Vapaakappalelaki digipainon silmin

Osmo Latvala

Vapaakappalelaki on sinänsä hyvä laki, koska kulttuu riperintöä on hyvä jättää jälkipolville. Mutta sitten alkavatkin ongelmat. Lakiteksti ja siihen esitetyt muutokset, eivät mielestäni vastaa valitettavasti tätä päivää. Olen jakanut ongelmakohdat kolmeen osaan:

"Amatöörit" asialla

Perinteisesti vapaakappalelaki on koskenut kirjapainoja sekä kustantajia. Alan teknisestä murroksesta ja digitaalitekniikan kehittymisestä johtuen laki koskee nykyisin paljon laajempaa joukkoa. Pienten töiden ja painoksien osalta painaminen on siirtynyt perinteisistä offsetpainokoneista tulostimille. Kirjatuotantoa on tehty jo pidempään tulostamalla ja nykyiset 4-väritulostimet alkavat olla laadultaan merkittäviä kilpailijoita offsetkoneille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kopiolaitokset, mainostoimistot tai jopa yritykset tulostavat painotöitä itse. Eli hekin kuuluvat vapaakappalelain alaisuuteen. Miten tavoittaa uusi "asiakaskunta", joka ei tunne vapaakappalelakia?

Painosmäärä 1 kpl, mutta 1000 kertaa?

Toinen uuden tekniikan tuoma asia mahdollistaa asiakkaan tilaamaan julkaisua vain se määrä, jonka todella tarvitsee. Ei tarvita painotyövarastoa, koska graafiset tuottajat tallentavat työt sähköisesti, siis säästetään kustannuksissa. Asiakas voi myös päivittää muuttuneet tiedot jokaiseen lisäpainokseen, kuten esitteen tekstin tai kuvat, hinnastojen hinnoista puhumattakaan. "Voimme edullisesti tehdä messuja varten esimerkiksi venäjänkielisen version, vaikka vain 20-200 kappaletta" sanoo myyntimies nykyisin.

Tämän päivän muotisanoja ovat personointi ja variointi. Mainostaja haluaa kohdistaa sanomansa mahdollisimman tarkasti, puhutella nimellä, vaihtaa kuvia. Aiemmin tehtiin kampanja, jonka painos oli 5 000 kpl, kaikki samanlaisia. Tämä vain siksi, että niin sanotut seuraavat kappaleet ovat alkukustannusten jälkeen halpoja. Nykyisin halutaan asiakkaasta mahdollisimman paljon tietoa ja tehdään tarkka markkinointisuunnitelma. Käytetään useita eri tekstejä, kuvia sekä näiden yhdistelmiä samassa kampanjassa Vapaakappalelaki digipainon silmin ja jopa yksilöllisesti kohdistettuna. Tämä tarkoittaa kokonaispainoksen pienentymistä, mutta versioita voi olla kymmeniä. Painosmäärä versiota kohti on jopa yhdestä kappaleesta ylöspäin. Ei määrää, vaan laatua ja kohdistettua mainontaa.

Tästä syntyykin kysymys, milloin syntyy uusi tuote josta pitää toimittaa vapaakappaleet?

Lain tulkinnanvaraisuus

Kolmas ongelmakohta on kysymys: mitkä tuotteet pitää toimittaa. Kysyessäni kollegoilta mistä he toimittavat vapaakappaleita, vastaukset ovat aika erilaisia. "Laitamme vain isot työt", tai "kaikki laatikkoon, kyllä ne siellä heittävät tarpeettomat roskikseen". Vapaakappalelaista pitäisi tehdä selkeä versio, jossa olisi selvät rajat toimitettaville tuotteille. Esimerkiksi, kun esitteiden painosmäärä on yli 1 000 kpl, julisteiden painosmäärä on yli 500 kpl, jne. pitää toimittaa vapaakappaleet.

Haluaisin saada aikaan keskusteluyhteyden teollisuuden ja kansalliskirjaston välillä, jotta saisimme aikaiseksi selkeät, yhteiset pelisäännöt. Näin toimien saisimme kaikki puhaltamaan yhteen hiileen, joka on varmasti myös lain säätäjän toive.


Osmo Latvala
Toimitusjohtaja, Latvala-Reilat Oy
Premedia- ja painopalvelut