä varten kaikki maassamme painetut julkaisut pienpainatteita myöten, on arkistolaitoksen tavoitteena varmistaa, että julkishallinnon asiakirjatuotannosta saadaan säilymään pysyvästi laadullisesti ja määrällisesti riittävä asiakirja-aineisto tutkimuksen ja yhteiskunnan muita tarpeita varten. Tätä varten arkistolaitoksella on lainsäädäntöön perustuva oikeus määrätä, mitkä valtion- ja kunnallishallinnon asiakirjat tule säilyttää pysyvästi. Tällä hetkellä arkistolaitoksen tavoitteena on, että pysyvästi säilytettävän aineiston määrä olisi noin 15 % asiakirjojen kokonaiskertymästä.

Tässä yhteydessä ei käsitellä sellaisia laitoksia, kuten Suomen elokuva-arkistoa, joita nimitetään arkistoiksi, mutta jotka tehtäviensä puolesta pikemminkin ovat vapaakappalekirjastoihin rinnastettavia.

< edellinen sivu | seuraava sivu >