Tietolinja

Tietolinja
01/2005

Pääkirjoitus

Juha Hakala


Pääkirjoitus
Artikkelit
Uutisia,
ajankohtaista


Vajaa neljännesvuosisata sen jälkeen kun Urho Kekkosen poliittinen ura päättyi, hän on taas ajankohtainen, tällä kertaa kirjoittajana. UKK:n 4680 julkaistua tekstiä piirtävät upean kaaren koulupojasta valtiomieheen, perheestään ja suvustaan huolta pitävästä yksityishenkilöstä kansainvälisen politiikan vaikuttajaan.

Opetusministeriö ja kustannusosakeyhtiö Otava sopivat Urho Kekkosen aineistojen taltioimisesta elektroniseen muotoon 30.12.1992. Suuret myllyt jauhavat hitaasti; Otava luovutti aineiston tietokantana ministeriölle 2003, ja Helsingin yliopiston kirjasto huolehti materiaalin saattamisesta vapaaseen verkkokäyttöön. UKK-aineisto on ENCompass-ohjelmalla toteutetun DORIA-dokumenttiarkistomme ensimmäinen digitaalinen kokoelma. (Hankkeen toteutuksesta voi lukea Keskitalon ja Kurvisen artikkelista Tietolinjan viime numerossa.)

Urho Kekkonen on siis tavallaan vihkinyt tuotantokäyttöön ENCompassin ja siinä sivussa niin kutsutun triangelin eli perinteisen kirjastojärjestelmän, tiedonhakuportaalin ja digitaalisten aineistojen hallinnan muodostaman kokonaisuuden. Tämä virstanpylväs ohitettiin UKK-kokoelman avajaisissa huhtikuussa 2005 koko lailla huomiotta, kiinnostuksen keskittyessä Urho Kekkoseen. Näinhän pitää toki ollakin – kirjastojen järjestelmät eivät ole itsetarkoitus, vaan väline erilaisten tietoaineistojen käytön helpottamiseen; keino säästää asiakkaiden aikaa.

Tästä Tietolinjan numerosta tuli ikään kuin vaivihkaa eräänlainen triangelin teemanumero. Kristiina Hormia kertoo tämän monimutkaisen järjestelmän hallinnoimisesta. Jani Stenvall ja Esa-Pekka Keskitalo kuvaavat Australian ja Uuden Seelannin digitaalisen aineiston hallintaratkaisuista, joista me voimme ottaa paljon oppia. Ja omassa artikkelissani pohditaan sitä, mihin olemme oikein menossa. Vahvasti vaikuttaa siltä, että perinteinen integroitu kirjastojärjestelmä jää yhä kauemmas taa sovellusten määrän jatkuvasti kasvaessa. Vastareaktiota, eli paluuta diversiteetin kasvusta sovellusten integrointiin, ei ole edes näköpiirissä. Tähän lienee sekä teknisiä että kaupallisia syitä. Perinteisten kirjastojärjestelmien markkinoiden kuihtuminen pakottaa kirjastojärjestelmätoimittajat hakemaan uusia markkinoita uusista sovelluksista.

Digitaalisen aineiston hallinta monine uusine vaatimuksineen on se taistelukenttä, jossa kilpailu asiakkaiden sieluista riehuu tällä hetkellä kuumimmillaan. Ensimmäisen erän eli tiedonhakuportaalin kehittämisen on voittanut Ex Libris – MetaLibillä on noin 40 % markkinaosuus, ja sen erikseenkin hankittavissa olevalla SFX-modulilla omalla erikoisalallaan peräti 60 % osuus – mutta muiden uusien triangelisovellusten osalta tilanne on vielä auki. Muutaman vuoden päästä tiedämme, kuka on rakentanut suosituimman kaupallisen digitaalisen arkiston sovelluksen, kaupallisten elektronisten aineistojen lisenssitietojen hallintaohjelman, ja niin edelleen. Tiedämme myös, miten open source –ohjelmistot kuten DSpace ovat menestyneet suhteessa kaupallisiin kilpakumppaneihinsa.

Jo nyt on helppo nähdä, että kansallisen kirjastoverkon koordinointi ei tule olemaan helppoa, ja ilman riittäviä resursseja, yhteistoimintaa ja malttia se ei ylipäätään onnistu. Perinteisen integroidun kirjastojärjestelmän hallitsemassa maailmassa relevantit standardit mahtuivat yhden käden sormiin, eikä meidän tarvinnut tehdä yhteistyötä kuin yhden ohjelmistotoimittajan kanssa kerrallaan. Mutta järjestelmien monimutkaistuessa ja sovellusten määrän kasvaessa standardien tarve on huimasti kasvanut; paljon nopeammin kuin standardointiorganisaatioiden kyky kehittää niitä. Lisäksi monet vanhat järjestelmät kuten ISBN ja ISSN eivät enää toimi kunnolla, ja ne on pakko modernisoida. Ja tästä sekasotkusta on keskusteltava useiden ohjelmistotoimittajien kanssa, ja varmistuttava siitä että he implementoivat samat standardit jokseenkin yhtenevällä tavalla.

