Galleriassa ja Kupolisalissa olleet näyttelyt

Mikäs kirjan tappaisi.
Paratiisista katsoen . Tähtitaivaan karttojen historiaa
Kotimaana musiikki. Fredrik Pacius 200 vuotta
Kansalliskirjaston Lettonica-kokoelma. Latviankielistä kirjal...
Intohimona kirjat. Kirjojen kerääjiä 1600-luvulta nykypäivään
Rakas vihattu Ateena! Otteita Wilhelm Laguksen...
Agricolasta Aku Ankkaan
SHH! Suomalainen underground

RYMYÄ, RAIKUA, ÄRRÄPÄITÄ. Vuosisata suomalaista sarjakuvaa
10.2.-15.10.2011

Kansalliskirjasto juhlistaa Suomalaisen sarjakuvan 100-vuotisjuhlavuotta näyttelyllä Rymyä, raikua, ärräpäitä. Laaja näyttely käy läpi kotimaisen sarjakuvan kehityksen alkaen 1800-luvun esivaiheista ja 100 vuotta sitten ilmestyneestä ensimmäisestä suomalaisesta sarjakuvakirjasta, Ilmari Vainion Professori Itikaisen tutkimusretkestä, joka julkaistiin 21.11.1911. Näyttelyssä esille nousevat suomisarjakuvan pioneerit kuten Veli Giovanni (H. J. Viherjuuri), Ola Fogelberg ja Poika Vesanto. Nuorempaa päätä edustavat pienlehtien tekijöinä uransa aloittaneet, sittemmin ammattilaisiksi kehittyneet, palkitut tekijät Tarmo Koivistosta, Milla Paloniemeen.

Rymyä, raikua, ärräpäitä -näyttelyssä on ensi kertaa nähtävillä runsaasti harvinaisia sarjakuva-albumeja sekä originaaleja varhaisista suomalaisista sarjakuvista. Lisäksi esillä on näytteitä varhaisista sarjakuvataiteilijoiden tekemistä kotimaisista animaatioista.

Uudempaa suomalaista sarjakuvaa kartoitetaan esittelemällä pien- ja omakustannesarja-kuvalehtien kirjoa 1960-luvulta 2000-luvulle. Vähäisen painoksensa vuoksi vanhoja lehtiä näkee harvoin, mutta niiden vaikutus nykyisten tekijöiden myöhempään tuotantoon on olennainen. Näyttelyn tuoreinta aineistoa ovat näytteet erittäin suosituiksi osoittautuneista sarjakuvablogeista. Niiden kautta on internetistä päätynyt paperille mm. Anni Nykäsen Mummo-sarjakuva. Näyttelyssä on esillä myös uusimpia kotimaisia sarjakuvateoksia selailukappaleina.

Aineistoa on kerätty Kansalliskirjaston kokoelmista, KAVA:sta (Kansallinen audiovisuaalinen arkisto) sekä Suomen sarjakuvaseuran, kustantajien ja keräilijöiden arkistoista. Näyttely on tuotettu yhteistyössä Suomen sarjakuvaseura ry:n, Sarjakuvantekijät ry:n, Sarjakuvan tiedotuskeskus ry:n ja juhlavuoden asiantuntijatyöryhmän kanssa.

Näyttelytyöryhmä, juhlavuoden asiantuntijaryhmä: Ville Hänninen, Solja Järvenpää, Vesa Kataisto, Heikki Kaukoranta, Laura Lyhykäinen, Kalervo Pulkkinen, Otto Sinisalo, Juhani Tolvanen, Jyrki Vainio, KAVA: Tommi Partanen
näyttelyarkkitehti: Marjaana Kinnermä.


Näyttelyyn liittyneet tapahtumat:

Luentosarja

ke 16.3. klo 17 Fransmannien maihinnousu. Ranskalais-belgialainen sarjakuva tuli Suomeen 1960–70-luvuilla. Sen vaikutus koko alaan oli valtava ja näkyy tänäkin päivänä.
Alustajana kääntäjä ja Sarjakuvat-teoksen (1972) toinen kirjoittaja, sarjakuvaneuvos Heikki Kaukoranta. Myöhemmin keskustelevat sarjakuvapiirtäjä ja Natasha-sarjakuvan kääntäjä Anssi Rauhala, sarjakuvapiirtäjä Harri Vaalio sekä toimittaja, sarjakuvaneuvos Juhani Tolvanen.

ke 23.3. klo 17 Joka päivä pilalla – sanomalehtisarjakuva tekijöidensä selittämänä. Mikä saa ihmisen pakottamaan itsensä olemaan hauska seitsemänä päivänä viikossa ja vielä kaiken kansan nähden?
Nanna-sarjakuvan tekijä Tuuli Hypén
Fingerporin pääarkkitehti Pertti Jarla
Sarjakuvaveteraani Timo Kokkila

ke 30.3. klo 17 Vaalivoittaja Aku Ankka. Suomalaisten hauskin äidinkielenopettaja, Aku Ankka -lehti, täyttää 60 vuotta. Miten suomi kääntyy Ankkalinnan mielelle ja kielelle?
Aku Ankan päätoimittaja Jukka Heiskanen
Disney-taiteilija Kari Korhonen
Ankkalinnan pamaus -fanzinen toimittaja, asiantuntija Timo Ronkainen

26.8. klo 18–22 Taiteiden yö Kansalliskirjastossa: Yö kuplii - sarjakuva valossa ja varjossa.

