|
Juha Hakala Tammikuussa 1995 käynnistynyt ja elokuussa 1997 päättyvä EU:n ONE (OPAC Network in Europe) -projekti on päässyt elinkaarensa puoliväliin. Hankkeen tärkein tavoite on luoda Z39.50-standardiin perustuvia yhdyskäytäviä kirjastojen tietokantojen välille. Kuvaan tässä artikkelissa projektin nykytilaa ja tulevaisuuden suunnitelmia. Taustaa ONE-hankkeeseen osallistuu monia Pohjois-Euroopan merkittävimmistä kirjastoista. Mukana ovat British Library ja Deutsche Bibliothekin ohella kaikki pohjoismaiset yhteisluetteloisännät ja hollantilainen Pica. Projektin osallistujista useimmat ovat jo installoineet Z39.50-palvelinohjelman, jonka kautta yhteisluettelotietokantoja tarjotaan testikäyttöön muille projektin jäsenille. Testaus, johon osallistuu kussakin maassa pieni ryhmä kirjastonhoitajia, ei vielä varsinaisia loppukäyttäjiä, on alkanut maaliskuussa 1996. Testaukseen käytetään yleensä useita erilaisia Z39.50-clientejä, Suomessa kuitenkin etupäässä VTLS:n tekemää ohjelmaa. Keväällä 1996 on aloitettu myös uusien piirteiden rakentaminen projektin kehitysympäristökseen valitsemaan, alun perin Deutsche Bibliothekille rakennettuun DBV-OSI II -sovellukseen. ONE-hankkeessa ei tarvinnut rakentaa kokonaan uutta Z39.50-sovellusta, koska varsin monia ohjelmia oli jo käytettävissä. Kaikki potentiaaliset tarjokkaat evaluoitiin huolellisesti mm. lähdekoodia tutkien ennen valintaa. Myös ohjelmien tekijänoikeudet, tai pikemminkin niiden puute, olivat tärkeä valintakriteeri. DBV-OSI II oli paitsi palveluiltaan kattavin olemassa olevista Z39.50- sovelluksista, myös tekijänoikeuksiltaan hyvin liberaali - Deutsche Bibliothek kun sallii kenen tahansa käyttää ohjelmaa korvauksetta. EU:han yleensä edellyttää, että projekteissa kehitetyt ohjelmat ovat vapaasti jaettavissa. Vailla merkitystä ei valintaprosessissa ollut sekään, että sovelluksen DB:lle rakentanut Satellites International Ltd. vastaa myös ONE-projektin ohjelmakehityksestä. ONE:n ohjelmistotarjonta Useimmat ONE-kirjastot käyttävät tällä hetkellä palvelinohjelmistona DBV- OSI II -ohjelmistoa, joka on useissa tapauksissa korvannut jonkin muun Z39.50-sovelluksen. Esimerkiksi Bibsys ja Oslon yliopiston kirjasto vaihtoivat vanhan Nordisk SR-net -ohjelmiston monipuolisempaan DBV-OSI II:een, ja British Library hylkäsi Cansearch-sovelluksensa. Palvelinsovelluksen vaihto ei onneksi ole kovin suuri urakka, koska Z39.50-palvelin on kaikissa järjestelmissä erillinen ohjelmamoduli. Se "keskustelee" kirjastojärjestelmän hakuohjelman ja tarvittaessa muidenkin ohjelmamodulien kanssa ohjelmointirajapinnan (API) kautta. Palvelimen vaihto edellyttää periaatteessa vain tämän rajapinnan muokkausta esimerkiksi siten että se sisältää myös ne uudet palvelut, jotka vanhasta palvelinsovelluksesta puuttuivat. VTLS muuten rakentaa VIRTUAan vastaavan rajapinnan, jonka avulla kirjastot voivat periaatteessa varsin helposti rakentaa VIRTUA-ympäristöön omia sovelluksia. ONE:n oma Z39.50-client ei toukokuussa -96 ole vielä valmis, mutta ohjelman testaus on loppusuoralla ja se on tarkoitus saada päätökseen kesällä -96. Client on rakennettu alun perin yleisimpiin UNIX-ympäristöi- hin muiden ONE-ohjelmien tavoin. Sovellus on portattu nykyisten UNIXien tavoin 32-bittisiin Windows-95 ja Windows NT -ympäristöihin. 