KULTTUURIPERINNÖN ESIINMARSSI
Majlis Bremer-Laamasen puhe digitointi- ja konservointikeskuksen (ent. mikrokuvaus- ja konservointilaitos) 20-vuotisjuhlissa, syyskuu 2010
Viime vuosikymmenet ovat olleet kulttuuriperinnön kansainvälisen ja kansallisen nousun aikaa. Ne ovat sisältäneet suunnittelutyötä säilytyksen ja digitoinnin edistämiseksi sekä käytännön toimenpiteiden esiinmarssin. Asian tärkeys nousi kansainväliseksi kysymykseksi Firenzen vuoden 1966 tulvakatastrofin seurauksena. Panostus säilytykseen ja konservointiratkaisuihin nousi keskeiseksi painopisteeksi kirjastoissa ympäri maailman. Useissa suurissa kirjastoissa, kuten Library of Congressissa, tehtyjen kuntokartoitusten perusteella todettiin, että noin kolmannes aineistoista oli niin huonokuntoista hauraan paperin (brittle paper) takia, että sitä ei voitu enää antaa asiakkaiden käyttöön. Siksi oli pakko ryhtyä toimenpiteisiin kulttuuriperintöaineistojen säilyttämiseksi ja käytön mahdollistamiseksi seuraaville sukupolville.
Suomessa opetusministeriö asetti tieteellisen informoinnin neuvostolle määräaikaisen konservointijaoston 1984. Se laati ehdotukset maamme tieteellisten kirjastojen kokoelmien säilytyksen turvaamiseksi.
Jaoston selvitys julkaistiin vuonna 1986. Jaosto esitti, että perustetaan valtakunnallinen keskus osastoksi Helsingin yliopiston kirjaston (nykyisin Kansalliskirjaston) yhteyteen.
Selvityksen mukaan keskuksen tulee vastata vaativimmista mikrokuvaukseen ja konservointiin liittyvistä tehtävistä. Keskukseen haluttiin keskittää myöhemmin alan jatkokehitys, seminaarit, ohjeistukset, palvelut kirjastoille ja kansainvälinen toiminta esimerkiksi massaneutraloinnin ja standardoinnin osalta. Säilytystehtävä koski alusta alkaen kulttuuriaineistoja sekä paperi- että äänitekokoelmia. Menetelminä mainittiin mm säilytysolosuhteiden parantaminen, mikrokuvaustoiminnan laajentaminen, aineistojen konservointi sekä tulevaisuudessa ”kuvantaminen” (digitointi).
MIKROKUVAUS- JA KONSERVOINTILAITOKSEN PERUSTAMINEN
Helsingin yliopiston kirjasto (nykyisin Kansalliskirjasto) perusti vuonna 1990 yhdessä Helsingin yliopiston AV-keskuksen kanssa Mikrokuvaus- ja konservointilaitoksen Mikkeliin. Toiminta alkoi ensimmäinen syyskuuta. Kirjaston puolella oli seitsemän työntekijää ja AV-keskuksen mikrokuvausyksikön puolella neljä. Tavoitteena oli kasvaa useamman kymmenen henkilön laitokseksi.
Mikrokuvaus- ja konservointilaitoksen toiminnan vakiinnuttaminen ja nousu oli alussa laman kourissa. Lamasta huolimatta ryhdyimme voimakkaasti rakentamaan vankkaa perustaa toiminnalle selvityksen viitoittamaa näkemystä noudattaen. Sanomalehtien osalta edistimme niiden kattavaa mikrokuvausta ja mikrofilmien kuntokartoitusta. Osaamistamme hyödynnettiin mm. mikrokuvaukseen liittyvissä työprojekteissa Viron kansalliskirjaston kanssa 1990- luvulla sekä Venäjän velka -hankkeessa Pietarin kansalliskirjaston kanssa 2000-luvun alkupuolella.
Toimintaamme on siis alusta alkaen leimannut voimakas verkostojen ja suhteiden luominen ulkomaille ja kotimaahan niin säilytystoiminnan kuin digitoinninkin saralla. Se on koskenut Kansalliskirjaston luolien olosuhteita, ja konservointia eli happaman paperin neutralointiin liittyvää yhteistyötä Hy Polymerikemian laitoksen ja Hollannin TNO kanssa.
Laadimme myös yhteistyössä Pohjoismaiden, Ranskan ja Britannian kansalliskirjastojen kanssa uudet, standardeihin pohjautuvat ”hyvät käytännöt” laatumikrokuvaukselle. Käytännöt on kansainvälisen kirjastojärjestön IFLA:n Sanomalehtijaoston julkaisu. Se on käännetty kahdeksalle kielelle. Tämä laatumikrokuvaus muodostaa pohjan kirjastomme sanomalehtien laajamittaiselle digitoinnille.
Uusi askel säilytystoiminnassa on mahdollisuus tulostamisen digitaaliset aineistot suoraan mikrofilmille ja taata näin niiden tietosisällön säilyvyys. Pilotointi käynnistyi vuonna 2009.
Konservoinnin keskeinen asema kulttuuriperinnön alkuperäisten aineistojen säilyttämiseksi on mm. todettu kirjaston viime vuonna valmistuneessa säilytyspolitiikassa. Julisteet, kartat, pienpainatteet, välillä rariteetit, HY arkiston materiaalia sekä parhaillaan pergamentit ovat ”potilainamme”.
