ARTO - vuoden debytantti

Riitta Lehtinen

Vuodenvaihde on jälleen käsillä ja on aika tarkastella kulunutta vuotta - mitkä suunnitelmista toteutuivat, mitkä eivät ja mitä ennalta suunnittelemattomia asioita saatiin aikaan. On myös aika asettaa tavoitteet seuraavalle vuodelle.
TKAYn näkyvin tulos vuonna 1995 on tietokantojen rintamalla. Jos viime vuosi nimettiin LINDAn vuodeksi, voi tätä vuotta yhtä hyvällä syyllä nimittää ARTOn vuodeksi. ARTO kattaa nyt huomattavan osan Suomessa ilmestyvistä lehdistä ja on ajantasaisena hyvä lähde tiedonhauille. Tietuemäärä kasvaa reipasta vauhtia ja varsinaisen lehtilistan lisäksi Helsingin yliopiston julkaisurekisterin aineisto täydentää merkittävällä tavalla ARTOn kattavuutta.
Vaikka ARTO onkin vuoden debytantti, älkäämme unohtako LINDAa, joka on vakiinnuttanut asemansa niin luetteloinnin kuin kaukopalvelunkin työvälineenä. Samoin on syytä muistaa, että KDOK-tietokannat ovat edelleen käytettävissä ja LINDAn ja ARTOn uusilla tietueilla päivitetään säännöllisesti KOTIa, KATIa ja KAUKOa. CD-KATI on tuonut ennen ARTO-aikaa tallennetut tietueet yhä useampien saataville.
Mitä sitten tuo tullessaan ensi vuosi? Ei tarvita kovin kummoista kristallipalloa kertomaan, että ainakin yksi uusi tietokanta valmistuu silloin. MANDAn perustaminen etenee hyvää vauhtia suunnitelmien mukaan. Koekäyttö kuluvan vuoden aikana osoitti sen tarpeellisuuden ja veikkaampa, että moni korkeakoulukirjasto huomaa löytävänsä sieltä hyödyllistä tietoa.
Kaikki nämä tietokannat on saatu kaikkien käytettäväksi yhteistyöllä. Mikään kirjasto sen enmpää kuin atk-yksikkökään ei olisi yksin saanut tätä aikaan. Leikitäänpä ajatuksella, että jokainen ARTOon tallentava organisaatio ylläpitäisi oman alansa tietokantaa ja tallentaisi tiedot vain siihen. Tiedonhakijat joutuisivat silloin sopimaan käytöstä noin 30 eri organisaation kanssa ja hakemaan tietoa yhtä monesta eri tietokannasta. Hakukielikään ei olisi välttämättä sama. Myös tallennuksessa olisi merkittävä osuus päällekkäistä työtä puhumattakaan käyttöympäristön luomisesta ja ylläpitämisestä.
Tämä kaikki tuntuu itsestään selvältä ja unohtuu helposti, kunnes joku ulkomaalainen vieras kertoo kadehtivansa meitä. Heilläkin olisi tarvetta vastaavaan, mutta yhteistyön organisointi ei onnistu. Samoin lukiessani kuvauksia muualla saavutetuista edistysaskeleista huomaan usein, että meillä vastaava on toiminut jo vuosia - kiitos yhteistyön. Sellaisina hetkinä olen ylpeä siitä, että olen suomalainen ja työskentelen yhteistyökykyisen ja -tahtoisen kirjastoverkon osana. Se auttaa taas jaksamaan.
Hyvää joulua teille kaikille ja kiitokset kuluneesta vuodesta - jaksetaan yhdessä ensi vuonnakin!

3


tietolinja 4/95     8.12.1995