16-bittiseen Windows 3.x -käyttöjärjestelmään ohjelmaa ei sen sijaan siirretä, koska se olisi teknisesti liian vaikeaa. Kun client-sovellus valmistuu, se siirretään muiden ONE-ohjelmien ta- voin TKAY:n ylläpitämään Z39.50-arkistoon ftp://ftp.funet.fi/pub/doc/library/z3950/ vapaasti kopioitavaksi. Kaikki ONE-sovellukset ovat public domain -ohjelmia, jotka myös ohjelmistotoimittajat voivat ottaa lähdekoodeineen päivineen maksutta käyttöönsä. Bibsysia lukuun ottamatta yksikään ONE-partneri ei aio integroida Z39. 50-clientiä osaksi järjestelmänsä näyttöluetteloa. Muut käyttävät Windows- tai UNIX-ympäristössä toimivia kolmannen osapuolen client-sovelluksia, TKAY VTLS:n Z39.50-clientiä ja tulevaisuudessa VIRTUAn asiakasohjelmaa, joka korvaa erillisen Z39.50-sovelluksen. ONE-hankkeessa rakennetaan myös joukko Z39.50-sovellusten käyttöä helpottavia apuohjelmia, joista kootaan ns. työkalupakki, toolbox. Pakkiin kerätään joukko Z39.50-sovellusten yhteistoimintaa helpottavia sovelluksia, kuten esimerkiksi formaatti- ja merkkikonversio-ohjelmia. Formaattikonversiot loppusuoralla... Formaattikonversioiden osalta nykytilanne on mielenkiintoinen. ONE on saanut valmiiksi 1. version UNIX-koneissa toimivasta muunnosohjelmasta, jolla voidaan konvertoida vaihtomuodossa oleva XXXMARC-aineisto YYYMARCiin. Sovellus perustuu Nordisk SR-Net -projektissa rakennettuun konversiotaulukkoon, joka kattaa USMARCin, UKMARCin, UNIMARCin ja kaikki pohjoismaiset MARC-formaatit. Kukaan ei ole vielä integroinut tätä ohjelmaa Z39.50-palvelimeensa, joskin esimerkiksi Pica käyttää jo nyt itse tehtyä konversio-sovellusta. Kun palvelimet on rikastettu muunnosohjelmalla, voimme pyytää ja saada FINMARCia vaikkapa British Libraryn tietokannoista. Konversiot muista MARCeista FINMARCiin pitää tietysti testata ja havaitut virheet korjata konversiotaulukkoon ja/tai itse muunnosohjelmaan. MARC-konversiotaulukoiden ylläpitäminen edellyttää tietysti jatkuvaa työtä. Esimerkiksi FINMARC-taulukko vaatii suuren päivityksen kun atk-tallenteiden formaatti on valmis. TKAY voi hoitaa tämän päivityksen osana ONE-hanketta, mutta pitkällä aikavälillä taulukoiden ylläpito voi olla ongelma. Eri osapuolten tulisi sopia siitä, kuka jatkossa vastaa tästä työstä ja miten se käytännössä tehdään. Lisäksi, kun konversiotaulukkoa on muutettu on päivitettävä myös itse muunnosohjelmaa. EU:lla on pitkään ollut käynnissä Hollannin kansalliskirjaston vetämä UseMARCON-projekti, jossa on myös rakennettu MARC-konversioita. Myös tässä projektissa käytettiin SR-Netin konversiotaulukkoa. ONEssa tehtiin aikanaan tietoinen päätös olla odottamatta tämän projektin tuloksia, koska hanke näytti viivästyvän. UseMARCON on kuitenkin nyt saavuttanut beta-vaiheen, ja lopullinen versio muunnosohjelmasta on tarkoitus julkistaa kesäkuussa. ONE