Esko Häklin vuosikymmenet

Vesa Kautto

Vuonna 2001 Riitta ja Ilkka Mäkinen kirjoittivat: "Näinä vuosina on täyttymässä suuri sukupolvenvaihdosten kierros maamme tieteellisissä kirjastoissa. Lähes kaikissa kirjastoissa on muutaman viime vuoden aikana ohjaksiin tarttunut uusi johtaja." Mäkiset lähettivät eläkkeelle siirtyneille tai siirtyville johtajille kyselylomakkeen, jolla kartoitettiin näkemyksiä kirjastojen kehityksestä 1950-luvulta vuosituhannen vaihteeseen. Kyselyn tulokset selostettiin Informaatiotutkimus- lehdessä ilmestyneessä artikkelissa (Riitta Mäkinen & Ilkka Mäkinen: Yksituumaisuutta ja jännitteitä korkekoulukirjastoissa. Informaatiotutkimus 4/2001).

Esko Häkli toimi Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitajan virassa 1976-2001. Vuonna 2001 hän ei ehtinyt kuvailla kokemuksiaan ja tuntojaan. Sitä hän teki myöhemmin artikkelissaan Kansalliskirjasto elämäntehtävänä, joka ilmestyi ylikirjastonhoitaja Kai Ekholmin juhlakirjassa 2003.

Marraskuussa 2004 Kai Ekholm kysyi minulta, voisinko täydentää Eskon työuran hahmottamista tekemällä haastattelun, joka videoitaisiin. Aihepiiri olisi samanlainen kuin Mäkisten tutkimuksessa. Pitkien taivuttelujen tuloksena oli Esko saatu myöntymään ajatukseen. Koska olin ollut tekemässä Mäkisten kyselyn teemaluetteloa ja koska tunsin Eskon vuodesta 1956 alkaen, suostuin ajatukseen.

Haastattelu tehtiin 8.6.2005 Kansalliskirjastossa. Helsingin yliopiston tietotekniikkaosaston av-yksikkö vastasi teknisestä toteutuksesta: kuvaajana oli Esko Gustafsson, äänittäjänä Kari Rajahuhta sekä editoijana ja multimedian tekijänä Pekka Pulkkila. Kirjaston puolelta olivat hankkeessa mukana toimittajana Tiina Salo ja editoinnin pohjustajana Kari Timonen. Dvd:n kansista vastasi Sanna Järvinen Viamedia Oy:stä.

Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm luovutti valmiin dvd:n Esko Häklin vuosikymmenet haastatellulle 19.12.2006. Teos on käytettävissä kaikissa vapaakappalekirjastoissa.

Haastattelun kesto on kaksi tuntia. Aluksi tarkastellaan Eskon kirjastouran pääpiirteitä ja yliopistokirjastojen teknistä ja hallinnollista kehitystä 1950-luvulta lähtien. Sitten käydään keskustelua kirjastohenkilöstön koulutuksesta Suomessa. Pääpaino on Helsingin yliopiston kirjaston tehtävien, kehittämisen ja saavutusten tarkastelussa. Lopuksi Esko esittää kokemuksiaan ja näkemyksiään tutkimuskirjastojen kansallisesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä.

Mielestäni dvd valottaa hyvin Eskon Häklin persoonaa, hänen selkeää ja harkittua ajatteluaan sekä kykyään ja haluaan paneutua perusteellisesti ratkaistaviin asioihin. Eskon huumorintaju ei tietenkään peity tässäkään keskustelussa.



Vesa Kautto