MIKÄS KIRJAN TAPPAISI

27.5.-31.12.2010

Elämäni rakkaimmat kirjat:
Tunnettujen henkilöiden kirjasuosikit elämän varrelta.

Kirja elämyksenä.
Kirjan moninaiset muodot paperikirjasta sähkökirjaan ja Vookiin. Mitä tulevaisuus tuokaan vielä tullessaan?

Näyttelyn suunnittelu: toimitusjohtaja Katriina Jaakkola, arkkitehti Marjaana Kinnermä, professori Leena Kirstinä, äidinkielen opettajat Eveliina Ventelä (Herttoniemen yhteiskoulun lukio) ja Marika Kesseli (Vaskivuodren lukio) ja kulttuurikoordinaattori Inkeri Pitkäranta.


Näyttelyssä Mikäs kirjan tappaisi pohditaan kirjan tulevaisuutta. Sähkökirja tekee vauhdilla tuloaan. Apple on myynyt USA:ssa kuukaudessa yli miljoona uusinta iPadiaan. Ensimmäiset kotimaiset sähkökirjan lukulaitteet ovat valmisteilla. Kirjankustantajat vähentävät työntekijöitä. Kuoleeko kirja, luetaanko kirjaa enää paperimuodossa? Tyhjeneekö kirjahylly ja koulureppu? Mikäs kirjan tappaisi -näyttely kertoo, että kirja on selvinnyt kautta aikojen. Kirjan uhkia on ollut ennenkin: sodat, sensuuri ja tulipalot. Sokrates piti jopa itse kirjoitustaitoa uhkana ihmisen muistille.

Tuskin mikään kuvastaa paremmin Mikäs kirjan tappaisi -teemaa, kuin kirjallisuutemme vanhimmat dokumentit, keskiaikaiset pergamentit, jotka ovat selvinneet halki vuosisatojen koettelemuksista. Näyttelyssä esitellään valikoima Kansalliskirjaston pergamenttikokoelmasta huippumodernin tekniikan avulla: digitaalisessa muodossa kosketusnäytöllä, jossa kävijä voi sormen hipaisulla tutustua keskiaikaisiin aarteisiin.

Näyttely lähtee liikkeelle tarinasta. Alussa oli tarina ja tarinankertojat. Tarinat kiersivät maailmaa synnyttäen uusia tarinoita. Sitten keksittiin kirjoitustaito ja kirjapainotaito: kirjat levisivät maailmalle. Mutta miten kirjailijat synnyttävät kirjoja? – Kirjailijat vastaavat: kirjoittaminen on intohimo, ei voi elää kirjoittamatta, kirjoittaminen on eheytymistä. Kirjailija on myös tarinankertoja, joka tarvitsee kuulijan – lukijan. Lukijat odottavat, ja kirjailija tarinoi heille.

Näyttely kertoo myös tämän päivän suomalaisten rakkaudesta kirjaan. Yhteistyössä Vaskivuoren ja Herttoniemen yhteiskoulun lukiolaisten ja heidän äidinkielenopetta-jiensa kanssa on järjestetty tunnetuille henkilöille kysely, mitkä ovat heidän elämänsä rakkaimmat kirjat. Näyttelyssä on esillä vastaajien kirjasuosikkeja perusteluineen.

Vastaajien ikärakenne on 12-vuotiaasta 86-vuotiaaseen, ja he edustavat erilaisia ammattialoja: kokki, säveltäjä, laulaja, videopelituottaja, lävistystaiteilija, tv-toimittaja, sarjakuvapiirtäjä, luontokuvaaja, huippu-urheilija, yritysjohtaja, kosmologi. Vastaukset osoittavat, miten suuri, joskus jopa käänteentekevä merkitys kirjoilla on nykysuomalaisen elämässä: ”Elämäni murroshetkien lohtu.” ”Tämän luettuani oli selvää, ettei maailma ole enää entisensä.”

PARATIISISTA KATSOEN. Tähtitaivaan karttojen historiaa

12.11.2009 – 30.4.2010 (aikaa jatkettu)

Paratiisista katsoen esittelee tähtitaivaan katsomisen, kuvaamisen ja kartoituksen historiaa antiikista nykypäivään tieteen ja kulttuurihistorian näkökulmasta. Kansalliskirjaston näyttely on tähtitieteen kansainvälisen vuoden 2009 tärkein tapahtuma Helsingin yliopistossa. Näyttelyn on suunnitellut ja käsikirjoittanut professori Tapio Markkanen.