aikoo luonnollisesti testata myös tämän sovelluksen, ja ottaa sen käyttöön jos se osoittautuu omaa ohjelmaamme paremmaksi. Formaattikonversioiden teko on osoittautunut hankalammaksi kuin on luultu. Eräs EU-hankkeissa mukana oleva taho ilmoitti tekevänsä konversio- ohjelman valmiin muunnostaulukon pohjalta kahdessa viikossa, mutta kaksi vuottakaan ei ole heille riittänyt. Jos unohdamme ne tapaukset joissa kohdeformaatissa ei ole ao. aineistotyyppiä (esimerkiksi atk-tallenteet) lainkaan, vaikeimpia ovat sellaiset tilanteet, joissa kohdeformaatista puuttuu jokin lähdeformaatin kenttä tai koodi kokonaan. Helppoa ei ole myöskään yhdessä kentässä/osakentässä olevan datan jakaminen useampiin kenttiin tai osakenttiin. Toivoa sopii, että British Library, Kanadan kansalliskirjasto ja Kongressin kirjasto pääsevät keskinäisessä hankkeessaan yksimielisyyteen yhteisestä MARC-formaatista, ja että tämä formaatti otettaisiin käyttöön myös monessa muussa maassa. ...Merkkikonversiot lähtökuopissa Merkkikonversioiden osalta ONE-hankkeessa on sovittu, että kaikki konvertoivat palvelinsovelluksessa paikallisesta merkkivalikoimasta UNICODEen, ja vastaavasti client-sovelluksessa UNICODEsta oman sovelluksen merkkivalikoimaan. Kukaan ei ole vielä varustanut sovelluksiaan näillä piirteillä. Useimmat järjestelmät tukevat ISO Latin-1 merkkivalikoimaa, joskin tämän tuen laatu jättää joskus toivomisen varaa. Esimerkiksi British Libraryn palvelin ei konvertoi lennosta oman merkkivalikoiman merkkejä (joita on yli 1000) ISO Latin-1 -merkeiksi. BL-palvelin korvaa yksioikoisesti kaikki "vieraat" merkit kysymysmerkillä, jolloin lopputulos voi aivan konkreetisti herättää joukon kysymyksiä. ONE:ssa sovittu käytäntö vastaa Z39.50 Implementor's Groupissa sovittua tapaa hoitaa merkkimuunnokset. Pidemmällä aikavälillä on toki odotettavissa kirjastojärjestelmien siirtyminen UNICODE- tai ISO10646- merkkivalikoiman käyttöön, mutta tätä askelta joudutaan vielä odottamaan muutamia vuosia. VTLS:n Z39.50-sovellukset Kuten edellä on kerrottu, TKAY käyttää VTLS:n Z39.50-palvelinsovellusta. ONE-sovelluksen sovittaminen VTLS-ympäristöön olisi periaatteessa mahdollista, mutta ohjelmointirajapinnan puuttuessa hyvin vaikeaa ja vaatisi paljon ohjelmointityötä. Palvelin asennettiin vuoden 1995 lopulla TKAY:n testikoneelle yksikön sisäistä testausta varten. Ohjelma asennettiin yhteisjärjestelmäkoneeseen, ja LINDA avattiin ONE-projektin sisäiseen testikäyttöön huhtikuun puolivälissä. ONE-testauksen aloittamista hidasti TKAY:n omissa testeissä havaittu HP3000-koneen käyttöjärjestelmäbugi, joka saatiin korjatuksi helmikuussa 1996. Bugi paikallistui MPE-käyttöjärjestelmän Posix-osaan, joka on verraten uusi sovellus. Ohjelmavirhe aiheutti vähintään palvelinsovelluksen kaatumisen, mutta pahimmillaan se kaatoi koko HP3000- koneen. HP3000:n Posix-sovelluksessa on yhä suorituskykyongelmia, jotka hidas- tavat Z39.50-käyttöä jonkin verran. Varsinkin yhteyden luonti (Init) vaatii aikaa. MPE:n seuraavassa versiossa (5.5; tulossa kesällä 1996) näihin