Kokoelmien historiaa
Vapaakappalekokoelma
Vapaakappalekokoelma on historiallinen koko-
naisuus. Se on muodostunut aikana, jolloin
Suomen suuriruhtinaskunta kuului Venäjän
keisarikuntaan. Helsingin yliopistolla oli keisa-
rillisen asetuksen mukaan (annettu 1827)
oikeus saada kokoelmiinsa kappale jokaista
Venäjällä painettua kirjaa. Venäläinen vapaa-
kappalekokoelma käsittää n. 110 000 nidettä
ja on kansainvälisesti merkittävä.
Suuri ansio siinä, että kirjastolle vapaakappale-
oikeuden perusteella kuuluvia kirjoja todella
saatiin Helsinkiin, kuuluu venäläiselle tiedemiehelle Jakov Grotille. Hän oli Helsingin yliopiston ensimmäinen Venäjän historian, statistiikan, kielen ja kirjallisuuden professori. Grot erotti yliopiston kirjaston venäläiset kirjat omaksi kokonaisuudekseen ja ja toimi näin muodostuneen Venäläisen kirjaston - kuten kirjaston ensimmäinen nimi kuului - ensimmäisenä hoitajana aina 1850-luvulle saakka.
(Maria Widnäs, "Jacob Grot och Universitetets Ryska bibliotek, " Miscellanea Bibliographica, 5 (Helsinki, 1947, 144-163.)
Emigranttikirjallisuus
Slaavilainen kirjasto on perinteisesti hankkinut kokoelmiinsa myös Venäjän ulkopuolella julkaistua venäläistä nk. emigranttikirjallisuutta. Venäläisen kirjaston hoitajana 1920-luvulla toiminut Andrej Igelström huolehti mm. siitä, että kirjastoon saatiin huomattava kokoelma Venäjältä vuoden 1917 vallankumouksen seurauksena paenneiden emigranttien julkaisuja.
Neuvostoaika
Sen jälkeen, kun Venäjällä oli tapahtunut vallankumous ja Suomi itsenäistyi vuonna 1917, yliopiston kirjasto ei saanut enää vapaakappaleina kirjoja Venäjältä. Slaavilainen kirjasto alkoi hankkia kirjoja joko ostamalla tai vaihtamalla niitä Neuvostoliiton eri kirjastojen kanssa. Toisen maailmansodan jälkeen kirjaston yhteydet Neuvostoliittoon paranivat ja kirjaston vuosittain sieltä hankkimien kirjojen määrät olivat suuria, noin 3000 - 4000 vuodessa.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen valtiollisten, keskitettyjen kustantamojen tilalle syntyi sadoittain erikokoisia yksityisiä kustannusliikkeitä. Kirjankustannus monipuolistui. Slaavilainen kirjasto on muutoksen jälkeen yrittänyt pysyä kehityksessä mukana ja luoda kontakteja eri puolille Venäjän kustannusmaailmaa. Vuoden 1995 jälkeen kirjojen saanti Venäjältä on helpottunut, ja Slaavilainen kirjasto pystyy jo säännöllisesti ja keskitetysti tekemään hankintoja Venäjältä. Kirjasto on onnistunut luomaan kirjojen hankintaväyliä myös muihin IVY-maihin ja Itä-Eurooppaan.