KULTTUURIPERINTÖAINEISTOT DIGITAALISIKSI
Alusta lähtien tietotekniikkaosaaminen nostettiin meillä keskeiseksi osaamisalueeksi. Samalla luotiin tietokannat aineistojen ja säilytysprosessien hallintaan.
Digitointitoiminta aloitettiin vuonna 1998 osana pohjoismaista Tiden- eli sanomalehtien digitointiprojektia. Siitä lähtien olemme panostaneet laajamittaiseen prosessinomaiseen infrastruktuurin rakentamiseen. Toiminnan kehitys on ollut suunnitelmallista alusta alkaen, kuitenkin määrältään vaihtelevan projektirahoituksen, aikakauden kehityksen sekä mittavien laitehankintojen ansiosta kehitys on usein tapahtunut harppauksittain. Tänä vuonna digitointitoiminnassa otettiin tärkeä askel johdollamme laaditun digitointipolitiikan valmistumisen myötä. Sen kautta kirjasto kohtaa uutta aikaa verkossa.
Avasimme Historiallisen sanomalehtikirjaston yleisölle vuonna 2001. Se oli niin laajuudessaan kuin hakuominaisuuksiltaankin ensimmäinen maailmassa. Sanomalehtikirjasto toimiikin esimerkkinä tavoitteesta edistää kulttuuriperintöaineiston saatavuutta ja käytettävyyttä. Se oli aikanaan edistyksellinen mm. tekstiin – myös fraktuuratekstiin - kohdistuvan vapaasanahaun kautta. Tänä päivänä edistämme yhteistyötä sanomalehtitalojen sekä KOPIOSTOn kanssa tekijänoikeusalaisten sanomalehtien digitoimiseksi laajennettuun käyttöön esim Kansallisen Digitaalisen Kirjaston kautta.
Digitaalisten aineistojen käyttäjämäärä on kasvanut 6,7 miljoonaan sivuhakuun viime vuonna samalla, kun sisällöt ovat lisääntyneet. Digitointi on laajentunut myös muihin aineistoryhmiin kuten aikakauslehtiin ja pienpainatteisiin sekä esimerkiksi 1600-luvun Turun Akatemian väitöskirjoihin. Äänitteiden digitointi alkoi uniikkien c-kasettien systemaattisella digitoinnilla pari vuotta sitten uuden äänistudion valmistumisen myötä.
Merkittävä saavutus on digitoinnin massaprosessin rakentaminen kirjoille läpi kirjaston, vuonna 2008. Skaalautuvat ja kokonaisvaltaiset prosessit kattavat kaiken aineiston poiminnasta pitkäaikaissäilytykseen. Tietotekniset seurantatyökalut mahdollistavat useamman samanaikaisen projektin hallinnan. Yhtä tärkeä on syvenevä digitointiin ja pitkäaikaissäilytykseen liittyvä metadata-asiantuntemus varsinkin METS-formaatin (Metadata Encoding Transmissions Standard) osalta. Tämä mahdollistaa jatkossa uuden elektronisen ympäristön haasteiden kohtaamisen. Vuonna 2009 laitoksen edustaja nimettiin jäseneksi Yhdysvaltain Library of Congressin johtamaan Alto Editorial Boardiin.
Kuvaavaa on, että useat kansainväliset tahot ovat pyrkineet tutustumaan toimintaamme ottaakseen mallia digitoinnin osalta. Olemme järjestäneet kansainvälisiä seminaareja ja osallistuneet Euroopan Unionin digitaalisten sisältöjen kehittämiseen – Ruotsin puheenjohtajakauden niin kutsutuista Lundin prinsiipeistä lähtien, vuosituhannen alusta tähän päivään.
Metadata-asiantuntemus ja ratkaisut rakentavat tulevaa uutta julkaisutaloutta. Valokuvia ja artikkeleita voidaan eriyttää lähdemateriaalista omiksi kokoelmikseen. Aineistojen osia voidaan jalostaa edelleen sosiaalisessa mediassa yhteisöllisyyden kautta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että automaattisen tekstintunnistuksen virheet voitaisiin korjata verkkoyhteisöissä. Kansalaiset voivat tulevaisuudessa osallistua kulttuuriperinnön jalostamiseen ja käytettävyyden edistämiseen.
-
Ehkä siitä syystä, että olemme lähteneet liikkeelle pienestä yhteisöstä on jokaisen ihmisen panoksella suuri merkitys. Niin on Kansalliskirjaston johdon ja työntekijöiden positiivinen panostus alusta lähtien ollut tärkeä. Kiitokset koskevat myös Mikkelin kaupunkia, joka on muuttanut tilojamme aivan uuteen uskoon, kuten myös DigitalMikkeli yhteistyötä, jossa edistetään digitointia ja arkistointia alueellisena kärkenä ja Mikkelin yliopistokeskusta, jossa meillä on mahdollisuus kohdata tulevaisuutta yhdessä monen yliopiston kanssa.
On ollut ilo tehdä yhteistyötä digitoinnin edistämisen merkeissä Museoviraston, Kansallisarkiston, kirjastojen sekä teidän täällä tänään olevien monen muun tahon kanssa. Tämä työ jatkuu nyt Kansallisessa Digitaalisessa Kirjastossa. Olemme myös osallistuneet yhteistyössä Euroopan Unionin digitointihankkeisiin. Olen iloinen siitä, että monet teistä ovat paikalla tänään. Kiitos teille kaikille näistä vuosista!
Eli kulttuuriperinnöstämme:
Aika hajoittaa – ihmiset rakentaa
Hidastetaan taistelua aikaa vastaan
Vaalitaan ja asetetaan käyttöön
