Digitointipolitiikka linjaa tavoitteet
Toukokuussa 2010 Kansalliskirjaston johtokunta hyväksyi kirjastossa laaditun digitointipolitiikan. Kansalliskirjaston tavoitteena on mahdollisimman vapaa digitaalisten aineistojen, kokoelmien, metadatan sekä uusien, digitoimalla tuotettujen tietosisältöjen hyödyntäminen virtuaalisissa ympäristöissä.
Kansalliskirjaston visiona on luoda kattavat digitaaliset kokoelmat ja sisällöt, varmistaa digitaalisten tallenteiden autenttisuus sekä käyttö luotettavana lähdeaineistona ja edistää niiden vapaata käyttöä ja uudelleenkäyttöä, luoda prosessit kestävälle digitoinnille ja digitaalisten sisältöjen elämänkaaren hallinnalle sekä taata digitaalisten sisältöjen mahdollisimman laaja verkkokäyttö. Täten kirjasto pyrkii huomioimaan uusiin sidosryhmiin kuuluvien digitaalisten sisältöjen hyödyntäjien tarpeet.
Digitointitoiminnan kehittämisen ansiosta digitointiprosessissa syntyy uudenlaisia digitaalisia tietotuotteita, jotka mahdollistavat aineistojen tietosisällön innovatiivisen hyödyntämisen. Aineistojen eritasoinen rakenteistaminen, yleisöosallistaminen ja hajautettujen työmenetelmien käyttäminen, kattavien digitaalisten korpusten luominen sekä monikielisten sanastojen ja ontologioiden kehittämistä edistävien tekstinlouhintamenetelmien hyödyntäminen edistävät uusien tietosisältöjen syntymistä. Kansalliskirjasto pyrkii takaamaan näiden tietoyhteiskunnan uusien resurssien vapaan ja tasa-arvoisen käytön sekä aineistojen kestävän digitoinnin sekä pitkäaikaissäilytyksen.
KANSALLISKIRJASTON POLITIIKKAPAPERIT 2009–2011
Kansalliskirjasto on omaksunut kokonaisvaltaisen lähestymistavan käyttämiensä politiikkalinjausten kehittämiseen, politiikkalinjaukset pohjautuvat neljään politiikkapaperiin, jotka ovat yleisön saatavilla Kansalliskirjaston verkkosivujen kautta:
- Kansalliskirjaston säilytyspolitiikka, 2009
- Kansalliskirjaston kokoelmapolitiikka, 2009
- Kansalliskirjaston digitointipolitiikka, 2010
- Kansalliskirjaston kuvailupolitiikka, valmistuu 2010/2011
Tämän artikkelin tarkoituksena on esitellä vuoden 2010 digitointipolitiikkaa. Digitontipolitiikkaa valmisteli keväällä 2010 työryhmä, jonka puheenjohtajana toimi Tiina Ison. Politiikan englanninkielinen versio dokumentista tulee olemaan saatavilla kirjaston verkkosivuilta.
VISIONA:
1. Kattavat digitaaliset kokoelmat ja digitoitujen sisältöjen kriittinen massa
Kansalliskirjasto huolehtii alkuperäisistä lähdeaineistoista koostuvista ainutlaatuisista, merkittävistä kulttuuriperintökokoelmista. Digitoinnin avulla tämä sisältö on mahdollista saada yhä enemmän virtuaalisia ympäristöjä ja yhteisöjä käyttävien tutkijoiden, opiskelijoiden ja kansalaisten käyttöön. Digitoinnin valintakriteerit jaetaan neljään eri kategoriaan, joita ovat kattavuus, sisältö, kysyntä ja säilytys. Kattavat digitaaliset kokoelmat ja digitoitujen aineistojen kriittinen massa saavutetaan valittujen aineistojen - kuten sanomalehtien - koko ilmestymishistorian pitkäjänteisellä digitoinnilla, samalla esimerkiksi temaattisia kriteereitä soveltaen.
2. Autenttiset ja luotettavat digitaaliset tallenteet
Kansalliskirjaston tavoitteena on pitää yllä kirjaston mainetta luotettavana kulttuuri-instituutiona ja kulttuuriperintöaineistojen säilyttäjänä. Kansalliskirjaston maine luotettavana lähdeaineistojen tuottajana taataan myös virtuaaliympäristöissä. Digitointituotannossa varmistetaan, että digitaaliset tallenteet ovat autenttisia eli vastaavat lähdeaineistona alkuperäistä kokoelmaa, ja tutkijat voivat luotettavasti siteerata niitä. Digitaaliset tallenteet tulee voida tunnistaa paikkansapitävästi. Kirjasto pyrkii kehittämään fyysisten ja digitaalisten aineistojen provenienssiin liittyviä hyviä käytäntöjä.
