Agricola-huoneessa: Uusi lukemiskulttuuri 1700-luvulla Suomessa
Ajankohta: 12.5 - 4.9.2010
Paikka: Kahvila ja Agricola-huone
Uusi lukemiskulttuuri 1700-luvulla Suomessa
Suosikkikirjoja kaunokirjallisuudesta matkakirjoihin.
Näyttelyn suunnittelu: Kirjastonjohtaja, FT Cecilia af Forselles.
Yhteistyössä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa.
Cecilia af Forselles
Uudet kirjallisuudenlajit vaikuttivat 1700-luvulla voimakkaasti kasvavaan lukijakuntaan ja lukijoiden ajatusmaailmaan. Matkakertomukset, kaunokirjallisuus, historiateokset sekä valistus- ja hyötykirjallisuus avarsivat lukijoiden maailmaa ennen kokemattomalla tavalla. Uuden kirjallisuuden lukemiseen liittyi myös omaa lukukokemusta arvostava individualistinen lukemiskulttuuri.
Lukijan henkinen vapaus ja mahdollisuus itse vaikuttaa omaan sivistykseen, sen laatuun ja tasoon, kasvoi aikaisempaan verrattuna. Yksilöllinen kiinnostus tiettyyn aihepiiriin tai kirjallisuudenlajiin saattoi ohjata yksilön lukemista toisin kuin aikaisemmin. Uuteen lukemiskulttuuriin kuului keskeisenä osana myös mahdollisuus syventyä, eläytyä ja pohtia lukemaansa rauhassa, omissa oloissaan.
Uskonnollinen kirjallisuus oli edelleen hallitsevassa asemassa maaseudun rahvaan keskuudessa, mutta kaupungeissa kauppiaiden, virkamiesten ja käsityöläisten piirissä sen asema ei ollut enää yhtä vahva. Tuon ajan suomalaisissa pienissä kaupungeissa saattoi lukea joko alkuperäiskielellä tai käännöksinä myös maailmankirjallisuuden suosikkikirjoja. Näyttelyssä esillä olevat kirjat ovat koottu Helsingissä ja Oulussa 1700-luvulla luetuista kirjoista.
Suomessa luettiin paljon matkakertomuksia. Suosittuja olivat muun muassa Carl von Linnén ja hänen oppilaittensa matkakertomuksia sekä ulkomaisia matkakertomuksia. Oulussa vuosina 1788-1799 toiminut pormestari Karl Johan Fagerström omisti esimerkiksi näyttelyssä esillä olevan kuuluisan ranskalaisen luonnontieteilijän ja tutkimusmatkailijan Pierre Sonneratin teoksen, Voyage aux Indes orientales et la Chine, fait depuis 1774 jusqu'à 1781. Sonnerat teki useita matkoja Kaakkois Aasiaan ja tunnetaan kulttuurisen erilaisuuden puolestapuhujana ja muinaisen Intian kulttuurin ihailijana.
Kaunokirjallisuudesta ja eritoten romaaneista ja näytelmistä tuli myös Suomessa 1700-luvun loppupuolella lukemiskulttuurin uusi vaikutusvaltainen osa. Ajanjakson uudet arvot vaikuttivat paitsi valistuskirjallisuuden kautta myös voimakkaasti juuri kaunokirjallisuuden välityksellä. Korostamalla tunteiden ja luonnon merkitystä kaunokirjalliset teokset välittivät luonnonrakkautta ja tunnepohjaista tai empaattista elämänasennetta. Komedian, satiirin tai parodian muodossa ne usein myös kyseenalaistivat tai kritisoivat ihmisiä ja yhteiskunnan eri ilmiöitä.
Kuten kaunokirjallisuus, aikakauden suosiossa olevat historiateokset tukivat yksilöllistä ajattelua, yhteiskunnallista pohdintaa ja tulkintaa. Historiankirjoitus uudistui 1700-luvulla monin tavoin. Historioitsijat omaksuivat dynaamisemman esitystavan ja kirjoittivat teoksia, jotka rohkaisivat lukijaa tekemään poliittisia, tunteeseen vetoavia ja eettisiä valintoja. Suomessa varsinkin Voltairen teos Kaarle XII:sta oli suosittu.
Aikakauden hyötyajattelu ja tietokirjallisuuden kasvava saatavuus rohkaisi lisäksi paitsi ammatillisiin myös uudenaikaisiin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin kehittämispyrkimyksiin. Monipuolistunut kirjatarjonta loi laajan perustan individualistiselle elämänasenteelle, pohdiskelulle, itsensä kehittämiselle sekä oman ja toisen tai vieraan vertailulle.
Lisää aiheesta teoksessa: Kirjakulttuuri kaupungissa 1700-luvulla. Toimittaneet Cecilia af Forselles & Tuija Laine. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjaston julkaisuja 20, SKS 2008