Nykyinen käsityksemme maailmankaikkeuden alkuperästä, rakenteesta ja kehityksestä on syntynyt tieteen historian monien vaiheiden kautta. Antiikin karttapalloista on päädytty nykyajan digitaalisiin tietokantoihin, joiden avulla tutkimuksen tuomaa yksityiskohtaista tietoa voidaan käyttää mitä erilaisimpiin analyyseihin maailmankaikkeuden rakenteesta ja kehityksestä. Tähtikarttojen tarkastelu avaa näkymiä kartan laadinnan teknisten edellytysten lisäksi laajoihin kulttuurikytkentöihin, sillä taivaan kartoittamista ovat aina ohjanneet jokaisen aikakauden taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset tarpeet.

”Paratiisista katsoen” kertoo antiikin perinteestä kuvata taivasta ulkoapäin kuin paratiisista katsoen. Näyttelyssä on esillä aarteita Kansalliskirjaston kokoelmista, erityisesti kansainvälisesti katsoen ainutlaatuisesta Nordenskiöldin kokoelmasta, joka kuuluu Unescon Memory of the World -kohteisiin. Lisäksi nähtävänä on arvoteoksia ja tähtitieteen tutkimusvälineitä Helsingin yliopiston tähtitieteen laitoksen ja tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan kokoelmista sekä eräistä muista kokoelmista.

Näyttely lähtee liikkeelle taivaan varhaisimmista kuvituksista ja myyteistä tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua edeten kreikkalaiseen pallojen maailmankaikkeuteen ja myöhäisantiikin taivaankarttoihin ja tähtioppaisiin. Vanhimmat esillä olevat teokset ovat 1400–1500-luvuilta, kuten esim. Klaudios Ptolemaioksen pääteos Almagest, joka oli tähtitieteen tärkein tietolähde puolentoista vuosituhannen ajan. Näyttely kertoo myös, mikä valtava työ tähtien luettelointi on ja miten myös Suomessa jo 1800-luvulla tähtitieteen professorimme Friedrich Argelander, Adalbert Krueger ja Anders Donner ovat siihen osallistuneet. Valtavien, tieteellisen tarkkojen tähtiluettelojen lisäksi esitellään myös harrastajien tähtikarttoja ja taivaanoppaita 1800-luvulta nykypäiviin.

Näyttelyssä on esillä myös Leith Ararin valokuvataideteos Observatorion taide – kuvia Helsingin yliopiston tähtitornista ja sen lähiympäristöstä sekä Ursan tuottama diaesitys Universumin näkymiä, jonka on toteuttanut työryhmä Walter Rydman, Asko Palviainen ja Thomas Hackman.

Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous on julistanut vuoden 2009 tähtitieteen kansainväliseksi vuodeksi. Uutisvälineistä näkyy, että tähtitieteessä tehdään sensaatiomaisia löytöjä tämän tästä. Sen vuoksi tähtitieteen vuoteen ei ole suunniteltu suuria tutkimushankkeita, vaan vuoden tavoitteena on nykyajan tähtitieteen maailmankuvan välittäminen jokaiselle ja tuoda maailmankaikkeus lähelle tavallista ihmistä. Tärkeä päämäärä on myös herättää jokainen huomaamaan, että olemme kaikki avaruusalus Maan matkustajia ja kukin osaltamme vastuussa sen säilymisestä

Näyttelyyn liittyy luento 25.11.2009, prof. Tapio Markkanen.

Näyttelykirjana on ilmestynyt Tapio Markkasen Paratiisista katsoen. Tähtitaivaan karttojen historiaa, kustantaja Ursa. Kirjaa voi ostaa myös eteisen myyntipisteestämme tai sitä voi tilata verkkokirjakaupastamme (á 32,90€)

KOTIMAANA MUSIIKKI. Fredrik Pacius 200 vuotta

18.3.−3.10.2009

Näyttelyn asiantuntijat: professori Eero Tarasti, tutkija Seija Lappalainen, tutkija Petri Tuovinen, Pacius-edition tutkijat Jani Kyllönen ja Mikko Nisula.

Fredrik Paciuksen 200-vuotisjuhlavuoden päänäyttely Kotimaana musiikki kertoo, kuinka saksalaisesta maahanmuuttajasta, säveltäjä ja viulisti Fredrik Paciuksesta (1809−1891) tuli ”Suomen musiikin isä” – ei vain Maamme-laulun luoja, vaan monipuolinen säveltäjä ja merkittävä musiikkielämämme organisaattori ja vaikuttaja. Näyttelyssä esitellään Paciuksen elämää, toimintaa ja sävellystuotantoa uuden tutkimuksen valossa. Pääosa näyttelyaineistosta on Kansalliskirjastosta, lisäksi on esineitä, originaaleja piirroksia ja valokuvia yksityiskokoelmista ja Yliopistomuseosta. Esillä on myös ensimmäistä kertaa ainutlaatuista Paciuksen kirje-, päiväkirja- ja muuta biografista aineistoa, jonka Kansalliskirjasto on saanut uutena lahjoituksena Pacius-arkistoonsa.