hankaluuksiin on luvassa lievitystä. VTLS:n Z39.50-palvelin on yhteensopiva periaatteessa kaikkien ONE-projektissa käytettävien client-sovellusten kanssa siinä mielessä että yhteydenottovaihe onnistuu. Perustasolla sovellukset ovat siis yhteensopivia keskenään. Valitettavasti VTLS-palvelin osaa toistaiseksi lähettää vain FINMARC-tietueita. Valitettavasti muutamille ONE:ssa käytetyille client-sovelluksille kelpaavat vain USMARC- tai UNIMARC-tietueet. Yhteydenotto client-sovelluksesta VTLS-palvelimelle voi tällöin onnistua, mutta tietueiden siirto haun jälkeen ei enää sujukaan, koska sovelluksilla ei ole yhteistä "kieltä". Kunhan ONE:n tai UseMARCON-projektin formaattikonversio-ohjelma on valmistunut ja valittu ONE:n käyttöön, neuvottelemme VTLS:n kanssa sovelluksen liittämisestä osaksi VTLS:n Z39.50-palvelinta. Valmiin konversio-ohjelman hyödyntämisen pitäisi olla VTLS:lle helpompaa kuin uuden rakentamisen. VTLShän on luvannut, että VIRTUA kykenee konversioihin MARC-formaatista toiseen. VTLS:n Z39.50-palvelin on rakennettu sanahaun päälle. Toisin sanoen se tieto, jota ei ole VTLS:n sanahakuun indeksoitu, ei ole haettavissa myöskään Z39.50:n kautta. Tästä syystä esim. 008-koodeja ei voi hakea Z39.50:n kautta ennen kuin sanahakuohjelmaa on muokattu. Tämä muutos onkin tulossa, mutta vasta VIRTUAssa, jossa - koska Z39.50 on ainoa yhteystapa henkilökunnan client-sovelluksen ja VIRTUA-palvelimen välillä - kaiken oleellisen tiedon pitää olla haettavissa Z39.50-sovelluksen kautta ISBN- ja ISSN-tunnuksia ei ole LINDAssa indeksoitu sanahakuun, koska vastaavat hakuominaisuudet sisältyivät jo 3/ISBN-hakuun. ISBN ja ISSN voidaan haluttaessa kuitenkin helposti lisätä VTLS-sanahakuun; tietokanta pitää vain indeksoida uudelleen. Tekijähaku aiheuttaa sanahaussa myös ongelmia: se onnistuu LINDAssa vain sukunimella, sillä etunimia ei ole indeksoitu. VTLS ei näet osaa pitää 100- ja 700-kenttiin tallennettuja tekijöitä erossa toisistaan. Tämä ongelma on poistettavissa muuttamalla tapaa jolla VTLS käsittelee em. kenttiä sanahaun indeksoinnissa: koko nimestä on saatava yksi hakutermi samaan tapaan kuin USMARC-muotoisesta datasta automaattisesti syntyy (esim. Vonnegut, Kurt). VTLS:n Z39.50-palvelimessa on indeksointiin liittyvien ongelmien ohella vielä muitakin lastentauteja. Se ei esimerkiksi osaa ignoroida diakriitteja, vaan ne on annettava hakutermiin mukaan. ISO Latin-1 -tuki sentään toimii kunnolla. Client-sovellukselle lähetettävien tietueiden konvertointi vaihtomuotoon aiheuttaa satunnaisesti vaikeuksia, ja todella suurten tulosjoukkojen käsittely on muutaman kerran saanut ohjelman nikottelemaan. VTLS:n Z39.50-client puolestaan ei osaa käsitellä FINMARCia kovin tyylikkäästi USMARC-preferenssiensä vuoksi, ja virhetilanteissa sillä on toisinaan taipumus kaatua. Näitä ja muita testeissä esille tulleita ongelmia eliminoidaan pikku hiljaa ja uskon että ne saadaan korjattua ennen VIRTUAn käyttöönottoa. VTLS:n client-sovellukselle kelpaa periaatteessa mikä tahansa MARC- formaatti sekä ASCII-muotoinen SUTRS (Simple Unstructured Text Record Syntax) -formaatti, joka on ainoa Deutsche Bibliothekin Z39.50-palve- limen ymmärtämä tietueformaatti. Niinpä VTLS:n Z39.50-client on lähes ainoa sovellus jolla voi tehdä hakuja kaikista ONE:ssa tarjolla olev- ista palvelimista ja tietokannoista. Valitettavasti VTLS:n client-oh- jelma osaa rakentaa kunnollisen korttinäytön vain USMARCista; muissa MARC-formaateissa kortti- ja välinäytöistä puuttuvat välimerkit. Se toimii sittenkin! VTLS-clientilla voi tätä kirjoitettaessa käyttää seuraavien ONE-organi- saatioiden kantoja: Bibsys, The British Library, Dansk BiblioteksCenter, Die Deutsche Bibliothek, Pica ja UBO eli Oslon yliopisto. Tiedonhaut ja tietueiden siirrot ovat usein hätkähdyttävän nopeita, ja hakuominaisuudet yleensä täysin riittäviä vaativallekin käyttäjälle. Olen testannut näitä kantoja keväällä 1996 VTLS:n clientin lisäksi Geacin ja SLS:n (Libertas) client-sovelluksilla, ja huomannut ilokseni että nykyiset Z39.50-sovellukset toimivat hyvin yksiin, lukuun ottamatta erilaisista MARC-formaateista ja merkkivalikoimista koituvia hankaluuksia. Lastentaudit ovat siis takana, vaikka vielä projektin alkaessa keväällä 1995 eri Z39.50-sovellusten yhteistoiminnassa oli varsin paljon ongelmia. Suomen kannalta merkittävistä ONE-tietokannoista yksin Libris ei ole vielä käytettävissä. Kungliga Biblioteket on parhaillaan uusimassa koko järjestelmäänsä, eikä vanhaan ohjelmaan haluta enää kehittää merkittäviä uusia piirteitä. Picaa lukuun ottamatta kaikki partnerit ovat tarjonneet tietokantansa projektin käyttöön maksutta. Muutama kanta - esimerkiksi Bibsys - on maksuton ylipäätään kaikille käyttäjille, sillä edellytyksellä ettei MARC-tietueita kopioida pelkästään myyntiä varten. Kopioluettelointi omaan käyttöön on siis mahdollista. Kokemukset muiden järjestelmien käytöstä Z39.50:n kautta ovat ylisum- maan mielenkiintoisia. Hakusyntaksi ei tietenkään aiheuta ongelmia, mutta semantiikka kylläkin. Kunkin tietokannan osalta pitäisi ennalta tietää, mitä Z39.50:n Bib-1-attribuuttijoukon hakutermeja voi/pitää käyttää ja millaisina yhdistelminä. Loppukäyttäjille, joilla ei ole projektin sisäisiä dokumentteja, Z39.50:n eikä varsinkaan Bib-1 -attribuuttijoukon tuntemusta, tilanne on turhauttava. On vaikeaa selittää heille, miksi eri haut pitää eri järjestelmissä tehdä eri tavoin. Tekijähaku on ainakin toistaiseksi synkin esimerkki eri järjestelmien eroista. Pican tietokannoissa tekijähaussa on kerrottava millaisesta tekijästä on kyse (henkilötekijälle Author name/Personal -hakutermi) kun taas esim. LINDAssa ja useimmissa muissa tietokannoissa valitaan Author- hakutermi riippumatta siitä onko kysessä henkilö- vai yhteisötekijä. Bibsysissä on tekijän koko nimellä haettaessa muistettava käyttää myös Bib-1:n rakenneattribuuttia Phrase, jota ei tarvita missään muussa tietokannassa eikä myöskään Bibsysissä jos hakuterminä on pelkkä sukunimi. LINDAssa puolestaan on muistettava ettei tekijän etunimi ole haettavissa lainkaan. ONE-projektin sisällä on alustavasti keskustelu