Vaikutelmia tietotekniikan käytöstä USA:n yliopistokirjastoissa

Päivi Kytömäki
Ylikirjastonhoitaja, Oulun yliopiston kirjasto

Osallistuin Yhdysvalloissa lokakuussa VTLS Inc:n järjestämään 5th Directors Conference:iin, jonka teemana oli Back to Basic; Rethinking Libraries. Tämän jälkeen tutustuin seuraavien organisaatioiden kirjastoihin USA:n Itärannikolla päivän tai puoli kuhunkin: Durhamissa University of North Carolina at Chapel Hill eli UNC , Washington D.C.:ssä Library of Congress eli LC , National Agricultural Library eli NAL, National Library of Medicine eli NLM, New Yorkissa New York University eli NYU ja Columbia University sekä Bostonissa Boston University, Massachusetts Institut of Technology eli M.I.T. ja Harvard University Cambridgessa. New Yorkista lähtien matkakumppaninani oli kirjastomme atk-suunnittelija Raimo Körkkö.
Kaikki vierailemani yliopistot olivat suuria. Harvard on suurin USA:n yliopistoista ainakin budjetiltaan ja mm. North Carolinan yliopistossa on opiskelijoita 23 000 (22 milj. dollarin budjetillaan 19. suurin USA:ssa). New Yorkin yliopistossa on opiskelijoita 58 000, joista 25 000 kokoaikaista, Columbian yliopistossa 17 000 ja Bostonin yliopistossa 21 000. Jossakin minulle sanottiinkin, että olisi kannattanut ottaa kohteeksi jokin nuorempi ja pienempi yliopisto (esim. Pittsburg), jolla ei ole suuria ja vanhoja kokoelmia ja niihin liittyviä traditioita taakkanaan.
Koska aikaa kussakin kohteessa oli vähän käytettävissä, olin rajannut pääteemat, joista olin sopinut etukäteen ja joita kävin läpi keskusteluissa ao. kirjastoissa. Tutustuin kirjastojen atk-järjestelmiin ja atk-varustukseen, tietokantatuotantoon ja -tarjontaan, digitalisointiin, Internet-toimintaan, yhteistyöhön atk-keskusten kanssa, hallintoon ja yhteistyöhön muiden kirjastojen kanssa. Rajoitun tässä artikkelissa tarkastelemaan lähinnä atk:n hyväksikäyttöön liittyviä asioita.

Atk-laitteisto kirjastoissa

Kaikissa vierailukohteissa kiinnitti huomiota heti runsas atk-laitteisto tiedonhakua, teksktinkäsittelyä, Internet-käyttöä ja multimediaa varten yleisötiloissa. Mikroluokat kirjastoissa ovat yleisiä ja niiden hoidosta osassa vastaa atk-keskus, osassa kirjasto itse. Esimerkiksi NYU:n pääkirjastossa (Bobst Library) on rinnakkain kolme mikroluokkaa, joista kussakin on n. 20 Macintoshia, X-päätettä ja upouutta tehokasta DOS-konetta. X-päätteitä muistelen nähneeni lähes joka paikassa, mutta myös tyhmiä päätteitä on vielä joissakin ja niitä hyödynnetään myös Internetin käytössä.
Kongressin kirjastossa on kehitetty erikoistoiminnoin tai apuvälinein varustettuja mikroja niille henkilöille, joilla jokin vamma estää normaalin mikron käytön . Esimerkiksi näkövammaisille on kehitetty mikrotyyppi, jossa ääni kertoo koko ajan mitä ruudulla tapahtuu ja näppäimistö on pistekirjoitusnäppäimistö. Myös kosketuskuvaruudulla varustettuja mikroja on esillä.
Kun kaikki kirjastot mainitsivat kuitenkin sen, että heillä on jouduttu runsaasti leikkamaan aikakauslehtien määrää ( "eurooppalaisten lehtien hinnat karkaavat käsistä!") eikä myöskään kirjoja voi ostaa enää entiseen tapaan, huomautin heidän erinomaisesta laitteistostaan, joka ei kieli resurssipulasta. Minulle vastattiin, että yliopistot painottavat nyt hyvää atk-tasoa kirjastoissa ja ennenkaikkea opiskelijat painostavat yliopistoja kirjastojensa laiteresurssointiin.