Näyttely jakaantuu kolmeen osaan. Tutkija Seija Lappalaisen suunnittelemassa Gallerian 1. huoneessa esitellään Paciuksen elämää varhaislapsuudesta alkaen: perhettä, kouluaikaa Hampurissa, viulu- ja sävellysopintoja Kasselissa ja viulistinuraa Tukholman hoviorkesterissa kirjein, valokuvin, piirroksin ja varhaissävellyksin. Esillä on mm. originaali lyijykynäpiirros Paciuksesta 9−11-vuotiaana. Sen jälkeen edetään toimintaan Helsingin musiikinjohtajana ja yliopiston musiikinopettajana vuodesta 1835 alkaen. Tuota aikaa, jolloin Pacius saapui Helsinkiin, on Topelius kuvannut: ”Kaikki oli tekemättä, mutta kaikki oli tekeillä.” – Paciuksesta tuli tekijä: hän ryhtyi yltiöpäisiinkin urakoihin kuten oopperoiden ja suurien oratorioiden tuottamisiin seurapiirirouvien, harrastajakuorojen ja puoliammattilaissoittajien voimin.

Samanaikaisesti Pacius loi mittavan sävellystuotannon, joka sisälsi mm. oopperoita ja näytelmämusiikkia, viulukonserton, sinfonian (1. osa), kantaatteja, kuorolauluja ja yksinlauluja. Esillä on sekä sävellyskäsikirjoituksia että nuottijulkaisuja. Näyttelyn 2. huoneessa professori Eero Tarasti arvioi Paciusta säveltäjänä lähtien sekä hänen saksalaisista musiikin juuristaan ja opettajistaan Louis Spohrista ja Moritz Hauptmannista että yleiseurooppalaisista vaikutteistaan. Tarkasteltavina ovat erityisesti Paciuksen oopperat Kaarle-kuninkaan metsästys ja Die Loreley sekä musiikkinäytelmä Kypron prinsessa. Die Loreley oli Paciuksen viimeinen sävellys, jonka hän sävelsi 78-vuotiaana. Yhtenä syynä sen säveltämiseen oli koti-ikävä: vaikka Paciuksen kotimaana olikin musiikki – ei enää Saksa, vaan ei Suomikaan, jonka kansalaisuutta hän ei koskaan edes anonut – olisi hän suonut saavansa arvostusta säveltäjänä myös synnyinmaassaan Saksassa.

Näyttelyssä esitellään myös Paciuksen 200-vuotisjuhlavuoden komitean aloittamaa Paciuksen näyttämöteosten kriittisen edition hanketta, jonka 1. nide julkistetaan näyttelyn yhteydessä. Nide sisältää melodraamat Die Weihe der Töne ja Tod im Tode. Edition tutkijat Mikko Nisula ja Jani Kyllönen ovat valinneet näyttelyyn poimintoja, jotka valaisevat hyvin Paciuksen sävellysprosessointia.

Näyttely päättyy Maamme-lauluun, jonka syntyhistoriaa, merkitystä soivana kansallisena symbolina ja myös kilpailijoita kansallislaulun asemasta esittelee tutkija Petri Tuovinen. Keskeisenä ovat tietysti myös urheilukilpailut, joiden huippuhetkinä koetaan, kun kansa yhtyy Maamme-lauluun.

Näyttelyn yhteydessä symposiumi, konsertteja ja erillinen kiertonäyttely.

Näyttelykirjana on ilmestynyt Seija Lappalaisen Fredrik Pacius. Kotimaana musiikki. kustantaja Svenska Litteratursällskapet i FInland. Kirjaa voi ostaa myös eteisen myyntipisteestämme tai sitä voi tilata verkkokirjakaupastamme (á 25 €)

KANSALLISKIRJASTON LETTONICA-KOKOELMA

Latviankielistä kirjallisuutta vuosilta 1828−1917
24.11.2008−14.2.2009

Näyttelyn suunnittelu: FT, Rozentāls-seuran puheenjohtaja Marjo Mela ja Rozentals-seuran toiminnanjohtaja Riikka Pirttikangas.

Näyttelyssä on esillä Kansalliskirjaston Lettonica-kokoelmaan kuuluvaa latviankielistä kirjallisuutta vuosilta 1828–1917. Esillä on niin kaunokirjallisuutta kuin tietokirjallisuuttakin. Kaunokirjallisuudesta esitellään aikakauden merkittävimpien latvialaisten kirjailijoiden teoksia. Esillä on myös dainoja eli latvialaista kansanrunoutta. Tietokirjallisuudesta näytteillä on esimerkiksi historiaa, kasvatustiedettä, kielitiedettä ja kansantaloutta käsitteleviä kirjoja. Lisäksi esitellään kirjallisuus- ja taidelehtiä.

Rozentāls-seura on Latvian ja Suomen välinen ystävyysseura, jonka pyrkimyksenä on vaalia Suomen ja Latvian kulttuurisuhteita sekä edistää Latvian kansan, yhteiskunnan ja kulttuurin tuntemusta Suomessa. Näyttelyssä esitellään myös Rozentāls-seuran julkaisutoimintaa.

INTOHIMONA KIRJAT

Kirjojen kerääjiä 1600-luvulta nykypäivään
15.5.-15.11.2008
Galleriassa ja Kupolisalissa

Kansalliskirjaston laaja kaksoisnäyttely Intohimona kirjat esittelee kirjojen kerääjiä 1600-luvulta nykypäivään saakka. Kupolisalissa on esillä Kansalliskirjaston merkittäviä historiallisia kerääjäkokoelmia. Galleriassa esitellään nykykeräilijöitten keruukohteita. Lisäksi galleriassa voi ihastella, mitä muuta bibliofiili saattaa kirjojen lisäksi keräillä: aina karamellipapereista kiiltokuviin ja peleihin.

