Helsingin venäläinen valtionteatteri 1868-1918.

Liisa Byckling

Perustaminen ja Arkadian aika 1868-1875

Venäläisen teatterin syntyvaiheet ja organisaatio Helsingissä muistuttivat keisarikunnan raja- alueiden käytäntöä: aloite tuli ylimmältä hallintoviranomaiselta. Vuonna 1868 Suomen kenraalikuvernööri (1866-1881) kreivi Nikolai Adlerberg perusti Helsingin Venäläisen valtiollisen teatterin ja hankki sille keisari Aleksante ri II:n suostumuksella vuosittaisen valtionavun Venäjältä. Adlerbergin tavoitteena oli "miellyttävän ja hyödyllisen ajanvietteen suominen virkamiesten yhteisölle".

Venäläinen valtionteatteri toimi aluksi vuosina 1868-1875 C. L. Engelin suunnittelemassa Arkadia- teatterissa, joka sijaitsi nykyisen Arkadiankadun alkupäässä. Pietarista kiinnitettiin teatteriin Aleksei Ziminin seurue. Venäläisen teatterin avajaisesitys oli torstaina 29. lokakuuta 1868. Arkadia- teatteri oli täynnä, koko venäläinen seurapiiri oli saapuvilla, ja kutsuvieraiden joukossa oli myös suomalaisia, mm. korkeita virkamiehiä. Avajaisten jännittynyttä tunnelmaa kevensi Viktor Djatsenkon komedia Ei ensimmäinen eikä viimeinen. Illan päätti Nikolai Kulikovin mustalais laulujen kooste Mustalaisnainen. Näytökset jatkuivat helmikuuhun asti. Seitsemän vuoden aikana Arkadiassa järjestettiin yli kolmesataa venäläistä draama- ja musiikkiteatteriesitystä etupäässä pietarilaisten seurueiden esittäminä.

Yleisön enemmistönä olivat pienipalkkaiset upseerit ja sotilaat. He saivat sarjalippuja alennuksella. Koska suurin osa yleisöstä tuli Viaporista, laivayhteyksien katkettua sinne teatteri kärsi tappiota. Valtionapu ei kattanut kustannuksia. 1870-luvulla Helsingin pysyvästä väestöstä oli venäjänkielisiä 12 prosenttia eli noin 3800 henkeä. Luvussa ei ole mukana vaihtuva varuskuntaväki. Teatterin perustamisen aikoihin venäläistä sotaväkeä oli Suomessa noin 17 000 henkeä. 1900-luvun alussa venäläisen armeijan ja laivaston miesvahvuuden lisääntyessä huomattavasti teatterin kannattavuuskin kasvoi.

Aleksanterin teatteri

Kun vuonna 1875 Suomalainen teatteri osti Arkadian, Venäläiselle teatterille tarjottiin vuokrasopimusta. Kenraalikuvernööri Adlerberg päätti kuitenkin rakennuttaa uuden teatteritalon. Sen arkkitehti oli Viaporin Insinöörihallituksen esimies Pjotr Benard. Hän laati rakennuspiirustukset käyttäen valmiita tyyppipiirustuksia. Suomalainen arkkitehti Jacob Johan Ahrenberg suunnitteli teatterin sisätilat sekä päätyjen korkokuvat. Pietarin Mariinski-teatterin näyttämöpäällikkö Josif Vorontsov suunnitteli näyttämötekniikan sekä kaasuvalaistuksen. Adlerberg tilasi komeat kulissit Berliinistä kuuluisan Paul Gropiuksen lavaste valmistamosta.

Teatteritalo nimettiin keisarin mukaan Aleksanterin teatteriksi (Aleksandrovski teatr). Avajaiset olivat 30. päivänä maaliskuuta 1880. Uuden teatterin kaunis katsomo, jossa oli noin 460 paikkaa, oli aivan täynnä yleisöä, kertoi Hufvudstadsbladet. Italialainen oopperaseurue esitti Gounod' n Faustin. Kapellimestari Bohuslav Hrimaly johti Ruotsalaisen teatterin konserttiorkesteria. Kevätkaudella esitettiin useita Verdin ja Bellinin oopperoita. Adlerbergin toivomuksesta seuraavallakin kaudella nähtiin italialaisia oopperanäytäntöjä. Ne kokosivat musiikinystäviä Helsingin kaikista kieliryhmistä. Anders Ramsay kertoo erinomaisesta italialaisesta seurueesta 1881: "...keisarin aitiossa istui joka ilta kenraalikuvernööri, kreivi Adlerberg, koko ylhäisen venäläisen hienoston ympäröimänä. Kauniin musiikin ja useiden todella oivallisten kykyjen houkuttelemana katsomossa istui paljon meikäläisiäkin. Tuossa pienessä, mutta hienossa teatterisalissa vallitsi noissa tilaisuuksissa pienehkön hoviteatterin ilmapiiri."

< edellinen sivu | seuraava sivu >