Jussila, Leino. net. verkkoviestinnän käsikirja, 1999.

Tietolinja
4/1999


PÄÄKIRJOITUS

ARTIKKELIT


UUTISIA, AJANKOHTAISTA

VERKKOVIESTINNÄN KÄSIKIRJA eli Kuinka saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa


WWW-sivuilla on turha esittää mitään, mitä ei ole sataprosenttisesti hyväksytetty koko organisaatiossa. Onnistunut verkkopalvelujen hyödyntäminen perustuu organisaation kokonaisstrategiaan, johon sisältyvät markkinointi-, palvelu- ja viestintästrategiat. Verkkopalvelujen perustaminen ja ylläpito ei siis ole muusta toiminnasta irrallista puuhastelua, vaan vakavaa liiketoimintaa.

Markku Jussila, Antti Leino. net. verkkoviestinnän käsikirja. Inforviestintä Oy. Karisto, Hämeenlinna 1999. ISBN 952-5123-14-6.

Kirjoittajat

Kirjan kirjoittajat Markku Jussila ja Antti Leino ovat uusmedia-alan asiantuntijoita ja olleet mukana todistamassa alan nousua. Molemmat ovat toimineet uusmedia-alan keulakuvaksi nousseessa Interaktiivisessa Satamassa ja sen edeltäjässä Interweb Designissa. Kirja keskittyy verkkoviestinnän ja verkkopalvelujen tehostamistapojen kuvaamiseen. Mukana on myös yleisempää viestinnän ja markkinoinnin perusasiaa. Asiat esitetään hieman koulumestarimaiseen tapaan yläviistosta, mutta näkökulmalla on varmaan oikeutuksensa. Ei ole vaikea kuvitella kirjan alaotsikoksi Kuinka saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa verkkoviestinnän avulla.

Perusvaiheet

Verkkopalvelujen rakentamisessa on kirjoittajien mukaan neljä perusvaihetta, analyysi, suunnittelu, tuotanto sekä ylläpito ja kehitys. WWW-sivuilla on turha esittää mitään, mitä ei ole sataprosenttisesti hyväksytetty koko organisaatiossa. Onnistunut verkkopalvelujen hyödyntäminen perustuu organisaation kokonaisstrategiaan, johon sisältyvät markkinointi-, palvelu- ja viestintästrategiat. Verkkopalvelujen perustaminen ja ylläpito ei ole muusta toiminnasta irrallista puuhastelua, vaan vakavaa liiketoimintaa.

Ominaisuudet ja tehtävät

Verkkopalvelu on kokonaisuus, jolla on oma osoite, vastuullinen sisällöntuottaja, yhtenäinen toiminnallisuus ja ulkoasu sekä kiinteä suhde edustamansa organisaation arvoihin ja tyyliin. Sen tehtävänä on tukea yrityksen toimintaa, kehittää yrityskuvaa ja viedä sitä eteenpäin. Interaktiivinen, helppokäyttöinen ja organisaation muun viestinnän linjaa verkon ehdoilla soveltava palvelu voi olla liiketoiminnalle elintärkeä osatekijä. Ennen kuin yrityksessä on päästy näin pitkälle, on saatettu kulkea pitkää tietä.

Kehitysvaiheet

Verkkopalvelujen ensimmäisessä kehitysvaiheessa pelkkä läsnäolo netissä riitti tekemään firmasta edistyneen ja elinkelpoisen. Toisessa vaiheessa vaadittiin jo enemmän panostusta. Sivujen ulkonäkö parani ja laadukkaita yrityssivuja säännöllisesti päivitettävine tuote-esittelyineen nähtiin yhä enemmän. Sisältö ja palvelujen hyödyllisyys perustuivat kuitenkin yhä printtimateriaalin varaan eikä vuorovaikutteisia, toiminnallisia elementtejä juuri käytetty. Kolmannessa vaiheessa, johon mm. Suomessa ja USA:ssa siirryttiin pari vuotta sitten, verkkopalvelu ei enää pelkästään seuraile yrityksen imagoa vaan vie sitä eteenpäin. Neljännessä vaiheessa - vai pitäisikö sanoa neljännellä tasolla, koska kyseessä ei välttämättä ole lineaarinen toiminta - verkkopalvelu alkaa korvata perinteistä viestintää ja palveluja, interaktiivisuus lisääntyy ja palvelujen välittämiseen käytetään muitakin päätelaitteita kuin tietokonetta, esimerkiksi puhelinta ja televisiota. Kansalaisten näppäily-, painelu- ja klikkausmahdollisuudet lisääntyvät ja elämänlaatukin saattaa parantua.