Kupolisalissa näyttely kertoo, miten tärkeitä keräilijät ovat olleet Kansalliskirjaston kokoelmien kannalta sekä ennen Turun paloa että sen jälkeen. Turun palon hävitettyä 1827 lähes kaikki akatemian kirjaston kokoelmat, saatiin menetys korvattua ulkomaisin ja kotimaisin kirja-lahjoituksin. Laajimmat ja merkittävimmät lahjoitukset tulivat Venäjältä: tieteellisiltä instituutioilta, yliopistoista ja Pietarin keisarillisista palatseista. Kirjaston kokoelmissa on mm. suuri määrä kirjoja puolalais-liettualaisen Radziwillien ruhtinassuvun ja Kuurinmaan herttuoiden kirjastoista. Hyvin edustettuina ovat myös keisari Paavali I:n, V. N. Lomonosovin, Christian Gottlieb Jöcherin, Jan Pieter van Suchtelenin ja kenraali Jacob Brucen kirjastot. Myös muutama suuri suomalainen yksityiskirjasto on sijoitettu yleiskokoelmiin. R. H. Rehbinderin ja Matthias Caloniuksen exlibriksillä varustettuja kirjoja on runsaasti. Usein tulee esiin myös ruotsalaisen Reuterholm-suvun ”Bibliotheca Reuterholmiana” -exlibriksellä varustettuja kirjoja.

Ilman suurta suomalaista kirjankeräilijää Matti Pohtoa olisi Ruotsin vallan ajan suomalaisen kirjallisuuden kokoelma huomattavan puutteellinen. Merkittävimmät, myöhemmin saadut, lahjoitetut tai ostetut yksityiskirjastot on säilytetty omina kokonaisuuksinaan ja niistä on muodostettu erikoiskokoelmia. Tutkimuksellisesti ja historiallisesti arvokkaimpia niistä ovat mm. Monrepos’n, Nordenskiöldin ja Reenpään kokoelmat sekä Brummeriana-kokoelma. Näyttelyssä on myös poimintoja suomalaisten suurkerääjien kirjastoneuvos E. J. Ellilän ja prof. Eino Mikkolan kokoelmista. Lisäksi on esillä nykykeräilijän, toimitusjohtaja Ilkka Paateron koostamat aiheet Suomi kirjojen kielille ja saamenkielinen kirjallisuus.

Galleriassa näyttely kertoo, miten moninaisia nykykeräilijöiden kiinnostuksen kohteet voivat olla – alkaen vanhoista kotimaisista musiikki-painatteista Fennicaan, sarjakuviin, merkkihenkilöihin, sukuun, yrityksiin, kirjankansitaiteeseen, dekkareihin, sukupuoli- ja seurusteluoppaisiin, toisinajattelijoihin, Mika Waltariin ja Suomen sotaan. Esillä olevan aineisto on koostettu 12 eri kerääjältä.
Galleriassa kysytään myös, miksi keräilijä on päätynyt juuri tietyn aihepiirin keräilyyn. Syitä on monia: jos musiikilla on ollut tärkeä osa elämässä, on luonnollista keskittyä keräämään nuotteja. Vanhan suomalaisen kirjallisuuden keruu on saattanut alkaa vanhan lasin ja talonpoikaisantiikin keräilystä, Lappi-aiheisen kirjallisuuden keräilystä tai sveitsiläisen kerääjän Suomi-kiinnostuksesta. Sarjakuvien kerääjälle innostus lähti liikkeelle Aku Ankoista ja Helmi ja Heikki -albumeista, Nordenskiöld-kerääjälle puolestaan omakohtaisista retkistä Huippuvuorille.

Toinen toistaan yllättävämpiä keruukohteita löytyy, kuten Stockmannin tavaratalo, johon innoitus syntyi lapsuuden ajan kyläkaupasta ja Stockmannin mainosten ihailusta. Suomen sodan 1808-1809 painotuotteiden keruu puolestaan sai alkunsa antikvariaatin kellarista, josta löytyi metrikaupalla sotakirjallisuutta. Tiedot suomalaisten bibliofiilien keräilykohteista osoittavat, että kaunokirjallisuutta ensipainoksineen ja omistuskirjoituksineen suositaan. Mika Waltari on suosituimpia keräilyn kohteita. Waltari-harvinaisuuksia on esillä sekä nykykeräilijän kokoelmista galleriassa että E. J. Ellilän kokoelmista kupolisalissa.

Näyttelyn suunnittelutyötyhmä: prof. Markus Brummer-Korvenkontio, kirjakauppias Andrew Eriksson, toimitusjohtaja Ilkka Paatero, prof. Heikki A. Reenpää, prof. Jukka Sarjala sekä Kansalliskirjaston kokoelma-asiantuntijat Sirkka Havu ja Harri Ahonen sekä
kulttuurikoordinaattori Inkeri Pitkäranta.

