MARCin ja FINMARCin historiaa
Alkuperäinen angloamerikkalaisiin luettelointisääntöihin perustuva MARC-formaatti kehitettiin Kongressin kirjastossa Yhdysvalloissa 1960-luvulla (Henriette Avram) ja sitä käytettiin luettelokortteja tuottavassa ohjelmassa. MARCista tuotettiin myös filmikortteja ja bibliografioita ennen kuin ajan myötä kirjastoissa siirryttiin näyttöluetteloihin, joihin on nykyisin tarjolla www-käyttöliittymät ja monipuoliset hakumahdollisuudet.
Alkuperäisen MARCin nimi on vaihtunut aikojen saatossa; ensimmäistä seurasi MARC2, seuraavaksi tulivat LCMARC ja USMARC. Nykyisin formaatti ei enää ole USAn kansallinen, vaan siitä on tullut aidosti kansainvälinen MARC 21, "21. vuosisadan MARC".
Kun MARC otettiin käyttöön Britanniassa 1970-luvulla, siitä tehtiin brittien kansallisten luettelointisääntöjen mukainen versio UKMARC. Näin sai alkunsa erilaisten kansallisten MARC-formaattien kehittäminen. Myös Suomessa tehtiin ensimmäinen versio FINMARC-formaatista 70-luvun lopulla, suomalaisen kirjasto-atk:n alkuaikoina. Muissakin Pohjoismaissa kehitettiin omat versiot, mm. SWEMARC, NORMARC ja DANMARC.
FINMARC kehittyi eteenpäin siten, että ensin tehtiin sovellusoppaita erilaisille aineistoille (monografiat, artikkelit, äänitteet, kausijulkaisut jne.) tarpeen tullessa. Erilaisten sovellusoppaiden myötä päädyttiin kuitenkin siihen, että tarvitaan yhtenäisformaatti, jossa kaikille eri aineistolajeille käytetään samoja kenttiä ilmaisemaan samaa asiaa. Helsingin yliopiston kirjastossa koottiin FINMARC-yhtenäisformaatti 1990-luvun aikana (Arne Hedman) käyttäen hyväksi UKMARCin ja silloisen USMARCin kenttiä.
Vuonna 2000 yliopistokirjastot olivat siirtymässä Voyager-järjestelmään ja sitä silmällä pitäen FINMARC-yhtenäisformaatista tehtiin uusi versio, johon otettiin tarpeelliseksi katsottuja lisäyksiä MARC 21 -formaatista. Viime hetkillä ennen konversioiden aloittamista tajuttiin kuitenkin, että Voyagerissa ei voidakaan käyttää FINMARCia sisäisenä tallennusmuotona. Kahdessa kuukaudessa päädyttiin luomaan MARC21-Fin, joka pohjautui MARC 21:een, mutta sisälsi FINMARCin piirteitä siten, että MARC21-Fin -tietueiden muunnettavuus FINMARC-muotoon säilyy hyvänä.
Vuonna 2000 päivitettyä FINMARC-yhtenäisformaattia ei kaiketi käytetä missään. Vuoden 1998 versio FINMARCista on kuitenkin yhä laajalti käytössä ja se olikin 1990-luvun loppuun saakka lähes ainoa Suomen kirjastojen käyttämä MARC-formaatti. 2000-luvulla tilanne ei ollut enää yhtä hyvä, sillä amerikkalaiset kirjastojärjestelmät ovat tuoneet mukanaan muutoksia, joiden myötä Suomen kirjastotietokannoissa oli seitsemän vuoden ajan käytössä kolme eri MARC-formaattia. Vuoden 2009 alusta ovat yliopisto- ja ammattikorkeakoulukirjastot siirtyneet käyttämään MARC 21 -formaattia, ja yleisten kirjastojen konversioprojektien suunnittelu alkaa.