Suunnittelu

Verkkopalvelujen suunnitteluun kannattaa uusmedia-ammattilaisten lisäksi ottaa organisaatiosta sellaisia ihmisiä, jotka parhaiten tuntevat yrityksen markkinointi-, viestintä- ja palvelustrategiat. Heidän on pystyttävä tekemään Internet-palveluun ja sen imagoon vaikuttavia päätöksiä ja kyettävä sujuvaan yhteistyöhön asiantuntijayrityksen kanssa. Kirjan kirjoittajat toimivat uusmediafirmojen edunvalvojana, kun he varoittavat, että joskus ryhmään otettu Internet-taitoinen työntekijä voi kovasti yrittää todistaa uusmedia-asiantuntijoille omaa tietämystään, vaikka se ei prosessin kannalta olisi merkittävää. Organisaatioiden Internet-väkeä kannattaa hyödyntää palvelujen sisäisessä markkinoinnissa, eikä siis välttämättä laajojen kokonaisuuksien näkemiskykyä vaativassa konseptisuunnittelussa. Konseptisuunnittelu on työvaihe, jossa ideoidaan palvelun perusteet ja suunnitellaan ja dokumentoidaan verkkopalvelu. Kirjoittajat vakuuttavat, että "vain sopivaa yhteistyökumppania käyttämällä varmistetaan tarvittavan tietotaidon löytyminen ja hyödyntäminen". Toki näin lisätään myös alan yritysten liikevaihtoa. Yleisiä syitä verkkopalveluprojektien epäonnistumiseen ovat koko organisaation sitouttamattomuus palvelun tuotantoprosessiin, peruskysymyksiin vastaamatta jättäminen (miksi tarjoan/myyn tätä palvelua/tuotetta verkon kautta?), verkkopalveluprojektin jatkoseurannan ja ylläpidon unohtaminen sekä se, että on yritetty tehdä kaikki yksin ilman alan ammattilaisia.

Median ehdoilla

Internetin ominaisuuksia ovat maailmanlaajuisuus, nopeus, vuorovaikutteisuus ja monipuoliset esitysmuodot. Viestimet voidaan jakaa pika- ja kestoviestimiin sekä kohde- ja joukkoviestimiin. Internetin viestintämuodot sopivat sellaisenaan kaikkiin luokkiin. Pikaviestinnässä sanomien lähettämisestä saatava hyöty riippuu niiden lähetys- ja vastaanottoajankohdasta toisin kuin kestoviestinnässä. Kohdeviestinnässä lähetetään eri vastaanottajille erilaisia sanomia. Kohdeviestinnän oppiminen ja vanhojen toimintatapojen muuttaminen vaatii organisaatioilta aikaa ja saattaa hidastaa verkkopalvelujen hyödyntämistä. Voi esimerkiksi tuntua vaivalloiselta rakentaa eri käyttäjäryhmille erilaisia sisäänkäyntejä palveluihin, vaikka hyvin toteutettuna se luultavasti kannattaa.