Näyttelykirjaa voi ostaa eteisen myyntipisteestä tai tilata verkkokaupastamme (à 25€)

Näyttelyyn liittyi 4-osainen luentosarja.

RAKAS VIHATTU ATEENA!

Otteita suomalaisen tutkijan Wilhelm Laguksen (1821-1909) elämästä
14.12.2007-26.3.2008

Yhteistyönäyttely Suomen Ateenan-instituutin kanssa.
Näyttely ollut esillä lokakuussa 2007 Ateenassa.
Toteutus: prof. Björn Forsén (Suomen Ateenan-instituutin johtaja 2004-2007) ja tutkija Pia Österman. Näyttelyn pääaineisto: Kansalliskirjaston Lagus-arkisto. Näyttelyn tuottaja: Suomen Ateenan-instituutti.

Näyttelyyn liittynyt seminaari 5.3.2008: Wilhelm Lagus: Kreikan tutkija ja matkaaja -orientalisti -yliopistovaikuttaja ja -rehtori. Seminaarin avasi rehtori Ilkka Niiniluoto ja puhujina olivat professorit Björn Forsén, Tapani Harviainen, Matti Klinge ja tutkija Pia Österman.

AGRICOLASTA AKU ANKKAAN

19.4.– 2.11.2007

Agricolasta Aku Ankkaan -näyttely esittelee monipuolisesti kansalliskokoelmaan vuosisa-tain mittaan saatua aineistoa. Mitä yhteistä on Visko-pyykkipulverimainoksella, Jallu-lehdellä ja Kjell Westön Finlandia-palkitulla romaanilla? – Ne kuuluvat kaikki kansallis-kokoelmaan, jossa niitä säilytetään periaatteessa ikuisesti. Kansalliskokoelmasta löytyvät kirjallisuuden lisäksi kotimaiset sanoma- ja aikakauslehdet, sarjakuvat, kartat, nuotit,
äänitteet, vuosikertomukset, aikataulut, ruokalistat, käyttöohjeet, julisteet ja mainokset, aina kaduilla jaettavia lentolehtisiä myöten.

Näyttely juhlistaa painotuotteiden 300-vuotiasta vapaakappaleoikeutta, joka on kansallis-kokoelman perusta. Vapaakappalelaki velvoittaa kotimaisten julkaisujen ja äänitteiden kustantajat ja valmistajat luovuttamaan tuotteistaan ilmaiskappaleet Kansalliskirjastolle. Näyttelyllä juhlistetaan myös kirjakielemme luojan, Mikael Agricolan 450-vuotisjuhlavuotta. Kieli luo sillan Agricolasta Aku Ankkaan – perustuuhan Aku Ankan jatkuva suosio Suomessa paljolti tasokkaaseen käännöstyöhän ja osuvaan kielenkäyttöön.

Näyttely alkaa Suomen kirjallisuuden vanhimmista teoksista, Missale Aboensesta (1488) ja ensimmäisestä suomenkielisestä kirjasta, Agricolan Abckiriasta (1549–1551), ja etenee kohti ensimmäisen suomalaisen kirjapainon tuotteita (1642–). Suomen historian käänne-kohdat heijastuvat kansalliskokoelmassa: Ruotsin vallan ajasta autonomian aikaan ja it-senäistymiseen – kullakin vaiheella oli vaikutuksensa vapaakappaleoikeuteen. Autono-mian ajalta on peräisin myös arvokas slaavilainen vapaakappalekokoelma, josta on poi-mintoja näyttelyssä.

Näyttelyssä voi kokea nostalgisia hetkiä niin suomalaisen historian, opintien ja sivistyksen, arjen, vapaa-ajan kuin juhlahetkienkin äärellä. Esillä on kaunokirjallisuutta, nuortenkirjoja, oppikirjoja ja tieteellisiä tutkimuksia. Elämäntaitoa ja terveyttä esittelee erilaisia ohjeita ja opaskirjoja, joiden avulla luvataan onnellisuutta, menestystä ja terveyttä. Entisajan ”niksipirkat” opastivat myös sään ennustamista, oikeaa suutelemista, miten päästä morsiameksi kahdessa viikossa tai miten ajanmukainen nainen pukeutuu. Katujen kirjal-lisuus kertoo poliittisesta kansalaistoiminnasta. Esillä on mm. lentolehtisiä suurlakon ajalta 1905, järjestysohjeita Lapuan liikkeen järjestämää talonpoikaismarssia varten kesällä 1930 ja Vietnamin sodan ja Euroopan talousyhteisön vastaisia lentolehtisiä 1960-1970-luvuilta. Esillä on myös ns. harmaata kirjallisuutta, jota ei ole tarkoitettu laajaan levitykseen.

Pienpainatekokoelman teemoina näyttelyssä ovat arkielämä, vapaa-aika, kauppaliikkeet sekä teollisuus- ja tuotantolaitokset. Kodin piiristä on poimittu esimerkkejä, mitä tehtiin, mitä syötiin, miten pukeuduttiin, millaisia ohjeita saatiin. Mainosten kieli ja kuvasto ker-tovat monella tavoin ihmisten arjen ympäristöstä. Mutta pienpainatteissa näkyy myös
vapaa-ajan ja kulttuuritarjonnan moninaisuus: taidenäyttelyt, konsertit, elokuvat, urheilu-tilaisuudet, toiminta yhdistyksissä ja juhlatilaisuudet.

