ISBN-tunnuksen käyttö
Pakollisuus ja maksullisuus
ISBN-tunnus ei ole lakisääteinen, mutta suurin osa kustantajista käyttää sitä, koska ISBN identifioi kirjan ja sen kustantajan yksiselitteisesti.
ISBN-tunnus on maksuton.
Tunnuksen saavat ja tunnusta eivät saa:
ISBN-tunnuksen saavat esimerkiksi:
- painetut kirjat ja kirjaset (sekä niiden eri julkaisumuodot)
- irtokartat ja kartastot
- opetuspaketit, jotka sisältävät sekä painettua että av-aineistoa
- koulutus- ja opetusfilmit, -videot ja -kalvosarjat
- äänikirjat kasetteina, CD-levyinä tai DVD-levyinä
- koulutukseen tai opetukseen tarkoitetut tietokoneohjelmistot
- moniviestimet, joiden pääasiallinen sisältö on tekstimuotoista
- pistekirjoitusjulkaisut
- sähköiset julkaisut sekä fyysisinä tietovälineinä (esim. levykkeinä ja CD-ROM-levyinä) että verkossa (esim. PDF)
- tarvepainatteet (print-on-demand)
- julkaisun yksittäiset osat, kun ne julkaistaan erillisinä
ISBN-tunnusta eivät saa esimerkiksi:
- lyhytaikaiseen käyttöön tarkoitetut painatteet kuten päivyrit, almanakat, kalenterit, mainokset, hintaluettelot, käyttöohjeet, ohjelmat, esitteet
- tekstittömät julkaisut esim. postikortit, vihot yms.
- pelit ja lelut
- tietokoneohjelmistot, joita ei ole tarkoitettu koulutukseen eikä opetukseen
- videot, filmit ja kalvosarjat, joita ei ole tarkoitettu koulutukseen eikä opetukseen
- sähköiset ilmoitustaulut
- sähköpostit ja muu sähköinen kirjeenvaihto
- henkilökohtaiset dokumentit (esim. sähköisessä muodossa olevat ansioluettelot ja henkilöesittelyt)
- nuottijulkaisut
- musiikkiäänitykset
- jatkuvasti ilmestyvät julkaisut (esim. kausijulkaisut, jatkuvasti täydentyvät aineistot ja sarjat, joiden ilmestymisen päättymisajankohtaa ei ole etukäteen määrätty)