3. Kestävä digitointi ja digitoitujen aineistojen elinkaaren hallinta
Kansalliskirjasto edistää kestävää digitointia ja digitoitujen aineistojen elinkaaren hallintaa. Tätä varten kirjasto määrittelee digitoidun aineiston ja metadatan laatukriteerit jo digitoinnin suunnitteluvaiheessa. Jokaiselle aineistotyypille laaditaan omat metadataprofiilit, joissa yhdistyy bibliografinen, hallinnollinen, rakenteellinen ja pitkäaikaissäilytyksen metadata. Metadata liitetään digitoitaviin aineistoihin tuotantovaiheessa. Kirjastossa hyödynnetään yhteensopivia metadatastandardeja ja huolehditaan digitoidun aineiston pitkäaikaissäilytyksestä kansallisten ratkaisujen mukaisesti. Kansalliskirjaston säilytyspolitiikka (2009) linjaa digitaalisen säilytyksen menetelmät Kansallisen digitaalisen kirjaston pitkäaikaissäilytyksen määritysten valmistumiseen saakka.
4. Digitoitujen aineistojen mahdollisimman vapaa käyttö ja uudelleenkäyttö
Kansalliskirjasto noudattaa tekijänoikeuslakia sekä muita voimassaolevia lakeja ja ohjeistuksia. Tekijänoikeussuojasta vapautuneiden aineistojen osalta aineistot ja niihin liittyvä metadata saatetaan mahdollisimman vapaaseen käyttöön riippumatta digitoinnin rahoituslähteestä. Analogisessa maailmassa vapaan aineiston tulee säilyä vapaasti käytettävissä myös digitaalisessa ympäristössä. Tekijänoikeussuojan alaisten materiaalienn osalta aineistojen käyttöoikeuksia rajoitetaan. Lisäksi hyödynnetään lisensointia sekä sopimuslisenssiä. Kirjasto pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan vaikuttamaan tekijänoikeuksien säädösvalmisteluun sekä edistämään valtiorajat ylittävää lisensointia.
5. Aineistojen mahdollisimman vapaa verkkokäyttö
Digitoinnissa Kansalliskirjasto ei tuota ainoastaan digitoituja sivuja verkkoon vaan myös lisäarvoa aineistojen käyttäjille. Kansalliskirjasto pyrkii saattamaan digitoidut aineistot mahdollisimman laajaan ja vapaaseen verkkokäyttöön, tekijänoikeuslain sallimissa rajoissa.
KÄYTTÄJÄT VIRTUAALISISSA YMPÄRISTÖISSÄ
Kansalliskirjaston strategiassa (2006–2015) kirjaston sidosryhmät jaetaan tiedon tarvitsijoihin, kirjastoihin, julkaisualaan sekä kulttuuriasiakkaisiin (http://www.kansalliskirjasto.fi/yleistieto/organisaatio/strategia.html). Digitointipolitiikkatyöryhmän työskentelyssä ryhmä katsoi tarpeelliseksi määritellä käyttäjäryhmät virtuaalisissa ympäristöissä. Ryhmät jaetaan alkuperäisaineistojen tuottajiin, digitoitujen aineistojen käyttäjiin sekä niiden hyödyntäjiin.
- Alkuperäisaineistojen tuottajia ovat esimerkiksi kustantajat, tekijät, oikeudenhaltijat ja oikeudenhaltijajärjestöt.
- Digitoitujen aineistojen käyttäjiä ovat esimerkiksi yksityiset asiakkaat ja asiakasorganisaatiot sekä aineistoja edelleen jakavat toimijat (kuten Kansallinen digitaalinen kirjasto, Europeana tai World Digital Library).
- Digitoitujen aineistojen hyödyntäjiä ovat esimerkiksi verkkoyhteisöt ja yksityiset tutkijat, opiskelijat ja kansalaiset aineistojen hyödyntäjinä sekä jatkojalostajina.
Kansalliskirjaston tavoitteena on maksimoida tieteellisten sekä kulttuuriperintöaineistojen hyödyntäminen ja uudelleenkäyttö. Aineistot ja kokoelmat, metadata sekä digitointiprosessissa luotavat uudet tietolähteet pyritään saattamaan mahdollisimman vapaaseen käyttöön, lisäksi pyritään edistämään aineistojen innovatiivisia käyttötapoja. Tähän pyritään seuraavien keinojen avulla:
- Rakenteistamisen tasot: Rakenteistamisen avulla voidaan luoda uudenlaisia tietosisältöjä, joita voidaan käyttää itsenäisinä kokonaisuuksina virtuaaliympäristöissä.
- Aineistojen yhteisöllinen rikastaminen: Digitoitujen aineistojen yhteisöllinen rikastaminen on keino parantaa digitoidun aineiston laatua esimerkiksi korjaamalla tekstintunnistuksessa tapahtuneita virheitä tai rakenteistamalla aineistoja hyödyntäen yleisöosallistamista sekä hajautettuja työmenetelmiä.