Kirjastojen tietokantatarjonta

Kirjaston yleisömikrojen menussa (usein otsikolla "Library InformationServices") tarjolla on yleensä runsaasti tietokantoja. Oman kokoelman näyttöluettelon lisäksi on samalta ruudulta tarjolla pääsy useisiin muihinkin kirjastoluetteloihin (esimerkiksi lähi- tai yhteistyökirjastojen ja LC:n) sekä lukuisiin artikkelitietokantoihin, jotka on ladattu yliopiston keskuskoneelle tai joita käytetään Internetin kautta. Kirjastot maksavat valtavia summia (mm. UNC 80 000 dollaria/vuosi) tästä Internetin kautta tarjottavasta aineistosta, joka saattaa kattaa jopa noin 40 tietokantaa. Kokotekstitietokantoja on hieman myös tarjolla ja ne ovat lehtiä ja usein laki- ja valtionhallinnon asiakirjoja. Z39.50-standardi on joko käytössä mahdollistaen keskustelun eri järjestelmien luettelotietokantojen kanssa tai sen käyttöönotto työn alla.
Mietitte ehkä, kuinka kirjaston asiakas selviää 40 tietokannan hakukielistä. Hyvin, sillä kaikilla (muistaakseni) on käytössä OCLC:n FirstSearch. Haussa käytetään OCLC:n hakukieltä ja ohjelma hoitaa hakulausekkeen kääntämisen muiden tietokantojen hakukielille. Tietokannoilla on näin on yksi yhteinen käyttöliittymä. Oli helppoa!
Missään vierailemassani yliopistossa ei ole varsinaista tutkimustietokantaa ja suunnitteillakin se on vain M.I.T.:ssa. Eräiden yliopiston osastojen tai laitosten www-sivuilla tosin usein kerrotaan meneillään olevasta tutkimuksesta. Hyvin yleinen on kirjaston tekemä kurssitietokanta. Tietokanta sisältää yliopiston kurssit, kurssien opettajat ja kursseihin liittyvät kirjat. Kaikkialla vakuutetiin tietokantaa erittäin hyödylliseksi kirjaston neuvonnan ja tietysti opiskelijoiden kannalta. Sanakirjoja, tietosanakirjoja jne. tarjotaan myös verkon kautta kirjaston menussa. Harvardin yliopistossa oli tietokanta Harvardin kirjastoista, joita on noin100! Tietokannasta pystyy etsimään mm. kirjaston nimellä, missä kirjastoissa on tietyn alan kirjallisuutta jne. Kirjastot osallistuvat myös yleensä yliopiston yleisinformaatiota sisältävän infokioskin (Campus Wide Information Systems) ylläpitoon.
Kaikissa kirjastoissa on myös cd-rom-tietokantoja, jotka yleensä ovat Novell-verkon kautta saatavissa, mutta vain kirjastojen laitteilta. Monet sanoivat, etteivät he pidä cd-romeista niiden hankalan ja kalliin käyttöönasettamisen vuoksi ja etsivätkin muita ratkaisuja kuten tietokantojen käyttö Internetin kautta tai niiden lataaminen yliopiston keskuskoneelle. Hyvin yleistä on myös, että koko joukko cd-rom-tietokantoja on käytettävissä vain tietyiltä yksittäisiltä laitteilta, ei siis lainkaan verkon kautta.