siitä, mitä voimme teh- dä hakutermien käytön ja tietokantojen indeksoinnin yhdenmukaistamiseksi. Hakutermien käytön suhteen tilannetta on periaatteessa helppo parantaa, koska muutokset eivät vaadi tietokantaan koskemista. Esim. Pica voisi määritellä Z39.50-palvelimensa siten, että Author-termillä haku - jolla nyt saa virheilmoituksen - vastaa Author name/Personal + Author name/Conference + Author name/Corporate -hakuja. Sen sijaan indeksointiin kajoaminen voi olla vaikeaavaikeaa, muun muassa koska tietokannoista vastaava yksikkö ei kaikissa ONE-kirjastoissa ole sama kuin Z39.50-sovel- luksia kehittävä yksikkö. ONE:ssa ei ole juuri pohdiskeltu aiheenmukaisen tiedonhaun ongelmia yleensä, koska näille asioille ei ole paljon tehtävissä. ONE-partnereiden tietokannoissa on sovellettu melkoista joukkoa erilaisia luokituksia ja erilaisia sekä erikielisiä asiasanastoja. Tehokas aiheenmukainen haku useista näistä tietokannoista yht'aikaa on epäilemättä todella vaikeaa, ja suurelta osin ongelmat ovat luonteeltaan sellaisia ettei Z39.50-so- velluksin voida niitä ratkoa. Jotakin lievitystä on kuitenkin saatavissa soveltamalla Z39.50:n opastetoimintoa eli Explain-palvelua. ONE-tietokannoista on tarjottava paljon tietoa Explain-palvelun avulla, jotta niiden Z39.50-käyttö saataisiin mahdollisimman vaivattomaksi. ONEssa mietitään par'aikaa yksityiskohtien tasolla miten Explain implementoidaan; kesäkuussa kokoonnumme miettimään pelkästään tätä asiaa yhdeksi päiväksi. Käyttäjien kannalta relevanttia opastetietoa on hyvin paljon; ongelmamme on valita se perustieto joka on pakko tarjota. Joudumme miettimään myös käytännön toteutusta: olisiko mahdollista luoda yksi Explain-tietokanta, johon olisi koottu tietoa kaikista ONE-partnereiden Z39.50-tietokannoista? Jos VIRTUAn Explain-palvelu ei ole käytettävissä projektin edellyttä- mässä aikataulussa, voidaan TKAY:ssä periaatteessa installoida ONE:n Z39.50-palvelin, josta pääsisi vain Explain-tietokantaan. Loppukäyttäjän kannalta tämä sovellus ei eroaisi VTLS:n rakentamasta muuten kuin että Explain-palvelin käyttäisi joko eri porttia yhteisjärjestelmäkoneessa kuin VTLS:n Z39.50-palvelin, tai se olisi käytettävissä eri koneella. Tulevaisuudennäkymistä Explain on vain yksi ONE-projektin 2-vaiheessa rakennettavista uusista Z39.50-palveluista; muita ovat esim. indeksien selaus (Scan), tulosjoukkojen lajittelu (Sort), kaukopalvelutilausten lähettäminen (Extended Services Item Order) ja etätietokannan päivittäminen (Extended Services Update). Näitä palveluja alkaa Z39.50-sovelluksiin ilmestyä joskus kuluvan vuoden lopulla tai ensi vuoden alussa. Vasta silloin saamme Z39.50-pohjaisia käyttöliittymiä, jotka ominaisuuksiltaan ovat lähellä nykyisten näyttöluetteloiden käyttöliittymiä. Konkretisoin edellä esitettyä toteamusta. VTLS:n VIRTUA sisältää ennakkotietojen mukaan kaikki edellä mainitut Z39.50-palvelut. Sovelluksen käyttäjälle tämä näkyy esimerkiksi siten, että hän voi pyytää Sort-palve- luun perustuen minkä tahansa tulosjoukon lajiteltavaksi esimerkiksi