Viestinnälliset ja operatiiviset palvelut

Verkkopalvelut voidaan jakaa funktionsa mukaan viestinnällisiin ja operatiivisiin palveluihin. Viestinnällisten verkkopalveluiden hyöty perustuu palvelussa olevaan tekstiin, kuviin, ääneen jne. eli ruudulla näkyvään (toivon mukaan) mahdollisimman laadukkaaseen sisältöön. Viestinnällisten palveluiden sisältö voi olla luonteeltaan dynaamista ja toiminnallista, esimerkkinä useaan kertaan päivässä päivitettävät uutissivut, mutta niissä käyttäjä voi vaikuttaa ainoastaan ruudun tapahtumiin, kun taas operatiivisten palveluiden käyttäjä saa aikaan verkkopalvelun ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa. Esimerkiksi pankki-, sijoitus- ja vakuutuspalvelut sekä verkkokaupat ovat luonteeltaan operatiivisia. Operatiivisilla palveluilla voidaan säästää selvää rahaa, kun käyttäjät itse tekevät asioita, jotka yrityksen työntekijöiden oli aikaisemmin tehtävä. (Tämä ei tosin aina ole hyvä asia työntekijöiden kannalta.) Operatiivisen verkkopalvelun on pystyttävä poistamaan tieltään itseensä kohdistuneet epäluulot. Palvelumallia mietittäessä on otettava huomioon loppukäyttäjän tietotaso, palvelua tuottavan tahon luotettavuus käyttäjän silmissä, tietojenkäyttöpolitiikka/tietoturva sekä myös muualla kuin verkossa tarjolla oleva asiakastuki.

Viestejä sinne tänne

Internetissä tapahtuvassa verkkoviestinnässä, kuten organisaation perinteisessäkin viestinnässä, luodaan ja kehitetään asiakassuhteita ja välitetään tietoa organisaation toiminnasta. Ekstranetissä saatetaan erikoistua selvemmin sidosryhmäviestintään ja avainasiakassuhteiden luomiseen. Intranet keskittyy organisaation sisäiseen viestintään tarjoamalla työnteon apuvälineitä kuten työryhmäohjelmistoja ja kalentereita sekä pyrkimällä työilmapiirin ja -olosuhteiden parantamiseen esimerkiksi keskusteluryhmien avulla.

Käyttöliittymä

Käyttöliittymä, HCI (Human Computer Interface), on verkkopalvelun sivujen se osa, joka sisältää peruslinkit ja mahdollistaa käyttäjän liikkumisen palvelussa. Käyttöliittymään on laajasti ottaen laskettava mukaan myös käyttäjien päätelaitteet ja sen seurauksena sisällön erilaiset esittämis- ja navigaatiotavat. GUI (Graphical User Interface) eli graafinen käyttöliittymä määrittelee vain osan palvelun helppokäyttöisyydestä. Kaikki perustuu vankkaan konseptisuunnitteluun ja näkemykseen palvelun luonteesta ja merkityksestä. Linkkien oikea sijoittelu ja kuvaaminen tukee helppokäyttöisyyttä, mutta jos perusrakenne on huonosti suunniteltu, sitä ei fiksukaan linkitys paranna. Toisaalta laajan ja monenlaisia toimintoja sisältävän palvelun käyttö voidaan tehdä helpoksi hyvän käyttöliittymän avulla. Käyttöliittymän tulee ohjata kaikki palvelun käyttäjät oikeaan paikkaan. Optimitilanteessa kaikki tarvittavat vaihtoehdot ovat valittavissa, muttei ainoatakaan turhaa tai ylimääräistä. Yhdellä sivulla ei kannata esittää kymmentä vaihtoehtoa enempää. Käyttöliittymän on linkkien tarjoilun lisäksi toimittava myös palvelun karttana. Eri suuntiin liikkumisen on oltava loogista ja eri osioiden ja sisältöjen painoarvon on tultava selväksi. Käyttöliittymä on aina viime kädessä sisällön tukitoiminto, ei itseisarvo. Se ei saa viedä huomiota pois sisällöstä, vaan sen on tultava apuun ja näkyväksi vasta, kun käyttäjä sitä todella tarvitsee.

Yksityiskohtien aarreaitta

Verkkoviestinnän käsikirja on yksityiskohtien aarreaitta ja sopii nimensä mukaisesti käsikirjamaiseen käyttöön ja selailtavaksi. Teksti on kolmipalstaista ja ydinasiat koottu laatikoihin lukujen loppuun. Kuvitus on tyylikästä, tosin on vaikea olla nauramatta, kun bikineissä rantavedessä poseeraavan naisen kuvan alla lukee: "Toisinaan kuva on korvaamaton sisältöelementti." On myös vaikea olla huvittumatta, kun verkkopalvelujen ilmeenluojaksi suositellaan pelejä. Kuuluuko verkko siis kirjoittajien mielestä vain peli- ja seksiviihteen ystäville?

Heli Salonen

Paluu uutispalstalle

Tietolinja 4/1999