Kirjastojärjestelmät

Mielestäni paras matkalla näkemistäni kirjastojärjestelmistä oli North Carolinan yliopistossa. Järjestelmä on Date Research Associates, Inc: n toimittama DRA, joka on hyvin yleisesti käytössä USA:n yleisissä kirjastoissa. UNC:ssa se oli otetu käyttöön vasta vuonna 1993. Nyt se on käytössä myös UNC:n lähiyliopistoissa eli North Carolina Central Universityssa ja Duken yliopistossa, jotka yhdessä UNC:n kanssa muodostavat Triangle Research Libraries Networkin. Järjestelmän käyttöönotosta on tänä syksynä tehty päätös myös Illinoisin 45 korkeakoulukirjastossa, jotka toimivat tietokantayhteistyössä keskenään. Valintakriteereita ovat olleet mm. järjestelmän kokonaisvaltainen toimivuus, yrityksen näkemys tulevaisuudesta, hakuominaisuudet usean yliopistokirjaston muodostamassa kokonaisuudessa, standardien noudattaminen, erinomainen asiakaspalvelu ja yrityksen hyvä taloudellinen tila. Järjestelmästä tulee major release kerran vuodessa, jota testataan joitakin viikoja. DRA:n puutteeksi mainittiin se, ettei se tue UNICODE:a "kuten teillä (VTLS:ssä) uudessa versiossa (VIRTUAssa)" : atk-asioista vastaava kirjaston apulaisjohtaja oli jo lukenut VIRTUAn esitteen. Nytkin UNC:n kirjastosta oli pääsy Trianglen-kirjastojen OPAC:hin, mutta uudessa versiossa tulee olemaan yhteinen OPAC eli yhdellä haulla tulee tieto kaikkien kolmen yliopiston kokoelmista ja asiakkat voivat lainata toistensa kirjastoista (yliopistot sijaitsevat parinkymmenen kilometrin säteellä toisistaan). Ensi keväänä asiakkaat voivat tehdä järjestelmässä aineistopyynnön (document delivery), jolloin on myös mahdollista jatkaa kaukolainatilaukseen saakka. Opiskelijoiden aineistopyynnön käyttöön oli tulossa rajoituksia.
Bostonin yliopistossa on käytössä Innovative Interface, Inc.:n intergroitu atk-järjestelmä, joka oli otettu käyttöön kokonaisuudessaan vasta vuonna 1992. Järjestelmä on käytössä erityisesti useissa oikeustieteellissä kirjastoissa USA:ssa. Järjestelmän Serial control on kuulemma erityisen hyvä. Asiakkaat voivat katsoa lainansa ja uusia ne itse, mutta saavat tehdä varauksia vain sillä ehdolla, että laittavat päivämäärän, mihin asti varaus on voimassa. Tässä systeemissä ei voinut tehdä kaukolainatilauksia, johon he käyttivät, tosin huonoksi moittien, ARIEL:ia kuten mekin.
Columbian yliopiston kirjastojärjestelmä on Americatech Corp.:n NOTIS. NYU:n ja M.I.T.:n integroitu kirjastojärjestelmä on kanadalaisen GEAC Computer Corporationin ADVANCE, jossa on hankinta, luettelointi, lehtien saapumisvalvonta, lainaus, varaus ja opac. Molemmilla oli ollut viime aikoihin saakka käytössä GEAC:n CLIS, josta puuttui saapumisvalvonta- ja hankintamoduli. GEAC:lla on useita kirjastojärjestelmiä, joita ovat CLIS, LIBS 100 (aikaisemmin GLSI), LIBS 100+, joita on useissa eurooppalaisissa ja yhdysvaltalaisissa kirjastoissa (myös Suomen pääkaupunkiseudulla LIBS100+) ja joista Advance on käsittääkseni uusin ja kehittynein. Harvardin yliopisto suunnittelee uuden kirjastojärjestelmän käyttöönottoa parin vuoden sisällä. Harvardissa kuulin, että Berkeleyn, Kalifornian, Yalen ja Texasin yliopistokirjastot tutkivat parhaillaan isolle yliopistolle sopivaa kirjastojärjestelmää (monella näistä on muistaakseni käytössä GEAC:n järjestelmä). Mielenkiintoista nähdä, mihin järjestelmiin ne päätyvät valinnoissaan.