- Digitoidut kokoelmat tutkimuskäyttöön: Digitoinnin avulla Kansalliskirjasto muodostaa laajoja ja tehokkaasti käytettävissä olevia lähdeaineistokokonaisuuksia. Tämä edistää aineistojen uudenlaista tutkimuskäyttöä sekä ontologioiden kehittämistä digitoituihin aineistoihin käytettävien automaattisten menetelmien avulla, jotka mahdollistavat aineistojen louhinnan ja monikielisten sanastojen sekä auktoriteettitietokantojen kehittämisen.
- Digitoitujen aineistojen metadata: Kansalliskirjasto edistää metadatan mahdollisimman vapaata uudelleenkäyttöä. Digitoinnin tuotantoprosessi tuottaa luotettavaa metadataa, jolla alkuperäisiä kuvailutietoja voidaan rikastaa ja täydentää tietojen haettavuuden parantamiseksi. Pysyvien verkko-osoitteiden ja tunnisteiden antaminen digitointiprosessissa edistää aineistojen luotettavuutta ja luo aineistojen pitkäaikaisen käytön ja uudelleenkäytön edellytyksiä. Kansalliskirjasto ylläpitää prosessissa annettuja pysyviä verkko-osoitteita ja tunnisteita.
- Digitoitujen aineistojen pitkäaikaissäilytys: Kansalliskirjasto takaa pitkäaikaissäilytyskelpoisten metadatapakettien mahdollisimman vapaan uudelleenkäytön tulevaisuudessa.
TEKIJÄNOIKEUDET JA AINEISTOJEN KÄYTTÖ
Kansalliskirjasto pyrkii digitoitujen aineistojen mahdollisimman vapaaseen käyttöön, samalla kuitenkin aineiston käyttömahdollisuus riippuu viime kädessä tekijänoikeuksista. Suojattu aineisto tarjotaan asiakkaille sen käytöstä solmittujen sopimusten mukaisesti.
- Tekijänoikeudesta vapaat aineistot: Käyttöön asetettu digitoitu aineisto, joka ei ole tekijänoikeussuojan piirissä ja johon ei liity muuhun lainsäädäntöön perustuvia rajoituksia, on vapaasti käytettävissä digitoinnin rahoituslähteestä riippumatta. Nämä aineistot voidaan asettaa käyttöön useiden jakelukanavien kautta. Vapaasti käytettävän aineiston uudelleenkäyttö määritellään Creative Commons -lisenssin kaltaisella vapaan käytön sallivalla lisenssillä. Kansalliskirjasto tekee erillisen ohjeistuksen käyttöehdoista ja lisenssityypistä.
- Tekijänoikeussuojan alaiset aineistot, rajoitettu käyttö: Tekijänoikeussuojan alainen vapaakappaleaineisto voidaan välittää yleisön käytettäväksi Kansalliskirjaston lisäksi niissä organisaatioissa, jotka määritellään laissa kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä.
- Tekijänoikeussuojan alaiset aineistot, lisenssit: Kansalliskirjasto voi sopia tekijänoikeussuojan alaisen aineiston käytöstä joko yksilöllisen sopimuksen avulla yksittäisen oikeudenhaltijan kanssa tai oikeudenhaltijoita edustavan sopimuslisenssijärjestön kanssa. Mikäli tekijänoikeuslain § 26:ssa luetellut ehdot täyttyvät, järjestön kanssa solmitun kollektiivisopimuksen vaikutus ulottuu myös sellaisiin oikeudenhaltijoihin, joita ei ole kyetty tavoittamaan.
- Tekijänoikeussuojan alaiset aineistot, tutkimuskäyttö ja valtiorajat ylittävä lisensointi: Kansalliskirjasto edistää digitoitujen ja muiden aineistojen sopimuspohjaista tutkimuskäyttöä. Kansalliskirjasto pyrkii edistämään valtiorajoja ylittävää lisensointia tekijänoikeussuojan alaisten digitoitujen kokoelmien kansainvälisen kansalais- ja tutkimuskäytön mahdollistamiseksi.
JATKOASKELEET
Kansalliskirjasto edistää kansallista digitointiprosessi- ja metadataosaamista yhteistyössä yliopisto- ja kirjastosektoreiden sekä muistiorganisaatioiden kanssa. Kansalliskirjasto on mukana kehittämässä kansallisia pitkäaikaissäilytysratkaisuja ja infrastruktuuria Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeessa. Kansalliskirjaston politiikkapaperit täydentyvät seuraavaksi kokoelmapolitiikalla, joka valmistunee vuonna 2010 tai 2011. Kokoelmapolitiikkaan sisällytettäneen linjaukset liittyen avoimeen ja linkitettyyn dataan. Kansalliskirjaston vuonna 2010 valmistunut digitointipolitiikka on saatavilla kirjaston verkkosivujen kautta.
**
Tiina Ison
Pääsuunnittelija
Digitointipolitiikkatyöryhmän puheenjohtaja
Kansalliskirjasto
tiina.ison@helsinki.fi
