Vapaakappaletoimintaa Ruotsin suurvalta-ajasta itsenäiseen Suomeen

Heli Therman

Kiitos kansalliskokoelmamme olemassaolosta kuuluu pitkälti julkaisujen valmistajille, varhaisina aikoina kirjapainoille, nykyisin myös ääni- ja kuvatallenteiden valmistajille ja julkaisijoille. Kolme vuosisataa sitten saatu oikeus vapaakappaleiden vastaanottamiseen on tuottanut kattavan kotimaisten kirjojen, lehtien, karttojen, pienpainatteiden, musiikki- sekä puheäänitteiden ja muiden julkaisutuotteiden kokoelman, jonka yksikkömäärä on nykyisin laskettavissa miljoonissa.

Eurooppalaisittain vapaakappaletoiminnan pioneerimaana pidetään Ranskaa, jossa vapaakappaleiden luovuttamisesta säädettiin jo 1500-luvulla. Perusteissa oli samoja elementtejä kuin UNESCON nykyisin ylläpitämissä suosituksissa: säädösten tarkoituksena oli mm. koota aikalaisten laatimat kirjat paikkaan, josta "jälkimaailma tietäisi löytävänsä ne väärentämättöminä". Vapaakappalesäädöksiä on kytketty muihinkin toimintoihin ja erityisesti julkaisutuotannon valvontaan; kirkollinen ja valtiollinen sensuuri ovat leimanneet vapaakappalesäädöksiä myös Suomessa. Kirjapainojen toimiluvatkin ovat saattaneet edellyttää vapaakappaleiden luovuttamista.

Käsitteenä 'vapaakappale' korostaa sen maksuttomuutta vastaanottajalle. Monissa maissa vastaavaa termi sisältää viittauksen luovutusvelvoitteeseen tai lakisääteisyyteen (pliktexemplar, legal deposit copy) ja heijastaa ennemminkin luovuttajan kuin vastaanottajan näkökulmaa.

Turku-Tukholma: suurvalta-ajan hankinta- ja valvontapolitiikkaa

Suomen ensimmäinen kirjapaino perustettiin Turun akatemian yhteyteen 1642, muutama vuosi itse akatemian perustamisen jälkeen. Painotoiminnan käynnistyminen kotimaassa nosti samalla idulleen suomalaisen vapaakappalejärjestelmän: vuodesta 1654 lähtien kirjapaino joutui akatemian konsistorin määräyksestä luovuttamaan kustakin painotuotteestaan kappaleet sekä akatemian kirjastoon että arkistoon. 1600-luvun loppuun mennessä Suomeen oli perustettu yhteensä kolme kirjapainoa, joista myös turkulainen Gezeliuksen kirjapaino ryhtyi vuonna 1689 luovuttamaan painotuotteitaan akatemian kirjastoon.

< edellinen sivu | seuraava sivu >