tekijän, nimekkeen tai julkaisuajan mukaan. Scan-palvelun avulla voidaan rakentaa nykyisen VTLS-version A/, S/, T/ ja Z/-hakuja vastaavat toiminnot VIRTUAan. Näissä hauissahan itse asiassa selataan jotakin indeksiä (tekijä, asiasana, nimeke, UDK) halutusta kohdasta eteen- tai taaksepäin. Extended Services Update on mielenkiintoinen siksi, että sen avulla voidaan toteuttaa etätietokannan (yhteisluettelon) päivitys on-line. Kirjastot voisivat tällöin käyttää erilaisia kirjastojärjestelmiä, ja silti ylläpitää yhteisluetteloita varsin vaivattomasti. Yhteisluettelosta löytyvät tietueet olisi mahdollista kopioida suoraan omaan tietokantaan, ja perusluetteloitavat tietueet on mahdollista siirtää paitsi omaan tietokantaan, myös yhteisluetteloon. Yhteisluettelossa jo olevia tietueita voitaisiin päivittää ja tarpeen vaatiessa myös poistaa. Lopuksi Kokonaisuutena ottaen ONE-projekti etenee aikataulussaan. Projektin 1. peer review -tilaisuus pidettiin huhtikuussa 1996, ja arvioijien palaute oli erittäin positiivista. Kohtuuden nimessä on sanottava että yksi oleellinen syy tähänastiseen menestykseen on ollut mahdollisuus käyttää jo olemassa olevia Z39.50-sovelluksia. Vasta nyt ONE on tullut vaiheeseen, jossa joudutaan rakentamaan jotakin kokonaan uutta - DBV-OSI II -sovellus sisälsi lähes kaikki palvelut jotka oli määritelty toteutettaviksi ONE:n 1. vaiheessa. Toisaalta peruspalvelut (Init, Search, Present) on helpompaa toteuttaa kuin uudet Scan, Sort ja Explain-palvelut, koska tarvittavia ominaisuuksia ei kaikissä kirjastojärjestelmissä välttämättä edes ole. Tähänastinen kokemus projektin työskentelyilmapiiristä ja -taidoista antaa kuitenkin uskoa siihen, että hanke etenee myös jatkossa hyvin. Ylipäätään ONE on antanut allekirjoittaneelle myönteisen kuvan EU- projektiin osallistumisesta. Byrokratiaa on varsin paljon, mutta suurimman osan siitä hoitavat onneksi projektin vastuuorganisaatio ja vetäjä. Vetäjän onkin pakko tuntea EU:n vaatimukset hyvin etukäteen. Projektin partnerina EU-kuvioihin sopeutuu varsin nopeasti. Kaikki ONE-partnerit ovat olleet asiantuntevia ja hoitaneet tehtävänsä ajallaan. Sopivien kumppaneiden valinta projektiin on erittäin tärkeää, koska saamattomat partnerit voivat haitata työskentelyä pahasti. Projektikokousten merkitys on ollut yllättävänkin suuri, koska varsi- naisen asian lisäksi niissä voidaan kartoittaa eri organisaatioiden työ- tapojen erot ja tutustua projektiryhmän jäseniin. Kun suurin osa esim. ONEn viestinnästä kulkee sähköpostitse, väärinkäsitysten mahdollisuus on olemassa ellei ole koskaan tavannut muita hankkeeseen osallistuvia henkilökohtaisesti. Lisätietoja ONE-projektin kotisivu Internetissä http://www.bibsys.no/one.html Kongressin kirjaston (Z39.50:n vastuuorganisaatio) Z39.50-sivu http://lcweb.loc.gov/z3950/agency/agency.html Z39.50-standardin kotisivu http://ds.internic.net/z3950/z3950.html Juha Hakalan Z39.50-artikkeli http://www.lib.helsinki.fi/z3950/z3950pr.html TKAY:n Z39.50-arkisto ftp://ftp.funet.fi/pub/doc/library/z3950/ tietolinja 2/96* 7.6.1996 |