Tässä ristipaineessa kansallisen kirjastoverkon koordinaattorin tehtävä on haasteellinen, ja mielenkiintoinen. Tietokantapalvelut on kasvanut 30 vuoden aikana kahden atk-asiantuntijan työryhmästä 34 hengen yksiköksi, jonka palveluilla on päivittäin tuhansia käyttäjiä Suomessa ja ulkomailla. Tämän ryhmän toimenkuva vaihtelee standardointityöstä uusien kansallisten merkkihenkilöiden arkistojen avaamiseen UKK:n arkiston rinnalle. Itse näen yhtenä suurimmista haasteista sen, miten minimoida järjestelmien määrän lisääntymisestä aiheutuva kustannusten nousu. Tämä koskee sekä sovellusten että niiden palvelimien hankintaa, että ohjelmistojen käytön ja ylläpidon kustannuksia.

Kirjastot ovat jo nyt selvittämässä triangelisovellusten nykyisten palvelimien yhdistämisen teknisiä edellytyksiä ja mahdollisen yhdistämisen kustannusvaikutuksia. Mutta palvelimien määrän vähentäminen eli konsolidointi on loppujen lopuksi aika yksinkertainen säästökohde; haasteellisempaa on triangelin työprosessien optimointi. Sovellusten rinnakkaiskäyttö ei esimerkiksi saa merkitä sitä, että sama aineisto joudutaan kuvailemaan useita kertoja eri ohjelmistoihin. Tai, mikä vielä pahempaa, sama julkaisu luetteloidaan useasti samaan sovellukseen, kuten integroituun kirjastojärjestelmään.

Toisaalta siihenkään ei ole varaa, että jokin keskeinen uusi työ, kuten kokoelmien kuvailu, jää tekemättä, koska perinteinen luettelointi syö kaikki resurssit. Kirjastojen esimiehet joutuvatkin pohtimaan ankarasti sitä, miten uusien järjestelmien käyttöönotto vaikuttaa henkilöstöresurssien allokointiin. Huonoin vaihtoehto on se että uuteen ympäristöön ikään kuin ajaudutaan; vanhat tehtävät priorisoidaan koska ne ovat a priori tärkeämpiä kuin uudet, ja uusiin järjestelmiin panostaminen on yksittäisten valistuneiden kellokkaiden varassa.

Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, mutta on hyviä syitä uskoa, että tieteellinen kirjasto joka ei panosta elektronisten resurssien käytettävyyden kehittämiseen, häviää Googlelle ja sen seuraajille taistelun käyttäjien sieluista. Toki monet ovat jo äänestäneet jaloillaan: muistan vaasalaisen professorin joka jo vuosia sitten kirjastonjohtajien kokouksessa sanoi, ettei hän tarvitse kirjastoa; Alta Vista oli hänelle riittävä palvelu. Oletan että tätä kirjoitettaessa professori ja hänen hengenheimolaisensa käyttävät Googlea, ja 10 vuoden päästä sen rinnalla tai tilalla on jo uusia palveluita. Informaatiotarjonnassa kirjastot edustavat jatkuvuutta ja pitkäjänteisyyttä, mutta mekään emme ole itseisarvo. Vaikka kirjastoväen on vaikea ajatella tieteellisen tiedonhaun nojaavan etupäässä yhteen amerikkalaiseen yritykseen, jonka missio on tuottaa mahdollisimman paljon voittoa osakkeenomistajille, näin voi käydä jos me hoidamme tonttimme huonosti.

Kansalliskirjasto pyrkii omalta osaltaan varmistamaan sen, että kirjastoverkkomme säilyy kilpailukykyisenä. Toimialamme laajennus ja triangelin myötä tulevat uudet tekniset palvelut sekä niiden edellyttämä standardointi ovat merkittävä osa keskitettyjen palvelujemme kokonaisuudesta. Toivomme että suomalaiset kirjastot soveltavat näitä palveluja, kukin omalla tavallaan, oman asiakaskuntansa näkökulmasta, mutta kuitenkin yhteismitallisesti ja tehokkaasti. DORIA-palvelumme käytön voi aloittaa helposti ja vaivattomasti, luomalla linkin UKK-arkistoon; se löytyy osoitteesta

http://www.lib.helsinki.fi/merkkihenkilot/ukk/

Antoisia lukuhetkiä UKK:n ja perinteisemmän kesälukemisen parissa,

Juha Hakala

 


Tietolinja 01/2005