Kulttuuriin ja vapaa-aikaan liittyvät myös musiikki, aikakauslehdet ja sarjakuvat, joilla on kullakin oma kokonaisuutensa näyttelyssä. Esillä on riemukas kooste äänitteitä ja nuotteja Lordista Sibeliukseen ja Suomi-popista karjakkokuoron lauluihin. Sarjakuvista on valikoima varhaisimmista Koipeliini-seikkailuista Topi Vikstedtin Kerberokseen, Aku Ankkaan ja Korkeajännityssarjaan. Aikakauslehdet ovat kansalliskokoelman käytetyimpiä aineistoja. Näyttelyssä on esillä kirjo vuodesta 1776 vuoteen 2006 mielipide- ja kult-tuurilehtiä, kuvalehtiä, ajanvietelehtiä sekä pienlehtiä, jotka nekin peilaavat ja dokumen-toivat suomalaisen arjen ja kulttuurin historiaa.

Onko jokainen lippu ja lappu säilytettävä? – Mennyt arki on tulevaa historiaa. Kukaan ei tiedä, jos roskiin menevä mainos olisikin vuosisatojen kuluttua tutkijalle tärkeä lähde. Tärkeätkin historialliset dokumentit saattavat lähes tyystin kadota, kuten vaatimattomalle sanomalehtipaperille painettu itsenäisyysjulistus Suomen Kansalle, jonka on allekirjoitta-nut 4.12.1917 Suomen Senaatti. Lappu oli tarkoitettu lähetettäväksi sanomalehdistölle, kaikkien seurakuntien kirkkoihin, kuntien ja valtion virastoihin julkiluettavaksi ja seinälle ripustettavaksi. Mutta vapaakappaleena sitä ei tuolloin saatu. Näyttelyssä nyt esillä oleva painate saatiin kansalliskokoelmaan vasta 1960-luvun alussa lahjoituksena.

Näyttelyn sisällön ja tekstit on suunnitellut Kansalliskirjaston asiantuntijaryhmä: Maire Aho, Harri Ahonen, Sirkka Havu, Annikki Hokynar, Inka Keinänen, Laura Kärkkäinen, Tarja Lehtinen, Matti Munnukka, Esko Rahikainen, Jaakko Salemaa, Maria Sorjonen, Taru Telén, Heli Therman. Näyttelykoordinaattorina on toiminut Inkeri Pitkäranta ja näyttelyarkkitehtinä Marjaana Kinnermä. Näyttelyyn liittyy suomen-, ruotsin- ja englan-ninkielinen julkaisu, joka ilmestyy toukokuussa. Syyskuussa järjestetään Kansalliskirjas-tossa näyttelyyn liittyvä luentosarja.


Näyttelykirjaa voi ostaa eteisen myyntipisteestämme tai verkkokirjakaupastamme (á 25€)

SHH! Suomalainen underground

16.11.2006–3.3.2007

Maanalaista menoa kunnianarvoisan kulttuuripyhätön kellariholveissa! Kansalliskirjaston Galleriasta kajahtavat kumeat askeleet! Esillä on hätkähdyttävä kokoelma 1960–70-lukujen taitteen vastakulttuuria lehtinä, sarjakuvina, runoteoksina, äänilevyinä, piirroksina, tutkimuksina, valokuvina, elokuvina sekä radio- ja tv-dokumentteina.

Se ärsytti, suututti, riemastutti ja ravisutti sovinnaisuuden ja sopimattomuuden rajoja. 1960-luvun suomalainen underground hyökkäsi latteuttavaa ja lamaantunutta valtakulttuuria vastaan. Underground-lehtien viestit olivat tylyjä: HÄVETKÄÄ! julisti Aamurusko-lehti ja Ultra-lehti puolestaan: VIHATKAA! Systeemiä tölvittiin satiirin ja parodian keinoin. Tavoitteena oli vapaa ihminen ja tukena vahva ”tee se itse” -ideologia ja arvoiloittelu. M. A. Nummisen mukaan undergroundin tehtävänä oli hätkähdyttää tavallinen ihminen ajattelemaan toisella tavalla: ”Senhän saa aikaan jo undergroundin aiheuttama suuttumus. Tavoitteena on tavallisen ihmisen turvallisuudentunteen järkkyminen.” Undergroundiin sisältyi määrittelemätön uhka: ”Kun sitä ei käsitä, sitä pelkää.” Undergroundin anarkismi oli mielen anarkismia: ”Räjäyttäisit nyt jo tietoisuutesi ennen kuin toisten pappiloita.”