Digitalisoiminen ja multimediatuotanto

Vanhan aineiston digitalisointia tehdään kaikissa vierailukohteissani, yleensä mittavilla lahjoitusvaroilla. Eräs Kongressin kirjaston tärkeimmistä projekteista on ollut vuodesta 1990 lähtien American Memory, mutta sama teema oli myös yliopistokirjastoissa. Sekä Kongressin kirjastossa että North Carolinan yliopiston kirjastossa digitalisoidaan orjuuteen ja sisällissotaan liittyvää valokuva- ja/tai filmiaineistoa multimedia-muotoon ja jälkimmäisessä myös etelän musiikkia tallennettiin elektronisesti. NYU:ssa tehdään multimediatietokantaa vanhojen ammattijärjestöjen haastatteluista (äänitteitä ja filmejä) ja valokuvakokoelmista, mutta myös käsikirjoituksia ja postereita skannataan. Bostonissa digitalisoidaan mm. James Joycen ja Homeroksen tuotantoa.
Yksityiskohtia: Kongressin kirjastossa minulle näytettiin Early Motion Pictures (1879-)-projektiin liittyvä Thomas Edisonin filmipätkä vuodelta 1901 New Yorkin kadulta, jossa naiselta tuuli hulmauttaa helmat ylös kuten Marilyn Monrelta eräässä hänen kuuluissa elokuvistaan. Amerikan sisällissodan kannalta merkittävä presidentti Abraham Lincolnin puhe Gettysburgissa vuonna 1863 oli myös digitalisoitu.
Historiallisten kohteiden lisäksi kirjastot osallistuvat joissakin yliopistoissa yliopiston elektronisten julkaisujen tekoon. Vanhoja korttiluetteloita oli skannattu elektroniseen muotoon käsittämättömiä määriä kaikkialla ja erityisesti Harvardissa.
Merkittävää tälle aineiston digitalisoinnille oli se, että valmiit multimedia-aineistot ovat Internetin kautta kaikkien vapaasti käytettävissä kyseisten laitosten www-sivuilta. Ja kuten aikaisemmin mainitsin, kirjastot tarjoavat myös asiakkailleen skannausmahdollisuudet. NYU:n Bobst-kirjastossa oli kirjaston atk-luokassa multimedian, desktop-julkaisujen, animaatiosovellutusten, videotuotteiden ja erilaisten graafisten tuotteiden tekoa ja esitystä varten Macintosh-ympäristössä. Macintoshia kiiteltiin täällä kehittyneemmäksi työkaluksi audiovisuaalisessa esityksessä. Samaisessa kirjastossa on elokuvatieteen ja kielien opiskelijoita varten yksi iso kerros täynnä videoiden, äänilevyjen, kasettien, cd-levyjen ja filmien katselu- ja kuuntelulaitteita sekä kielistudion laitteita, noin 200 laitetta jos oikein muistan.
MIT:ssa on yhdessä erään tutkimuslaitoksen kanssa iso elektroninen julkaisuprojekti käynnissä. Kuitenkin siellä todettiin, että he mikrokuvaavat vielä saman aineiston, joka tuotetaan myös elektronisesti, koska he ovat vakuuttuneita ainoastaan mikrofilmien ja -korttien säilymisestä ja lukumahdollisuuksista vuosikymmenten päästä!

Muita havaintoja

Keskusteluissa tulivat usein esille myös SGML- ja Z39.50-standardit. Kun kirjastot resurssoivat valtavasti tiedon saattamiseksi elektroniseen muotoon, haluavat ne myös varmistaa näin tuotettujen tietovarantojen pitkäaikaisen ja joustavan käytettävyyden huolimatta jatkuvasti muuttuvista atk-ohjelmistoista ja -laitteista.
Parilla vierailukohteistani ei ollut vielä valmista WWW-kotisivua. Ehdottomasti parhaiten toteutetut ovat Columbian yliopiston kirjastolla ja Kongressin kirjastolla. Niissä kirjastoissa, joissa WWW-sivut ovat, ne on tehty yleensä suurella huolella ja lopputulos palvelee hyvin käyttäjää erinomaisine linkkeineen. Joka paikassa tuli myös esille se, että henkilökunnan kouluttamiseen menee runsaasti voimavaroja, ja huomiotamme herättikin tapaamiemme henkilöiden hyvä atk-tietotaso. Toisaalta vaikutti, että henkilöstötilanne on helpompi kuin meillä Suomen korkeakoulukirjastoissa.
Näistä kirjastovierailuista tuli vaikutelma, että USA:n korkeakoulukirjastoissa tietotekniikan ja verkkojen hyödyntäminen on otettu erittäin haasteellisesti vastaan. Ei tyydytä vain siihen, että rahalla saa laitteita, vaan laitteet on valjastettu monipuoliseen palveluun. Henkilökunta opettelee aktiivisesti uusia taitoja ja näkee vaivaa pitkälle vietyjen palvelutuotteiden aikaansaamiseksi. Hälläväliä tai sinnepäin-mentaliteettia ei ole. Kirjastojen tehtäväkenttää on laajennettu perinteisestä yliopiston sisällä yhä monipuolisemmaksi itsenäisopiskelun, opetuksen, tutkimuksen ja tietohallinnon tueksi.

13

tietolinja 4/95     8.12.1995