Turun yliopiston kirjaston pienpainatekokoelma

Mare Koskela ja
Panu Turunen

Turun yliopiston kirjaston Suomi-kokoelmaan sisältyy pienpainatekokoelma, jonka laajuus on noin seitsemän hyllykilometriä. Kirjastoväelle pienpainatteen käsite on tuttu, mutta Kansalliskirjasto- lehteä lukevat muutkin kuin kirjastoihmiset. Siksi selvennys: pienpainatteita ovat kuntien, yritysten, yhdistysten, seurojen, laitosten ym. organisaatioiden toimintaan liittyvät julkaisut kuten toimintakertomukset, käyttöohjeet, oppaat, säännöt, kiertokirjeet jne. Tiedottamiseen liittyvät painatteet kuten ohjelmat, näyttelyluettelot, mainokset, hinnastot, aikataulut ja vaalimainokset ovat myös pienpainatteita. Turun yliopiston kirjastoon tämä aineisto saadaan vapaakappalelain perusteella vuodesta 1919 lähtien, mutta kokoelmaan sisältyy paljon myös vanhempia pienpainatteita.

Suomalainen Suomi -lehdessä (1944:4) oli ylikirjastonhoitaja Eero K. Neuvosen kirjoitus Turun yliopiston kirjaston Suomi-kokoelmasta. Neuvonen kirjoittaa, että pienpainatteet "yritetään mahdollisimman tarkasti kerätä ja säilyttää yhtä huolellisesti kuin suuremmatkin kirjat. Ne sijoitetaan erikoisiin salkkuihin tai pahvikansiin. Huomattava osa luetteloidaan, mutta loput järjestetään osastoiksi saman aineenmukaisen ryhmittelyn mukaan kuin muukin kokoelma." Hän toteaa myös, että pienpainatteet vaativat paljon työtä, sillä niitä ilmestyi tuolloin 13 000-14 000 kappaletta vuodessa. Sen jälkeen määrä on kasvanut edelleen, mutta aivan viime vuosina kasvu näyttää (internetissä julkaistavien pienpainatteiden takia) vähitellen taittuvan: Kansalliskirjaston vuoden 2004 tilaston mukaan pienpainatteita ilmestyi 68 142, vuonna 2005 lukumäärä oli 55 498.

Neuvonen pahoittelee sitä, että pienpainatteiden arvostus on vuosien varrella ollut huono. Pienpainatteita on vain harvoin saatu lahjoituksena: niitä ei ole pidetty säilyttämisen saati sitten lahjoittamisen arvoisina. Hän kuvaa tilannetta:

"Rojuina ne lojuivat kirjahyllyjen nurkissa ja komeroiden sekä ullakoiden pimennoissa omistajiensa harmina ja tiellä. Harvoin ne joutuvat kirjamarkkinoillekaan ja sitä tietä kirjastoihin, vaan päätyvät useimmiten uuniin tai paperikoriin. Surullisinta on, että näinä sotavuosina on ullakoita tyhjennettäessä ja paperiromua kerättäessä varmastikin tonneittain näitä pikku painotuotteita, joita monet maamme kirjastot ovat kauan kaihonneet, kadonnut paperikoneiden armottomiin kitoihin."

Sota-aikana oli pula paperista, siksi "paperiromu" kerättiin tarkasti talteen.

< edellinen sivu | seuraava sivu >