Suomalainen underground kehittyi näkyvimpiin muotoihinsa Turussa ja Helsingissä. Sen pontimina olivat psykedelia, amerikkalaiset u-lehdet ja sarjakuvat, kokeellinen musiikki, rock, u-elokuva, beatrunous, surrealismi, dada, opiskelijaradikalismi ja anarkismi, zen ja nallepuhismi. Helsingissä 1967 syntynyt The Sperm lienee ensimmäinen suomalaisyhtye, johon liitettiin undergroundin käsite. Yhtyeen organisaattorina toimi Mattijuhani Koponen ja musiikillisena johtajana Pekka Airaksinen. Turkulais-helsinkiläisen Suomen Talvisota 1939–40 -taiteilijakollektiivin keskeiset vaikuttajat olivat M. A. Numminen sekä runoilijat Jarkko Laine ja Markku Into. Mutta maan alla kuhisi paljon muutakin elämää.

Aktivisteja oli alle sadan ihmisen joukko, eikä yleisön määräkään päätä huimannut. Liikkeen – jos sellaisesta voi puhua – uskaliaimmat performanssit, taulut ja filmit palkittiin sakoilla ja vankeustuomioilla. Yleisradion ohjelmaneuvosto lakkautti M. A. Nummisen toimittaman radio-ohjelman Maanalaista menoa. Peter Widénin filmi Taiteen kuolema tuhottiin kotietsintöihin ryhtyneen poliisin toimesta, ja filmin tekijä lähetettiin lapiohommiin Seutulan työsiirtolaan. Mattijuhani Koponen passitettiin 24.10.1969 Keravan nuorisovankilan kautta Turun lääninvankilaan rangaistuksena runonlausunnasta alastomana YK:n juhlapäivänä 24.10.1968 Natsalla ja idän ja lännen yhtymistä symboloineesta yhdynnästä flyygelin kannella 2.12.1968 Vanhalla Ylioppilastalolla. Raastuvanoikeudessa syyttäjä jyrisi: ”Nythän voi kuka tahansa mennä kenen kanssa tahansa naimaan missä tahansa! Jos Koposta ei vangita, Suomi tuhoutuu viidessä vuodessa.” – U jätti pysyvän jäljen suomalaiseen muistiin, olipa se hilpeä, säälittävä tai sankarillinen. Markku Innon kehotus menneisyydestä on alati ajankohtainen: ”Eteenpäin kohti hylkyaukkoja!”

Idea underground-näyttelyn järjestämisestä syntyi yli kolme vuotta sitten kirjailija Jarkko Laineen vieraillessa Kansalliskirjastossa. Perustana ja lähtökohtana Kansalliskirjaston SHH!-näyttelyssä on se undergroundin tutkimus, joka on syntynyt viimeisen 15 vuoden aikana: vuonna 1991 nykyisen Lapin yliopiston kulttuurihistorian professorin Marja Tuomisen väitöskirja sukupolvihegemonian kriisistä 1960-luvun suomalaisessa kulttuurissa, vuonna 2004 fil.tri Päivi Arffmanin väitöskirja amerikkalaisesta underground-sarjakuvasta ja vuonna 2006 fil.lis. Juha Hämäläisen lisensiaatintyö populaarikulttuurin kapinasta ja vastakulttuurisista ilmiöistä 1960–70-luvun Suomessa. Marja Tuomisen, Päivi Arffmanin ja Juha Hämäläisen lisäksi näyttelyn asiantuntija- ja suunnittelutyöryhmässä ovat: toimittaja Jukka Lindfors Yleisradiosta, tutkija Ilkka Kippola Suomen elokuva-arkistosta sekä undergroundin keskeinen vaikuttaja: taiteilija, kirjailija M. A. Numminen.

Näyttelyaineisto on koostettu Kansalliskirjaston kokoelmista, Kemin sarjakuvaseuran kokoelmista (amerikkalaiset sarjakuvalehdet) sekä lukuisien yksityishenkilöiden arkistoista. Näyttelyssä voi kuunnella korvakuulokkeilla toimittaja Jukka Lindforsin valitsemaa underground-musiikkikoostetta, M. A. Nummisen 1968–69 toimittamaa radio-ohjelmaa Maanalaista menoa sekä Allen Ginsbergin runoa Huuto. Teos lähetettiin Yleisradion Tiistai-teatteri-ohjelmassa 30.9.1969, mikä heti sai aikaan kohun ja eduskuntakyselyn. Gallerian kolmannessa huoneessa voi katsella Suomen elokuva-arkiston underground-filmikoostetta. Lisäksi esillä on 12 ohjelmakatkelmaa TV 1 Teeman tuottamasta neliosaisesta dokumenttisarjasta ”Maanalaista menoa” (käsikirjoitus ja ohjaus: Desiree Räsänen ja Tom Östling); sarja esitetään ensi keväänä TV 1:ssä. Näyttelyn yhteistyökumppaneita ovat Suomen elokuva-arkisto (filmikooste), Avanto-festivaali, Yleisradio ja TV 1 Teema. Näyttelyn avausviikolla ilmestyy myös Jukka Lindforsin kokoama ja Siboneyn julkaisema kaksois-CD-levy Psychedelic Phinland, joka sisältää suomalaista hippie- ja underground-musiikkia.


Näyttelykirjaa voi ostaa eteisen myyntipisteestämme tai verkkokirjakaupastamme (á 25€)