Vapaakappaletoimintaa Ruotsin suurvalta-ajasta itsenäiseen Suomeen

Heli Therman

Maailma muuttuu

Vapaakappalelakimme runsaan neljännesvuosisataisen olemassaolon aikana koko mediamaailma on kokenut ennennäkemättömän mullistuksen. Vielä tällä hetkellä nopeasti kasvava osa julkaisutuotannostamme - koko sähköinen media - on vapaakappalelain ulkopuolella. Myös painetun aineiston ja ääni- ja kuvatallenteiden tuotantomenetelmät ovat muuttuneet radikaalisti; nykyistä lakia valmisteltaessa ei vielä voitu varautua esimerkiksi muutaman julkaisun kerrallaan tuottavaan tarvepainatusmenetelmään tai aikakauslehtien "personointiin" tilaajakunnan ikä- tai varallisuusrakenteen perusteella. Varsinkin ääni- ja kuvatallenteiden arkistoinnin lyhyeen historiaan mahtuu kokonaisten aineistoryhmien katoaminen uusien digitaalisten tuotteiden tieltä. Sama julkaisu voi myös olla monen aineistotyypin yhdistelmä ja sisältää esimerkiksi tekstiä, ääntä ja liikkuvaa kuvaa.

Osoittamalla luovutusvelvollisuus aineiston valmistajalle on pyritty maksimoimaan julkaisutuotannon saanti. Julkaisuala on kuitenkin uusi en menetelmien myötä järjestäytynyt uudelleen: suuret kaupalliset julkaisijat voivat samanaikaisesti tuottaa ja jakaa monenlaista aineistoa eri kanavien välityksellä samalla kun toisena ääripäänä on muita toimijoita, järjestöjä, tutkimuslaitoksia tai jopa yksityisiä kansalaisia, joilla on valmiudet tehdä ja levittää omaa aineistoaan ilman ammattimaisia välikäsiä. Vaikeutuva ongelma on myös Suomen rajojen ulkopuolella valmistetun mutta Suomen markkinoille tarkoitetun aineiston kattava saanti. Tällä hetkellä varsinkin musiikkiäänitteitä valmistetaan ulkomailla melko yleisesti, mutta globalisoituvassa maailmassa tilanne saattaa olla arkipäivää pian myös painetun aineiston kohdalla.

Lainuudistus etenee

Nykyisen lain tullessa voimaan 1981 sen uudistamistarpeet olivat jo näköpiirissä. Vuoteen 2003 mennessä neljä opetusministeriön asettamaa työryhmää on jo ehtinyt jättää lain uudistamista koskevan muistion. Ehdotuksista viimeisin esittää kaiken julkisen joukkoviestinnän - perinteisen ja sähköisen materiaalin lisäksi myös elokuvan sekä radio- ja tv-aineiston - sisällyttämistä samaan lakiin.

Useissa Euroopan maissa vapaakappalesäädökset on jo ulotettu sähköiseen julkaisutuotantoon. Suomessa lainuudistuksen odotetaan tulevan voimaan aikaisintaan vuonna 2008. Valmistautuminen tulevan lain mukaiseen toimintaan on jo tuonut Kansalliskirjastolle runsaasti uusia asiantuntijatehtäviä ja edellyttää uutta roolia aktiivisena verkkoaineiston kerääjänä ja jopa valitsijana, sillä systemaattisen verkkoharavoinnin ja -arkistoinnin ohella on tarkoitus panostaa painoarvonsa tai ajankohtaisuutensa vuoksi merkittävien aihekokonaisuuksien taltioimiseen.

Uudenlainen mediaympäristö uusine julkaisutyyppeineen edellyttää myös toimintakulttuurin uudistamista, kuitenkaan unohtamatta, ettei se edelleenkään ole syrjäyttänyt painettua aineistoa keskeisestä asemastaan.

Aiheesta enemmän:

• Hovi, Irmeli: Vapaakappalejärjestelmän kehitys Suomessa. Elementa bibliographica, Helsingin yliopiston kirjaston julkaisuja 49, Helsinki 1986
  
  
• Nohrström, Holger: Helsingfors universitetsbiblioteks Fennica-samling, Helsingfors universitetsbibliotekts skrifter 1, Helsingfors 1918
  
  
• Schauman, Georg: Yliopiston kirjaston hallinto ja toiminta vuosina 1917-1920. Helsingin yliopiston kirjaston julkaisuja 3, Helsinki 1920)
  
  
• Therman, Heli: 300 vuotta vapaakappaletoimintaa suurvalta-ajasta itsenäiseen Suomeen. Agricolasta Aku Ankkaan. Kaikki tallella kansalliskokoelmassa. Kansalliskirjaston Gallerian julkaisuja 9. Helsinki 2007.
  

< edellinen sivu | seuraava sivu >